Luettua: Buffy vampyyrintappaja, Pitkä matka kotiin (Season 8, vol 1)

*** SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA BUFFY- JA ANGEL -TV-SARJOISTA ***

Kevään aikana katsottuani tuntikaupalla Buffya, en voinut päästää sarjasta kovin helposti irti. Joihinkin asioihin sitä vaan ihastuu niin, että tuntee olevansa pakotettu tutustumaan franchiseen myös muissa medioissa.

Buffy vampyyrintappajan tarina jatkuu seitsemänteen kauteensa lopetetun tv-sarjan jälkeen sarjakuvana. Season 8 sisältää yhteensä kahdeksan kokonaisuutta ja näistä viimeinen on vasta tulossa kesäkuun puolivälissä, mutta ensimmäinen on jopa suomennettukin. Löysin Pitkä matka kotiin -osan kirjastosta ja varasin saman tien englanninkielisen kakkososan. Kakkonen oli kuitenkin kirjaston valikoimista kadonnut (näillä sarjakuvilla näyttää olevan tendenssi joutua pitkäkyntisten käsiin) ja toistaiseksi olen siis saanut luettua vain ensimmäisen osan. Kakkosesta on ilmeisesti kuitenkin hankittu kirjastoon uusi kappale, sillä nyt siellä näyttäisi olevan yksi "käsittelyssä" ja minulla on siitä varaus - jospa piakkoin siis pääsisin Buffynkin tarinassa eteenpäin :) (Siinä välissä jouduin lohduttautumaan puolestaan Angel-sarjakuvilla).

Buffyn 8. kausi on suoraa jatkumoa tv-sarjalle ja sen on käsikirjoittanut sarjan luoja, tarinaguru Joss Whedon. Pitkän matkan kotiin on piirtänyt Georges Jeanty, jonka piirrosjälki on silmiähivelevän upeaa. Kun luin kirjan ensimmäisen kerran (pikaisesti ja ahmimalla), en pitänyt siitä kovin paljon, sillä tarina vaikutti jotenkin sekavalta ja vaikeaselkoiselta. Se nimittäin kertoo välillä limittäin eri aikoina ja eri paikoissa tapahtuvia asioita, ja koska tapahtumien kertojien ääntä ei kuule (niin kuin tv-sarjassa), ei aina ole ihan varma, kuka tällä kertaa puhuu. Luin välillä läjän Angeleita ja päätin sitten lukaista myös Buffyn toistamiseen, ja toisella kerralla se oli jo huomattavasti parempi. Ehkä minä vaan olen niin hidasälyinen, kun en ensin tajunnut kaikkea ;-)

Kahdeksannella kaudella Buffy on muuttunut paljon. Vampyyrintappajat ovat muodostaneet varsinaisen armeijan, jonka pääpaikka on Skotlannissa. Xander on mukana jonkinasteisessa Valvojan ominaisuudessa, Willow käyttää noitavoimiaan Buffyn rinnalla, Giles on mukana myös ja Dawn on puolestaan muuttunut jättiläiseksi (mikä oli varmaankin kirjan suurin WTF). Ensimmäinen kirja nostaa esille hurjan määrän myös muita kysymyksiä, joista suurin on se, mistä Tappajat ovat saaneet kaiken teknologian ja rahoituksen armeijaansa? Ja näinkin lyhyessä ajassa? Ehkä kysymyksiin saadaan vastauksia myöhemmin...

*** PAHA SPOILERI ***
Ensimmäisen kerran kirjaa lukiessani en ilmeisesti ollut vielä Angel -tv-sarjan lopussa, sillä nyt oli hassua huomata, että itse asiassa Angelin loppupuolella, kun Angel ja Spike ovat Roomassa ja tuskailevat Kuolemattoman kanssa hengailevaa Buffya - sarjakuvan tapahtumien mukaanhan se ei sitten ollutkaan oikea Buffy siellä Roomassa. Hah, kunnon crossovereita näissä sarjoissa...
 *** PAHA SPOILERI LOPPUU ***

Mutta, onpas ollut hauska taas lueskella pitkästä aikaa kunnon sarjakuvia! Olin nuorempana ihan hupsuna kaikenlaisiin Marveleihin sun muihin, mutta aikuisempana sarjakuvien lukeminen on jostain syystä jäänyt vähemmälle. Ei siis loppunut kokonaan vaan muuttunut enemmän strippisarjakuvien (kuten esim. suuri suosikkini Nemi) suuntaan. Pari vuotta sitten luin Watchmenin ja huomasin sen monimuotoisen tarinan mukana aivojen menevän ihan maitohapoille. Kunnolla tehdyt sarjakuvat kun vaativat pääkopan prosessorilta tehoja, että tarinasta ja kuvastosta voi sisäistää kaiken oleellisen. Tv-sarjassa monimuotoiset tapahtumat on paljon helpompi kertoa ymmärrettävästi, koska kuvaruutuja on niin paljon enemmän ja kertojien äänen kuulee. Sarjakuvaruutujen rajallinen määrä vaikeuttaa tarinan kertomista ja pistää lukijankin paikoitellen koville. Ainakin ensimmäinen osa Buffyn kasikautta teki tämän, mutta loppujen lopuksi ihan hyvällä tavalla :)

Whedon on muuten ilmoittanut Buffyn saavan yhdeksännenkin kauden sarjakuvamuodossa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010