The Hangman's Joke

Löyhästi tositapahtumiin perustuva The Way Back kertoo Siperian vankileiriltä karkaavasta miesporukasta, joka kävelee uskomattoman matkan Siperiasta Mongolian ja Kiinan kautta Intiaan ja vapauteen. Tapahtumien todenperäisyydestä ei ole kuitenkaan varmuutta, sillä alkuteoksen kirjoittanut Slavomir Rawicz paljastui  vapautetuksi vankileiriltä, eikä sieltä karanneeksi. Eräs toinen entinen vanki on sen jälkeen ilmoittanut olleensa tarinan innoittajana, mutta todisteita tähän ei ole löytynyt. Todenperäisyyttä tai ei, huikea matka - 6 400 km jalkaisin - tarinan ihmisillä on kuljettavanaan. Elokuvassa puolalainen Janusz ( Jim Sturgess ) joutuu vankileirille neuvostovastaisuudestaan sen jälkeen, kun hänen vaimoaan on kidutettu antamaan tunnustus miehestään. Vankileirillä Janusz tapaa mielenkiintoisia persoonia, ja Mark Strongin esittämän Khabarovin avustuksellahän  alkaa suunnitella lähes mahdottomalta tuntuvaa pakoa. Mukaan lähtevät mm. rikollispomo Valka ( Colin Farrell ) ja amerikkala

Ensi perjantaina maailmanensi-iltansa myös Suomessa saava, Graham Greenen romaaniin perustuva Brighton Rock on uudistettu versio vuonna 1947 j ulkaistusta samannimisestä elokuvasta . Nuoren ja rikollisen Pinkie Brownin kengissä nähdään Richard Attenboroughin jalanjäljissä Sam Riley , joka muistetaan muutaman vuoden takaisesta roolistaan Joy Divisionin legendaarisena Ian Curtisina elokuvassa Control . Uusi Brighton Rock sijoittuu 1960-luvulle nuorisohuliganismin aikaan. Merellisessä Brightonissa kaksi kilpailevaa rikollisliigaa, jotka kuvittelevat olevansa isojakin mafiosoja suojelurahoja kerätessään, menee kilpailussaan liian pitkälle ja toisen joukon nokkamies saa surmansa. Tapon tehnyt Hale ( Sean Harris ) kokee itse saman kohtalon ja koston kierre on valmis. Halen raa'an murhan ainoa todistaja on nuori tarjoilijatyttö Rose ( Andrea Riseborough ), jolta Hale päätyi pyytämään viime hetkinään epätoivoisena apua. Surmaaja on nuori ja kunnianhimoinen Pinkie (Riley), joka pää

Danny Boylen ( Trainspotting, Slummien miljonääri ) ohjaama 127 tuntia kertoo uskomattoman, tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan. Aron Ralston ( James Franco ) on ulkoilmaihminen, joka lähtee kenellekään ilmoittamatta retkelle läheiseen, jo tutuksi käyneeseen erämaahan. Reipashenkinen nuorukainen ei pelkää mitään, jättää kännykkänsä kotiin, naureskelee elämälle ja nauttii siitä täysin siemauksin. Matkallaan hän törmää pariin retkeilijätyttöön ( Kate Mara ja Amber Tamblyn ) ja opastaa heitä extremefiilisten hankkimisessa. Kun porukan tiet eroavat, Aron jatkaa matkaansa, mutta sattumalta ote luiskahtaa pienessä kanjonissa. Samalla hetkellä putoaa kivi, joka kiilaa Aronin oikean käden tiukasti kiilamaisen kanjonin seinää vasten. Hetkellinen shokki. Jumissa. Ketään ei missään kuulomatkan päässä. Sitten varusteiden tsekkaus - kuinka paljon on ruokaa ja juomavettä, onko mitään työkalua, millä kiven saisi kikoteltua pois. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtoj

Jennifer Lawrence -vau mikä nainen! Parikymppinen mimmi, joka vetää rankan roolinsa täydellisen rennolla asenteella, missä ei näy lainkaan teatraalisuutta. Lawrence on niin aito, että hän voisi oikeasti olla Ree. Jos Oscar-pysti tälle mimmille helmikuussa ojennetaan, en pane lainkaan vastaan. Winter's Bone on kipeä tarina nuoresta Reestä, joka asustaa äitinsä ja kahden nuoren sisaruksensa kanssa keskellä korpea. Äiti ei pysty huolehtimaan edes itsestään ja isä on vankilassa, joten Reen tehtäväksi on tullut hoitaa huushollin kaikki hommat puiden pilkkomisesta lasten koulutehtävien valvontaan. Kun poliisi yllättäen pistäytyy kyselemässä, että olisikohan isukkia näkynyt, Reen perheen elämä alkaa luisua kohti luhistumispistettä. Isukki nimittäin on päässyt vapaaksi takuita vastaan - takuita, joihin hän on pantannut talon ja maan, millä perhe asuu. Ja kun hän ei ole ilmoittautunut määräajassa takaisin virkavallalle, se vaatimatonkin koti uhkaa mennä köyhän nelikon alta. Ree päätt

Meksikolainen Alejandro González Iñárritu ei ole vielä kovin laajaa uraa tehnyt ohjaajana, mutta kaikki mihin hän toistaiseksi on koskenut, on onnistunut koskettamaan myös minua. Hänen "kuolematrilogiansa", jonka aloitti Amores Perros vuonna 2000, jatkoi 21 grammaa vuonna 2003 ja päätti Babel vuotta 2006, nosti hänet niiden ohjaajanimien joukkoon, joiden työtä aloin seurata suurella mielenkiinnolla. Useita sisäkkäisiä tarinoita kattavan trilogian käsikirjoitti Iñárritun maanmies Guillermo Arriaga , joka itsekin kokeili siipiään ohjaajana hyvin Iñárritun trilogian tyylisellä draamalla The Burning Plain . Nyt Iñárritun ja Arriagan tiet ovat eronneet, ja Iñárritun uusin elokuva, Espanjaan sijoittuva Biutiful , eroaa edeltäjistään tarinansa rakenteelta, muttei lainkaan henkilökuvaukseltaan, mikä edelleen on vahvaa. Biutifulin tarina soljuu eteenpäin lineaarisesti, mutta vaikka sitä on teknisesti helpompi seurata kuin ohjaajan edellisiä töitä, emotionaalisesti se ei kuiten

Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t

[ Disclaimer: suhtautumiseni Sofia Coppolan uusimpaan elokuvaan on ollut erittäin ristiriitainen, enkä ole vastaavanlaista sisäistä ristiriitaa kovin usein kokenut elokuvien suhteen - toisaalta nimittäin pidin tästä elokuvasta todella paljon, sen ideasta, mutta toisaalta sitä katsoessani meinasin välillä tylsistyä kuoliaaksi. Ehkä kaksi tähteä on hieman liian vähän ja kolme tähteä ajaisi asian paremmin. Toistaiseksi mennään kuitenkin näin. Lynkatkaa, jos siltä tuntuu.] Venetsian elokuvajuhlilla Kultaisen leijonan voittanut Sofia Coppolan Somewhere on saanut osakseen sekä haltioitunutta suitsutusta että suoranaista inhoa. Elokuva ei ole kovin helposti lähestyttävä ja nopeatempoisiin elokuviin tottuneille katsojille se saattaa näyttäytyä liian hitaana tai vaikeaselkoisena. Somewhere kertoo Stephen Dorffin näyttelemästä Johnny Marcosta, suositusta näyttelijästä, joka elää Chateau Marmont -hienostohotellissa, tilaa sinne tankotanssijoita ja ajaa mustalla Ferrarillaan. Hänen eläm

The Wronged Man kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan oman elämänsä ja mielenterveytensä uhallakin työnsä puolesta uhrautuvasta Janet "Prissy" Gregorystä ( Julia Ormond ), joka 20 vuoden ajan yrittää saada syyttömäksi uskomaansa miestä pois vankilasta. Calvin Willis ( Mahershalalhashbaz Ali ) on tuomittu elinkautiseen nuoren tytön hyväksikäytöstä, eikä sellaista tuomiota kovin heppoisin syin pureta. Prissyn esimies saa tehtäväkseen tutkia tuomion pätevyyttä, mutta kun hän yllättäen kuolee, ottaa assistenttina toiminut Prissy asian hoitaakseen. Kukaan varsinainen asianajaja kun ei suostu tapausta hoitamaan ilmaiseksi. Vuosien ajan Prissy tekee valituksen toisensa perään saaden aina hylätyn vastauksen. Elämäntehtäväkseen ottamansa asian takia hän uhraa lähes kaiken muun, sillä hän ei voi sietää ajatusta, että syytön mies istuu vankilassa ja kammottava pedofiili juokseekin vapaana. The Wronged Man on teemaltaan ja roolisuorituksiltaan hieno elokuva. Ormond päättäväi

Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-) Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä. Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä

Steven Spielbergin ohjaama Artificial Intelligence: AI on yksi niistä elokuvista, joka on vain jostain syystä jäänyt katsomatta aikoinaan ja sitten sitä, edelleenkin jostain kumman syystä, ei ole tullut katsottua edes kotiversiona. Nyt leffa on julkaistu Suomessakin teräväpiirtona ja katselinpa sen sitten vuoden ensimmäiseksi elokuvaksi Uuden Vuoden päivänä. Ihan hyvä, että katsoin, sillä pidin elokuvasta yllättävän paljon. Eletään jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut vedenpaisumuksen ja yhteiskunta on rajoittanut ihmisten määrää ja alkanut rakentaa työtekijöiksi robotteja. Tässä maailmassa Monica ( Frances O'Connor ) ja Henry ( Sam Robards ) surevat ainoan poikansa Martinin menetystä. Martin makaa syväjäädytettynä, vailla suurta toivoa henkiin heräämisestä. Robotteja valmistavassa yrityksessä työskentelevä Henry saa kuulla uuden, lapsen tapaisen robotin suunnittelusta. Tämä robotti kykenee ihmismäisiin tunteisiin - ja jopa ra

Get Low - Ennen aikojaan on tositapahtumiin perustuva tarina Tennesseessä asuneesta erakosta nimeltä Felix Bush. Vuosikymmenet muusta maailmassa erossa eläneesta Bushista rakentui paikallinen legenda jo eläessään, sillä hänestä ja hänen hulluudestaan kerrottiin juttuja kaikkialla ja vanhemmat pelottelivat hänellä lapsiaan. Elokuvassa Bushia esittää Robert Duvall . Kun Bushin vanha ystävä kuolee, mies päättää kertoa maailmalle oman tarinansa ja alkaa suunnitella omia hautajaisiansa. Hautajaisten on oltava kunnon juhlat ja paikalle pitää tulla kaikkien, joilla on kerrottavanaan tarina hänestä. Tärkeintä on, että juhlissa on mukana myös päivänsankari itse – elävänä. Paikallinen hautausurakoitsija ( Bill Murray ) apumiehensä Buddyn ( Lucas Black ) kanssa päättää auttaa Bushia tapahtuman järjestämisessä. Luvassa ei siis ole tavallisen mittapuun pidetyt muistojuhlat vaan Bush haluaa tehdä tilit selviksi niin menneisyytensä kuin kaikkien muidenkin ihmisten kanssa. Kun seudulle saapuu

David Lynch on ollut minulle aina jotenkin hieman liian outo tapaus, etten ole saanut oikein otetta hänen töihinsä. Vaikka Twin Peaksia rakastin nuorena tyttönä ja esimerkiksi Elefanttimies on loistelias draama, en ole koskaan täysin lämmennyt Lynchin elokuville. Ehkäpä siksi Mulholland Drivekin antoi odotuttaa näin pitkään. Se on vuosikaudet ollut definitiivisellä must-see-listallani, mutta vasta eilen illalla sain tartuttua itseäni niskasta kiinni ja katsottua sen. Oli aika myöhä ja katsoin sen yksin, ei ehkä olisi kannattanut, sillä sen verran otteessaan elokuva minut piti, että se jäi sitten pyörimään päähäni tuntikausiksi enkä meinannut saada unta. Mulholland Drive kertoo onnettomuuteen joutuneesta ja muistinsa menettäneestä Ritasta ( Laura Harring ), joka sekavassa mielentilassa päätyy vastikään Hollywoodiin saapuneen näyttelijänalun Bettyn ( Naomi Watts ) hoivattavaksi. Yhdessä naiset alkavat selvittää Ritan henkilöllisyyttä, mutta koko ajan heidän yllään leijuu salaisuuks

Ben Affleck , paremmin tunnettu ei-niin-korkeatasoisista elokuvarooleistaan ja jäykän yksi-ilmeisestä näyttelijäntyöstään, on kuitenkin Oscar-voittaja -vuonna 1998 hän jakoi Matt Damonin kanssa käsikirjoitus-Oscarin elokuvasta Good Will Hunting . Vuonna 2007 hän teki debyyttiohjauksensa rikosdraamassa Gone Baby Gone , missä hänen näyttelijänä lahjakkaampi pikkuveljensä Casey Affleck esitti pääosaa. The Town on Affleckin toinen pitkä ohjaus ja se osoittaa miehellä selvästikin olevan enemmän kykyjä kameran takana kuin edessä. Vaikka hän myös näyttelee elokuvansa pääosaa, The Town on toimiva ja tiivis rikosdraama, joka vetäisee katsojan imuunsa. The Town on Chuck Hoganin romaaniin perustuva tosipohjainen tarina kaveriporukasta, jonka jäsenet ovat rikollisia useammassa polvessa. Doug (Affleck) on porukan johtaja, jonka isä ( Chris Cooper ) istuu vankilassa ja joka onnistuneesta pankkiryöstöstä huolimatta on alkanut saada rötöstelystä tarpeekseen. Hänen paras ystävänsä James ( Je

Jane Campionin nimestä tulee varmaan kaikille leffafaneille mieleen hänen hieno elokuvansa Piano vuodelta 1993, mistä hän voitti aikoinaan parhaan käsikirjoituksen Oscarin. Bright Star eli Yön kirkas tähti on hänen tarinansa runoilija John Keatsista . Campion ei kuitenkaan kerro herran tarinaa suoraan tämän omana tarinana, vaan miehen suuren rakkauden, Fanny Brawnen silmien kautta. Fanny ( Abbie Cornish ) on käsistään näppärä ompelijatyttö, joka asustaa äitinsä ja kahden nuoremman sisaruksensa kanssa. Hän on kiinnostunut muodista ja hauskanpidosta, mutta on sanavalmis ja osaa kunnioittaa itseään. Siksipä hän joutuukin usein sanaharkkaan herra Brownin ( Paul Schneider ) kanssa, joka halveksii hänen elämäntapaansa. Kun Brown ottaa siipiensä suojaan nuoren ja köyhän runoilijalupauksen John Keatsin ( Ben Whishaw ), Fanny alkaa tuntea kummallista vetoa nuorukaista kohtaan, vaikka pitääkin tätä aluksi samanlaisena älykkäänä ilkeilijänä kuin Brownia. Fanny ja Keats kuitenkin ystävystyv

Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin tästä elokuvasta. Ainoa asia, joka minulle jäi siitä mieleen, oli se, että ihanainen Jared Leto lihotti itseään hillittömän määrän roolia varten. En edes kiinnittänyt huomiota siiten, mistä elokuvassa on kyse. Chapter 27 kertoo Mark David Chapmanista (Leto), joka joulukuun 8. päivänä 1980 murhasi suurimman idolinsa John Lennonin tämän New Yorkin asunnon edustalla. Itse Lennonia elokuvassa nähdään vain pieni hetkonen loppupuolella ja elokuva onkin pyhitetty Chapmanin rikkinäisen hahmon kuvaamiseen. Ilmestyessään elokuva sai paljon kritiikkiä osakseen sen takia, että ihmisten mielestä se näytti yhden suurimmista musiikki-ikoneista murhanneen miehen liian positiivisessa valossa. Elokuvana Chapter 27 on haasteellinen ja hieman raskas katsottava, sillä se etenee erittäin verkkaiseen tahtiin ja Chapmanin hahmo sekä hänen harhansa ovat kuvassa jatkuvasti. Ohjaaja J.P. Schaefer osaa kuitenkin tiivistää tunnelmaa oikeissa kohdissa. Kaiken kruunaa k

Irlantilaisen Neil Jordanin meriittilistaan kuuluvat loistoteokset Veren vangit (1994) ja The Crying Game (1992), josta hänelle ojennettiin mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinto. Jordanin uusin elokuva Ondine sijoittuu miehen kotiseuduille sateisen harmaaseen, mutta oi niin kauniiseen Irlantiin. Colin Farrell on Syracuse, kalastaja, jonka verkoissa ei paljon sisältöä elannoksi asti ole. Hän on elämässään pettynyt, entinen alkoholisti ja omien sanojensa mukaan pelle. Hän kuitenkin rakastaa täydellä sydämellään erossa vaimolleen Mauralle ( Dervla Kirwan ) jäänyttä, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivää ja pyörätuolilla ajelevaa Annie-tytärtään ( Alison Barry ). Eräänä päivänä Syracusen verkkoon tarttuu nainen ( Alicja Bachleda ), joka esittelee itsensä Ondineksi, "vedestä tulleeksi". Annie on varma, että nainen on tietynlainen merenneito, selkie. Ondinen mukana Syracusen elämään alkaa paistaa aurinko ihmeellisten onnellisten sattumien kautta. Mies ei kuitenkaan v

Australian maaseudulle sijoittuvassa The Boys are Backissa Clive Owen on Joe Warr, karismaattinen urheilutoimittaja, jolle elämä kotosalla on melkoisen vierasta. Kun hänen vaimonsa yllättäen kuolee, joutuu mies uuden tilanteen eteen nuoren pojan yksinhuoltajaisänä. Pakkaa sekoittaa lisää hänen Briteissä asustava teini-ikäinen poikansa edellisestä avioliitosta, sillä tämä matkustaa Britannian kylmyydestä maapallon toiselle puolelle asumaan vaihteeksi isänsä luona. Elokuva kertoo monenlaisesta uuden opettelusta: Joe oppii toimimaan itsenäisenä isänä samalla kun Artie ( Nicholas McAnulty ) opettelee elämää ilman rakastavaa äitiä, mutta saa sen sijaan itselleen isoveljen. Harry ( George MacKay ) puolestaan löytää kauan kadoksissa olleen isänsä, mutta samalla myös koti-Britannian jäykistelystä poikkeavan, rennon ilmapiirin Australian. Kaksi maata näytetäänkin ihastuttavan erilaisina, mutta silti kauniina ja mielenkiintoisina. Simon Carrin omien kokemustensa pohjalta kirjoittamaan rom

Näin Woody Allenin uusimman elokuvan jo elokuussa Espoo Cinéssä, mutta koska olin lupautunut kirjoittamaan siitä arvion Episodiin, julkaisen jutun täällä vasta nyt. Kunnioitettavaan 75 vuoden ikään ehtineen, mutta edelleen elokuvan vuodessa pyöräyttävän ohjaajan uusin teos on ihmissuhdecocktailina hyvin perinteistä Allenia. Perinteisyydestään huolimatta se on toteutettu raikkaalla tavalla ja on lähes karikatyyristen hahmojensa kautta ihastuttava komedia, jonka parissa katsoja viihtyy. You Will Meet a Tall Dark Stranger sijoittuu Lontooseen ja kertoo Sallystä ( Naomi Watts ) ja Roysta ( Josh Brolin ), joiden avioliitto rakoilee perinteisen arjen astuttua kuvioon alkurakkauden jälkeen. Sally iskee silmänsä karismaattiseen esimieheensä Gregiin ( Antonio Banderas ), Roy puolestaan alkaa haaveilla naapuritalon punaiseen pukeutuvasta kitaristista Diasta ( Slummien miljonäärin Freida Pinto ) samalla kun potee inspiraation puutetta kirjailijana. Toisaalla Sallyn viinaan menevä äiti

David Fincherin ohjaama "Facebook-elokuva" on kerännyt paljon kehuja vähän joka suunnalta. Eikä suotta, sillä kyseessä on mainio elokuva mielenkiintoisista ihmisistä tämän hetken tärkeimmän internetilmiön takana. Ben Mezrichin kirjaan "Accidental Billionaires" pohjautuva The Social Network on kuorensa alla tarina maineesta, kunniasta, ystävyydestä ja petoksesta - ja sen synnyttämistä oikeusjutuista. Vahvasti älykkääseen dialogiinsa nojaava elokuva kertoo Facebookin perustajista, nettivelho Mark Zuckerbergista (jota ansiokkaasti esittää Jesse Eisenberg ) sekä hänen mahdollisesti ainoasta ystävästään Eduardo Saverinista ( Andrew Garfield ). Se kertoo siitä, kuinka Zuckerberg sai kenkää tyttöystävältään Ericalta ( Rooney Mara ) ja sen pohjalta sai kipinän luoda Harvardin naisopiskelijoita vertailevan verkkopalvelun, joka puolestaan toimi ponnahduslautana thefacebookin (sittemmin pelkkä Facebook) synnylle - matkalla tosin katalyyttinä toimi urheilijakaksosten Cam

Billy Wilder -elokuvien katselu jatkui romanttisella draamakomedialla Berliinin raunioitten keskellä (A Foreign Affair) , jota sotaan kytkeytyvästä aiheestaan huolimatta tähdittää kaksi upeaa naista - Jean Arthur ja Marlene Dietrich . Elokuva sijoittuu sodan jälkeiseen Berliiniin ja käytännöllisesti pommitetun kaupungin raunioiden keskelle. Kaupunkiin majoittuneet Yhdysvaltain armeijan joukot alkavat lipsua moraalissaan kaiken puutteessa elävien saksalaisten keskellä - yhdellä suklaapatukalla kun saa ostettua ihmeitä. Yhdysvaltain kongressi lähettää edustuston tutkimaan miestensä moraalia. Miesvaltaisessa lähetystössä on mukana vain yksi nainen, Iowasta kotoisin oleva neiti Frost (Arthur), jonka täräkkä asenne vastaa koko läjää tossukoita miesedustajia. Nuttura tiukalla kulkeva Frost näkee kaikkialla moraalin rappiota, ja ottaa silmätikukseen kapakkalaulaja Erikan (Dietrich), jolla huhutaan olevan suhde amerikkalaisen upseerin kanssa, mutta myös kyseenalainen menneisyys Hitlerin lä