Klassikko: Seitsemän samuraita (1954) (*****)


Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-)

Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä.

Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä ammatistaan ja vaativat palkkioksi jotain ylevämpää kuin kupillisen riisiä silloin tällöin. Vaikeuksien kautta kasaan saadaan peräti seitsemän samuraita, jotka taisteluissa karaistuneen Kanbê Shimadan (Takashi Shimura) johdolla alkavat suunnitella kylän puolustusta.

Seitsemän samuraita tuo tietyllä tavalla mieleen suomalaisen aikalaisensa, vuonna 1955 valmistuneen Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan, sillä erilaisten persoonallisuuksien samurait muistuttavat suuresti Tuntemattoman sotilaan ihastuttavan monimuotoista sotilasjoukkoa. Samuraiden joukossa on mm. viisas johtaja Kanbê, hänen oppilaakseen halajava, kylän kaunottareen ihastuva nuori Katsushirô (Isao Kimura), kivikasvoinen miekkamestari Kyûzô (Seiji Miyaguchi) ja höpsö Kikuchiyo (Toshirô Mifune), jotka hengellään suojelevat kylää, kun monikertainen rosvojoukko lopulta hyökkää.

Kurosawan elokuvaa pidetään esikuvana nykyaikaisille toimintaseikkailuelokuville ja varsinkin sellaisille, joissa kaverijoukko lähtee suorittamaan lähes mahdotonta tehtävää. Osa heistä kuolee tehtävää suorittaessaan, mutta jäljelle jää ainakin muutama sankari.

Pituudestaan ja iästään huolimatta Seitsemän samuraita pitää otteessaan nykypäivänäkin. Kerronta on napakkaa ja hahmot mielenkiintoisia, mukana on ripaus huumoria, hyppysellinen romantiikkaa ja seikkailuelokuvien jännittävää fiilistelyä. Tarinan kaari on kaunis ja se antaa myös kiintoisan katsauksen 1500-luvun japanilaiseen kulttuuriin, jolloin yhteiskuntaluokkien erot olivat huomattavat, eikä yhdestä kastista toiseen hyppääminen vaikeuksitta onnistu ja eri luokkien, kuten maanviljelijöiden ja samuraiden avioliitot olivat mahdottomia.

Ehdottomasti suosittelen kaikkia katsomaan tämän japanilaisen klassikon. Elokuvan eheys kestää myös sen jaksottamisen, mikäli koko pituutta ei ehdi katsomaan yhdellä kertaa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Shichinin no samurai
Ohjaus: Akira Kurosawa
Käsikirjoitus: Akira Kurosawa, Shinobu Hashimoto, Hideo Oguni
Pääosissa: Toshirô Mifune, Takashi Shimura, Keiko Tsushima, Daisuke Katô, Isao Kimura, Minoru Chiaki, Seiji Miyaguchi, Yoshio Kosugi, Bokuzen Hidari, Kamatari Fujiwara, Yoshio Tsuchiya
Valmistusmaa: Japani 1954
Genre: sota / seikkailu / draama / toiminta
Ikäraja: 15
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>