Elokuva-arvostelu: Dallas Buyers Club (2013)

Dallas Buyers Club / Jared Leto


Kevään 2013 Oscar-karkeloissa miesnäyttelijäpalkintojen voittajat olivat suhteellisen helppoja veikata. Pääosa-Oscarin voittanut Matthew McConaughey ja sivuosapalkinnon saanut Jared Leto nousevat täydellisesti rooleihinsa heittäytyvällä esiintymisellään massan yläpuolelle. Toki auttaa, että rooli itsessään on moniulotteinen ja hyvin kirjoitettu, mutta vasta näyttelijä määrittää, miten eläväksi ja aidoksi hahmo muodostuu. 

Dallas Buyers Club on McConaugheyn ja Leton juhlaa näyttelijöinä, vaikkakaan kuvaukset fyysisen olomuodon muutoksineen tuskin ovat olleet juhlaa niinkään. 

Dallas Buyers Club sijoittuu 1980-luvulle aikaan, jolloin HIV oli "narkkareiden ja homojen sairaus". Sairaudesta tiedettiin vain vähän ja tämän vuoksi sen ympärille kasvoi kalvava epäluulo. Moni pelkäsi koskettaakaan sairastunutta ja koska parantavaa lääkettä ei ollut, lääkäreiden antaman elinajan arviot eivät olleet korkeita.

Lääkeyhtiöissä kehitettiin sairauteen kuumeisesti lääkkeitä. Koska sairastuneita -homoja ja narkkareita- uhkasi koskea suoranainen yhteiskunnan ulkopuolelle sulkeminen, he olivat lääkeyhtiöille helppo kohde epämääräiseenkin lääketestaukseen. Nämä ihmisethän olivat kuolemassa joka tapauksessa. 

Ron Woodroof (McConaughey) on mies isolla M:llä. Hän ratsastaa rodeossa ja harrastaa naisia, aivan kuin kaikki ystävänsäkin. Yllättäen hän sairastuu ja saa sairaalassa kuulla saaneensa HIV-tartunnan. Lääkäri lupaa hänelle kuukauden elinaikaa.

Epäuskosta selvittyään Woodroof päättää, ettei aio antaa periksi. Ystäviensä hylkäämänä hän jää niin sairautensa kuin koko elämänsä kanssa yksin ja tästä karaistuneena epätoivoinen mies alkaa selvittää keinoja, joilla lyhyeksi veikattua elämää saisi pidennettyä. Samalla hän tulee laittaneeksi kampoihin valtavalle lääketeollisuudelle ja sen kätyreinä työskenteleville lääkäreille.

Kanadalaisen Jean-Marc Valléen (Café de Flore, Nuori Victoria) ohjaama Dallas Buyers Club on koskettava, tosipohjainen tarina pienen ihmisen taistelusta ja periksiantamattomuudesta. Tarina alkaa taisteluna yksinäisyyden valtaamaa epätoivoa vastaan, muuttuu taisteluksi kuolemaa vastaan ja lopulta kasvaa oikeustaisteluksi suuria ja pahoja lääkeyrityksiä vastaan. Mutta Woodroofin periaate on, että periksi ei anneta ennen kuin haudassa. Mies on fiksumpi kuin hänen punaniskainen asenteensa elokuvan alussa antaa ymmärtää. On uskomatonta, miten luontevasti tämä käy McConaugheylta, joka vielä muutama vuosi patsasteli lähes pelkästään yksiulotteisissa rooleissa romanttisissa komedioissa. Muutaman viime vuoden aikana hän on osoittanut pystyvänsä tarjoamaan elokuville paljon muutakin. Tästä todisteena ovat roolit elokuvissa Mud, Magic Mike ja Killer Joe, sekä tv-sarjassa True Detective.

Eloonjäämiskamppailun ohella Dallas Buyers Club on tarina erikoisesta ystävyydestä, mikä muodostuu Woodroofin ja transseksuaalin Rayonin (Leto) välille. Homofobisen miehen ja naiseksi pukeutuvan miehen ystävyys kasvaa tarinan edetessä yllättävän kivuttomasti ja uskottavasti pintaa syvemmäksi. Miehisen miehen elämässä kiltti, mutta huumeiden kanssa liiankin hyvissä väleissä oleva Rayon antaa mahdollisuuden kurkistaa tiukan heterouden toiselle puolelle.

Elokuvan alussa Woodroof ei ole mikään mukava ihminen. Tarinan edetessä hän sukeltaa pohjamutiin, mutta nousee sieltä henkisesti uudenlaisena ihmisenä. McConaughey tekee tästä kasvusta luonnollista, eikä miehen taitoa tulkita moniulotteista hahmoaan voi kuin ihailla. Samaan yltää myös nykyisin vain harvakseltaan elokuvia tekevä Leto (joka on viime vuosina pääasiallisesti keskittynyt musiikkiuraansa). Hänen fyysinen transformaationsa on vielä McConaugheyn langanlaihuutta rankempi. Hahmoista kasvaa kokonaisvaltaisesti kiinnostavia ihmisiä, eikä edes Leton Rayon muutu koomiseksi stereotyypiksi, mikä usein on tyypillistä näinkin räikeän hahmon tapauksessa. Nämä kaksi ovat ehdottomasti Oscarinsa ansainneet. 

Keskeisestä, mutta kapeaksi jäävästä ja hieman päälleliimatun oloisesta naisroolista vastaa Jennifer Garner Woodroofia ja Rayonia hoitavana, korkean moraalin omaavana lääkärinä.

★★★★

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katseltua: Koodinimi Farewell (2009) (****)

Vertailussa: Conan 1982 vs. Conan 2011

Hollywood girls say "I can't"