The Hangman's Joke

Eilen kirjoittelin lukemastani Angel-kokoelmasta ja nyt on sitten toisen Buffy-vampyyrin, Spiken vuoro. Tilasin molemmat kokoelmat samaan aikaan, mutta Spiken päädyin niistä lukemaan ensin -olihan hahmosta tv-sarjassa kehittynyt Angelia mielenkiintoisempi. Vaikka tarinat eivät virallista sarjajatkumoa olekaan, niissä on kuitenkin säilynyt sarjan henki ja dialogia lukiessa voi päänsä sisällä kuulla James Marstersin Spike-äänen selvästi. Vuonna 2009 julkaistun Spike Omnibus -kokoelman 470 sivua sisältää seuraavat tarinat: * Spike: Old Times * Spike: Old Wounds * Spike: Lost & Found * Spike vs Dracula * Spike: Asylum * Spike: Shadow Puppets  "Asylumin" ja " Shadow Puppetsin" on käsikirjoittanut Brian Lynch ja piirtänyt yksi suosikkipiirtäjistäni Franco Urru . Lynch päätyi näiden Spike-tarinoidensa jälkeen viralliseksi Buffy-maailman käsikirjoittajaksi, kun Joss Whedon otti hänet mukaan kirjoittamaan Angel tv-sarjan jatkoksi tehtyä Angel: After

Tilasin keväällä Buffy/Angel-addiktioni jatkoksi hieman sarjakuvia ja kun eteen sattui näppärä kokoelma edullisesti, niin nettikaupassa "buy"-nappulan painaminen on yllättävän helppoa. Angel Omnibus, vol 1 (oletettavasti vol 2 on myös olemassa tai ainakin tulossa) sisältää seuraavat tarinat: * The Curse * Old Friends * Angel: Spotlight * Auld Lang Syne Nämä Angel-tarinat sisältävät samoja hahmoja kuin tv-sarjassa ja viittauksia sarjassa nähtyihin tapahtumiin, mutta ne eivät kuitenkaan ole mitään virallista Joss Whedon -jatkumoa vaan ihan muiden käsikirjoittamia tarinoita. Vajaa 500 sivua Angel-tarinaa on kuitenkin sarjan fanille oikein mukava paketti. Piirroksesta vastaa lähes kokonaan David Messina , jonka tyyliä ihailen suuresti. Ainoastaan kokonaisuudessa " Spotlight ", joka kertoo Illyrian, Gunnin, Wesleyn, Doylen ja Connorin tarinat, on mukana muita piirtäjiä ( Nicola Scott, Mark Pennington, Mike Norton ja Bob Gill ). Tarinasta puolestaan vasta

Kaipasin kesälomareissulle lähtiessäni lukemista ja kiitos Ursulan avosydämisyyden, sain vampyyrisarjahuumassani luettavakseni Vampire Diaries -tv-sarjan taustalla olevan kirjasarjan. L.J. Smithin kirjoittama sarja koostuu neljästä osasta, jotka näissä Ursulan kirjoissa oli näppärästi niputettu niin, että The Awakening ja The Struggle löytyvät yksistä kansista ja The Fury sekä Dark Reunion samoin yhdestä paketista. Vampire Diaries oli alun perin trilogia ja se julkaistiin jo vuonna 1991. Suuren suosion ja lukijoiden painostuksen jälkeen Smith kirjoitti sarjalle vielä neljännen osan, seuraavana vuonna julkaistun Dark Reunionin , joka kertoo tarinaa Elenan sijaan hänen ystävänsä Bonnien näkökulmasta. Kirjat kertovat tv-sarjan tapaan pikkukaupungin suositusta tytöstä Elena Gilbertistä sekä häntä piirittävistä vampyyriveljeksistä Stefan ja Damon Salvatoresta. Kirjoissa Elenalla on kaksi hyvää ystävää, Britannian druideista periytyvä Bonnie sekä poikamainen Meredith, jota ei tv

Luin aikaisemmin keväällä Buffy vampyyrintappaja -tv-sarjan jatkoksi sarjakuvana tehdyn "kahdeksannen tuotantokauden" ensimmäisen osan suomeksi, mutta seitsemää muuta osaa sain sitten odotella jonkin aikaa ennen kuin pääsin niihin käsiksi. Tämä sarjakuvamuodossa julkaistu kahdeksas kausi sai viimeisen jaksonsa muutama viikko sitten kansiin ja minun pre-orderissa ollut tilaukseni mätkähti postin mukana luukusta muutama päivä sen jälkeen. Näitä sarjakuvia onkin saanut jahdata pitkin maita ja mantuja, kun tällä hetkellä rahatilanne ei antanut myöten tilata niitä kaikkia itselle ja osan jouduin odottamaan kirjastosta. Ja pääkaupunkiseudun kirjastossa useat näistä on vain yhtenä kappaleena, ja näköjään niitä lukevat muutkin ;-) Lopulta minulla oli kasassa kaikki osat kakkosesta kasiin, ja pääsin vihdoin Buffy -sarjakuvan kimppuun! Buffyn kasikausi on suoraa jatkumoa Buffy -tv-sarjalle ja sen käsikirjoituksesta on vastannut sarjan luoja Joss Whedon itse, joskin osittain y

Suzanne Collinsin kirjoittama Nälkäpeli -trilogia on seuraava nuortenkirjasarja, joka on saamassa elokuvaversion. Ensi vuoden puolella ilmestyvän ensimmäisen osan ohjaa Gary Ross , joka on ohjannut mm. söpöisen Pleasantvillen (siitä juttu täällä ). Tämän ja niin monen luetun blogijutun takia minunkin oli tartuttava kirjaan ja katsastaa, mistä tässä kaikessa oikein onkaan kyse. Nälkäpeli (The Hunger Games) sijoittuu jonkinasteisen maailmanlopun jälkeiseen maailmaan, joka ennen tunnettiin nimellä Yhdysvallat, nykyisin Panem. Panemia johtaa Capitol, joka pitää alaisuudessaan toimivia 12 vyöhykettä tiukasti ohjaksissaan, jotta kapinointia ei pääse syntymään. Voimakkain ohjailun muoto on Nälkäpeliksi kutsuttu tosi-tv-sarja, johon jokaiselta vyöhykkeeltä valitaan yksi tyttö ja yksi poika vuosittain. Nämä nuoret sijoitetaan areenalle, jolta vain yksi pääsee voittajaksi. Muut on siis tapettava. Ja tätä kaikkea seuraavat tuhannet kamerat, ja hallitus myös pakottaa kaikki kansalaiset se

27. toukokuuta elokuvaensi-iltaan tulee Stephen Frearsin ( The Queen ) ohjaama Tamara Drewe . Elokuva pohjautuu Posy Simmondsin kirjoittamaan samannimiseen sarjakuvaromaaniin, jonka päätin lukaista ennen elokuvan näkemistä. Tamara Drewe kertoo pienestä kyläyhteisöstä Englannin maaseudulla. Beth Hardiman pitää kirjailijamiehensä Nicholasin kanssa yllä täyden palvelun majataloa, johon niin aloittelevat kuin jo julkaisseetkin kirjailijat voivat tulla kirjoittamaan kaikessa rauhassa. Rauhan rikkoo naapuriin saapuva kuvankaunis kolumnisti Tamara Drewe, joka pistää pään pyörälle jokaiselta kyläläiseltä sukupuoleen katsomatta. Tamara Drewe poikkeaa perinteisestä sarjakuvasta suuresti, sillä runsaalla tekstimäärällään se on enemmänkin kuvitettu romaani kuin sarjakuva. Maaseudun ihmissuhteiden kiemurat on kuitenkin kirjoitettu niin ihastuttavan toimivalla tavalla, että kirjan lukee hujauksessa (omassa tapauksessani "hujaus" oli viisi autossa istuttua tuntia matkalla Pohjois-Sa

Kävin katsomassa jokin aika sitten Francis Lawrencen ohjaaman elokuvan nimeltä Vettä elefanteille (siitä juttu täällä ). Olin kuullut, että alkuteos, johon elokuva pohjautuu, olisi todella hyvä, ja elokuvan jälkeen olikin pakko etsiä kirja käsiini. Sara Gruenin Vettä elefanteille eroaa hieman elokuvaversiosta, mutta ei kuitenkaan paljoa. Elokuva on siis kirjalle hyvin uskolliseen tapaan tehty. Mutta missä nämä kaksi teosta eroavat toisistaan, on kertomuksen intensiivisyys ja elävyys - alkuteos on aivan upea kuvaus sirkuselämästä, mutta toisaalta myös vanhenemisen mukanaan tuomista ongelmista. Kun elokuvassa ikääntynyt Jacob Jankowski nähdään vain hetken aikaa alussa ja lopussa, kirja seuraa koko matkan ajan vuorotellen vanhainkodissa poikaansa odottelevaa Jacobia ja hänen muisteluidensa kautta vuosikymmenten takaista aikaa sirkuskolonnan mukana. Tämä tiukempi yhteys tekee tarinasta jotenkin paljon vaikuttavamman, toisaalta surumielisemmän, sillä kirjan tarina on kuitenkin vanh

**** SAATTAA SPOILATA ANGEL -TV-SARJAA **** Angel -tv-sarjan viimeisen tuotantokauden kommenteissa keskustelimme mm. Mikaelan kanssa tv-sarjan jälkeen julkaistuista Angel -sarjakuvista, ja päädyin sitten tarkistamaan tilanteen näiden suhteen. Pari päivää sittenhän kirjoittelin jo aloittamastani Buffy-sarjakuvien lukemisesta, mutta kirjojen saatavuuden vaikeuden takia olen toistaiseksi päässyt pidemmälle Angelin kanssa. Tv-sarjan jälkeisiin tapahtumiin sijoittuva After the Fall on jaettu neljään kokonaisuuteen ja niistä kolme löytyi mukavasti kirjastosta. Neljäs osa olikin sitten luokiteltu kirjastosta kadonneeksi (tämäkin!!!) ja se minun piti pistää tilaukseen BookDepositorystä . Nyt juttua kuitenkin jo hieman näiden kolmen ensimmäisen volyymin perusteella. After the Fall alkaa ensimmäisessä osassaan hieman sen jälkeen, mihin tv-sarja päättyi. Sarjan hahmot ovat suurimmaksi osaksi ajautuneet erilleen toisistaan ja pikkuhiljaa avataan, mitä heille on tapahtunut. Kakkososa puo

*** SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA BUFFY- JA ANGEL -TV-SARJOISTA *** Kevään aikana katsottuani tuntikaupalla Buffya , en voinut päästää sarjasta kovin helposti irti. Joihinkin asioihin sitä vaan ihastuu niin, että tuntee olevansa pakotettu tutustumaan franchiseen myös muissa medioissa. Buffy vampyyrintappajan tarina jatkuu seitsemänteen kauteensa lopetetun tv-sarjan jälkeen sarjakuvana. Season 8 sisältää yhteensä kahdeksan kokonaisuutta ja näistä viimeinen on vasta tulossa kesäkuun puolivälissä, mutta ensimmäinen on jopa suomennettukin. Löysin Pitkä matka kotiin -osan kirjastosta ja varasin saman tien englanninkielisen kakkososan. Kakkonen oli kuitenkin kirjaston valikoimista kadonnut (näillä sarjakuvilla näyttää olevan tendenssi joutua pitkäkyntisten käsiin) ja toistaiseksi olen siis saanut luettua vain ensimmäisen osan. Kakkosesta on ilmeisesti kuitenkin hankittu kirjastoon uusi kappale, sillä nyt siellä näyttäisi olevan yksi "käsittelyssä" ja minulla on siitä varaus -

Tänä keväänä Suomessakin (toivottavasti, tällä hetkellä ensi-ilta on merkitty 6. toukokuuta) elokuvana ilmestyvä Ole luonani aina perustuu Kazuo Ishiguron kiiteltyyn samannimiseen romaaniin. Tammi on elokuvan ensi-iltaa enteillen julkaissut romaanin elokuvan näköisenä pokkarina. Ole luonani aina kertoo Kathystä, Tommystä ja Ruthista, kolmesta nuoresta, jotka varttuvat Hailshamin tarkoin varjellussa sisäoppilaitoksessa lapsuudesta aikuisuuteen. Tarinan kertojana toimii 31-vuotiaaksi ehtinyt Kathy. Hailsham ei ole mikä tahansa sisäoppilaitos ja sen synkkää salaisuutta Kathyn kertoma tarina avaa lukijalle sivu sivulta. Mikä tarkoitus Hailshamilla oikein on? Miksi lapset kasvatetaan siellä täysin ulkomaailmasta suljettuina? Miksi lapset kutsuvat koulun aikuisia "kasvattajiksi" opettajan sijaan? Hienovaraisin askelin, mutta sitäkin hätkähdyttävämmällä tavalla Ishiguro johdattaa lukijaa kohti päätöstä. Kathyn kertojaminän kautta tarina on tyylillisesti kevyttä nuoren ja vi

Neil Gaiman ja hänen ihastuttava valkoinen paimenkoiransa Cabal Olen ollut pitkään suuri Neil Gaiman -fani, sillä äijän mielikuvituksesta on toistaiseksi irronnut aivan loistavia teoksia. Nuorempana luin Sandman -sarjakuvia, mutta koska rakastan aikuisten satuja, monet Gaimanin kirjat tuntuvat toimivan minulle täydellisesti. Stardust - Tähtisumua on ollut suuri suosikkini pitkään, ja sen elokuvaversiota rakastan myös. Samoin Neverwhere - Maanalainen Lontoo on kirjana yksiä suosikkejani (BBC:n minisarjasta en niin suuresti välittänyt ja sen katsominen jäikin itse asiassa kesken). Episodi uutisoi tällä viikolla, että Gaimanin American Gods - Unohdetut jumalat filmatisoidaan. Luin kyseisen kirjan jokin aika sitten (juttu täällä ) ja pidin tuosta vankilasta vapautuvan miehen matkasta yliluonnollisiin maailmoihin kovasti. Mielenkiinnolla odotan, millainen elokuva tästä tuleekaan - tehtävä ei nimittäin ole helppo, sen verran moniulotteinen tarina on kyseessä. Mielenkiinnolla m

Kirjoittelin eilen lukemastani Väkivallan lumo -kirjasta (kirjoittajana elokuva- ja televisiotutkimuksen professori Henry Bacon ) ja ajattelin pohtia asiaa myös täällä blogissa vähän pidemmälle. Mikä elokuvaväkivallassa oikeastaan viehättää? Mikä saa meidän oikeasti nauttimaan väkivallan katsomisesta elokuvakontekstissa? Kirjassaan Bacon kertoo tuosta ristiriidasta eli hyvin harva meistä haluaa kohdata tai nähdä väkivaltaa oikeassa elämässä, mutta toisaalta suuri osa meistä nauttii ainakin jonkinasteisen väkivallan näkemisestä elokuvassa. Toisaalta hän kertoo julkisten teloitusten saaneen aikoinaan suuria yleisöjoukkoja. Pahantekijän kuoleman todistaminen ilmeisesti koskettaa ihmisessä jotain primitiivistä. Henkilökohtaisesti olen aina ollut viehättynyt kostoteemasta ja sitä kautta vigilante-elokuvista (ja -sarjakuvista). Nuorena yksi suuria Marvel-suosikkejani oli Tuomari, joka perheensä menetyksen jälkeen alkoi kostaa kaikille lain toisella puolella kulkeville. (Harmillisesti

Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professorin, Henry Baconin kirjoittama Väkivallan lumo pohtii väkivallan olemusta elokuvissa. Popularistis-tieteellisellä tavalla kirjoitettu opus antaa paljon pohdittavaa varsinkin elokuvaharrastajille. Tieteellisen näkökulmansa takia se saattaa tuntua aluksi hieman vaikeaselkoiselta varsinkin lukijoille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tieteellissävytteistä tekstiä. Huomasin nimittäin itsekin alussa lukevani monia kohtia useaan kertaan, koska aivoni eivät tahtoneet rekisteröidä luettua tekstiä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi - yliopistosta lähdöstä tuntuu olevan kauan ja sen jälkeen olenkin lukenut pääasiallisesti kevyttä viihdekirjallisuutta. Väkivallan lumo pureutuu aiheeseensa tieteellisen tarkasti pohtien ja antaa näin tavalliselle elokuvan kuluttajalle uusia tapoja ajatella väkivaltaa elokuvassa sekä omaa että muiden ihmisten suhtautumista siihen. Se pohtii mielenkiintoisella tavalla, miksi fiktiivisen väkivallan kats

Ennen joulua luin Mötley Crüen yhdessä tekemän törkyisen rockmaailman kuvauksen Törkytehdas . Sen jälkeen lukuun lähti bändin basistin ja lauluntekijän Nikki Sixxin oma kirja, Heroiinipäiväkirja . Kirjaan on koottu Sixxin pahimman huumevuoden päiväkirjamerkinnät suuria sensuroimatta. Lisäksi väliin on liitetty hänen nykyisen itsensä sekä hänen läheistensä kommentteja kyseisistä tapahtumista ja hetkistä. Heroiinipäiväkirja on raakaa tekstiä alusta loppuun. Se on kammottava kuvaus nistiksi päätyneestä rokkarista, joka jossakin vaiheessa elämäänsä asuu viikkokausia komerossaan eikä oikeasti osaa ajatella mitään muuta kuin seuraavaa annosta. Ja jos ehtaa tavaraa ei ollut saatavilla, mies piikitti elimistöönsä suurin piirtein mitä tahansa, mistä jotain pöhinää (tai tuskan lievittäjää) saattoi saada irti. Kirja on melkoisen eheä kokonaisuus - se kattaa Sixxin elämästä yhden vuoden, mutta epilogina se kertoo, mihin matka johti. Se myös antaa syitä sille, miksi suosionsa huipulla oleva ro

Kun olin vielä pieni tyttö kaukaisella 80-luvulla, minut hullaannutti Dingoa raskaamman rockin maailmaan bändi nimeltä Mötley Crüe. Ja sillä tiellä olen edelleen. Musiikkimaku on vaihdellut vuosien saatossa, mutta raskas särökitara ja korkealta ja kovaa laulettu musiikki vetoaa minuun yhä. Mötley Crüesta on muodostunut jonkinasteinen guilty pleasure, sillä vaikka bändi onkin feministille punainen vaate, siinä musiikissa ja raa'assa energiassa on jotain vetoavaa. Törkytehdas on ensimmäinen kolmesta Crüe-kirjasta, jotka ostin muutama viikko sitten. Se kertoo bändin jäsenten sekä heidän läheistensä suulla tarinaa 80-luvun alussa kohahduttaneesta ilmiöstä, sen nousuista ja laskuista ja lopulta lähes tuhosta. Kirjassa äänessä ovat bändin taiteellinen nokkamies, basisti ja lauluntekijä Nikki Sixx , rumpali Tommy Lee , laulaja Vince Neil sekä hiljainen kitaristi Mick Mars . Sanansa saa sanottua myös Neilin pestiä hetken paikannut John Corabi sekä useat bändin ystävistä ja managereist

Kirjoittelin aiemmin Arto Halosen ohjaamasta, Suomen tunnetuimmasta mielisairaalapotilaasta kertovasta elokuvasta nimeltä Prinsessa . Elokuva pohjautuu Liken kustantamaan, Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjoittamaan kirjaan Kellokosken Prinsessa . Kirja on elokuvan näkemisestä saakka lojunut yöpöydälläni ja sitä on luettu eteenpäin pikkuhiljaa, ja vihdoin se on päästy loppuun saakka. Kellokosken Prinsessa kertoo Anna Svedholmista, joka tunnettiin paremmin kuninkaallisella arvonimellä Prinsessa. Hän eli Kellokosken mielisairaalassa kaiken kaikkiaan yli 52 vuotta, ja oli sairaalahoidossa elämästään yhteensä 55 vuotta. Kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ehtinyt Prinsessa ennätti elämänsä aikana kokea kaikenlaisia hoitomuotoja, mutta lopulta hänen harhansa hyväksyttiin osana hänen persoonallisuuttaan. Kirja keskittyy suomalaisen mielisairaalahoidon kehittymisen kuvaamiseen vuosikymmenten ajan Prinsessan kaltaisen pitkäaikaispotilaan kannalta. Prinsessa joutui kokeilemaan hoitom

Kyselin meneillään olevassa Potter-kilpailussa [ muistahan osallistua! Arvonta ensi viikolla 8.12.2010! ] osallistujien Potter-suosikkeja ja ajattelin sitten kantaa omankin korteni kekoon. (Skaboista puheen ollen: Mikaelan blogissa on menossa The Town -aiheinen skaba , Tiinasella Due Date -aiheinen skaba ja Eugen Gurjastilla puolestaan Toy Story 3 -kilpailu ). Aloitin Pottereiden lukemisen jokin aika ennen kun The Order of the Phoenix julkaistiin 2003 eli en ole ollut "mukana" ihan alusta lähtien. Olin kuullut niin paljon Potter-hypetystä, että kaikki tuntui menevän meikäläisellä ihan totaalisen yli, eikä minua kiinnostanut lukea liikaa hypetettyjä "lastenkirjoja". Noihin aikoihin notkuin eräällä kansainvälisellä nettifoorumilla ja siellä jenkkituttavani sai minut vakuutettua, että kirjoja kannattaa edes testata. Päätin aloittaa kolmannesta kirjasta, koska olin kuitenkin ensimmäisen elokuvan nähnyt (lentokoneessa Atlantin yllä, mikä ei ole mikään paras el

© 2010 Warner Bros. Ent. Harry Potter Publishing Rights © J.K.R. Huomenna se sitten on täällä, se toiseksi viimeinen Harry Potter eli Harry Potter ja kuoleman varjelukset, osa 1 . Sarjan tiiliskivimäiseksi muodostunut viimeinen kirja päätettiin jakaa kahteen osaan ja se ihan vihoviimeinen Potter-elokuva tulee teattereihin sitten ensi kesänä. Mielenkiinnolla elokuvaa odotan - olen siis menossa huomenillalla sen vasta katsomaan, sillä ikävästi missasin leffan pressinäytöksen -vaikka varsinainen Potter-mania on meidänkin perheessä hieman hiipunut viimeisen kirjan lukemisen jälkeen. Eilen kuitenkin kirjaa hetken aikaa silmäilin ja tulin siihen tulokseen, että helposti voisin uppoutua tarinan vietäväksi vaikka koko illaksi ;-) Vaikka suurin into on siis hiipunut, tarinan tenho ei kuitenkaan ole mihinkään kadonnut. On ollut jännä seurata Harryn tarinaa myöskin näyttelijöiden kasvun kautta. Juuri eilen lukaisin Bubblen blogista juttua hoteimmista Potter-näyttelijöistä ja ihmettelin,

Sain työkaveriltani lainaan Ben Mezrichin kirjan Accidental Billionaires , joka kertoo romaanityylisesti ja varsin elävällä tavalla Facebookin perustajista ja palvelun perustamisesta. Ainakin näin alussa kirja vaikuttaa todella mielenkiintoiselta. Kirjan aihepiiri kuulosti hyvin samanlaiselta kuin tänä syksynä elokuviin tulossa olevan, yhden aikamme kiinnostavimpien ohjaajien, David Fincherin ( Fight Club , Se7en ) ohjaaman The Social Network -elokuvan juoni - ja yllätys yllätys, tarkistuksen jälkeen huomasin, että kyseinen kirjahan on todellakin elokuvan taustamateriaalina. Aluksi ajatus "Facebook-elokuvasta" kuulosti vähän kummalliselta, mutta nyt tuota kirjaa muutaman sivun kahlanneena olen sitä mieltä, että tämä leffa on ihan pakko nähdä. Pääseminen kurkistamaan Harvardin kulissien taakse ja tutustumaan sen salaisiin seuroihin, joiden kautta monet maailman suurmiehet kasvavat, kuulostaa tavalliselle ihmiselle ihanalta mahdollisuudelta päästä sammuttamaan uteliaisuut

Sain pitkästä aikaa luettua ihan oikean romaanin, Katja Kallion Syntikirjan (Otava 2009, 303 s.). Kalliolla on ihastuttava tapa kirjoittaa ja hänen aikaisemmista romaaneista Kuutamolla ja Sooloilua on tehty myös elokuvaversiot. Hän toimii myös elokuvakäsikirjoittajana ja on tehnyt käsikirjoituksen mm. Neil Hardwickin ohjaamaan elokuvaan Jos rakastat . Syntikirja kertoo Tuulikista, jonka 30-vuotinen avioliitto Henrin kanssa päättyy eroon. Se kertoo heidän aikuisesta tyttärestään Sofiasta ja tämän tyttärestä Kertusta, sekä myös Henrin uudesta naisystävästä Denisestä. Pääasiassa naisten näkökulmista ihmissuhteita tutkivan romaanin kantavana teemana on nimensä mukaisesti synti ja varsinkin ihmissuhteissa - niin aikuisten kesken kuin vanhempien ja lasten välillä - tapahtuva synti. "Kenenkään rakkauselämä ei kestä päivänvaloa" julistaa kirjan kansi, mutta olisin valmis laajentamaan tuon kattamaan koko elämän - jokaisen elämässä kun on asioita, jotka haluaisi unohtaa ja j