Luettua: Kellokosken Prinsessa

Kirjoittelin aiemmin Arto Halosen ohjaamasta, Suomen tunnetuimmasta mielisairaalapotilaasta kertovasta elokuvasta nimeltä Prinsessa. Elokuva pohjautuu Liken kustantamaan, Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan kirjoittamaan kirjaan Kellokosken Prinsessa. Kirja on elokuvan näkemisestä saakka lojunut yöpöydälläni ja sitä on luettu eteenpäin pikkuhiljaa, ja vihdoin se on päästy loppuun saakka.

Kellokosken Prinsessa kertoo Anna Svedholmista, joka tunnettiin paremmin kuninkaallisella arvonimellä Prinsessa. Hän eli Kellokosken mielisairaalassa kaiken kaikkiaan yli 52 vuotta, ja oli sairaalahoidossa elämästään yhteensä 55 vuotta. Kunnioitettavaan 92 vuoden ikään ehtinyt Prinsessa ennätti elämänsä aikana kokea kaikenlaisia hoitomuotoja, mutta lopulta hänen harhansa hyväksyttiin osana hänen persoonallisuuttaan.

Kirja keskittyy suomalaisen mielisairaalahoidon kehittymisen kuvaamiseen vuosikymmenten ajan Prinsessan kaltaisen pitkäaikaispotilaan kannalta. Prinsessa joutui kokeilemaan hoitomuodot sähköshokkihoidoista malarian istuttamiseen ja oikeastaan ainoa, miltä hän välttyi, oli lobotomialeikkaus, mikä oli varsin yleinen hoitomuoto aikoinaan Suomessakin. Mikään hoito ei hänen kuninkaallisiin harhoihinsa tehonnut, ja jälkeenpäin onkin arveltu, että Annan kehittämät harhat olivat suojautumista maailman hänelle antamaa kylmää kohtelua vastaan.

Kellokosken Prinsessa on mielenkiintoinen kertomus Suomen mielisairaalahoidon kehitykseen. Samalla se on hieman surullinen tarina värikkäästä, mutta sairaasta persoonasta. On ymmärrettävää, että kaikkea Annan historiaa ei ole säilynyt, mutta hänen edesottamuksiaan ja hänet tunteneiden ihmisten kommentteja Prinsessasta olisi kaivannut lisää. Kirja toistaa moneen kertaan Prinsessan rakastaneen laulamista ja esiintymistä sekä jatkaneensa hierojan ammattiaan myös sairaalassa ollessaan. Samoin kerrotaan hoitomuodoista, jotka eivät vaikuttaneet Annaan - mutta varsinainen Annan persoona jää siltikin etäiseksi.

Kirja on aiheeltaan mielenkiintoinen, mutta laadultaan epätasainen. Se hyppelehtii tapahtumien välillä hieman epäjohdonmukaisesti tehden lukemisesta paikoitellen raskasta. Tekstiin olisi myös kaivannut elävyyttä, sillä nykyisellään dokumentaarinen tyyli muistuttaa sairaskertomuksen ja historiikin sekoitusta.

Anna Svedholm (o.s. Lappalainen) 27.6.1896 - 17.7.1988
"En minä mikään prinsessa ole, vaan Anna Lappalainen" - Annan sanat viikkoa ennen kuolemaansa

Kellokosken prinsessa
Kirjailija: Ilkka Raitasuo, Terhi Siltala
Kustantaja: LIKE
Julkaistu: 2010
Sivumäärä:252

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>