Luettua: Henry Bacon - Väkivallan lumo

Helsingin yliopiston elokuva- ja televisiotutkimuksen professorin, Henry Baconin kirjoittama Väkivallan lumo pohtii väkivallan olemusta elokuvissa. Popularistis-tieteellisellä tavalla kirjoitettu opus antaa paljon pohdittavaa varsinkin elokuvaharrastajille. Tieteellisen näkökulmansa takia se saattaa tuntua aluksi hieman vaikeaselkoiselta varsinkin lukijoille, jotka eivät ole tottuneet lukemaan tieteellissävytteistä tekstiä. Huomasin nimittäin itsekin alussa lukevani monia kohtia useaan kertaan, koska aivoni eivät tahtoneet rekisteröidä luettua tekstiä ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi - yliopistosta lähdöstä tuntuu olevan kauan ja sen jälkeen olenkin lukenut pääasiallisesti kevyttä viihdekirjallisuutta.

Väkivallan lumo pureutuu aiheeseensa tieteellisen tarkasti pohtien ja antaa näin tavalliselle elokuvan kuluttajalle uusia tapoja ajatella väkivaltaa elokuvassa sekä omaa että muiden ihmisten suhtautumista siihen. Se pohtii mielenkiintoisella tavalla, miksi fiktiivisen väkivallan katsominen voi olla nautittavaa tai viihdyttävää.

Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään väkivallan esittämisen kulttuurievoluutiota - sitä kuinka väkivallan kokeminen todellisessa maailmassa muuttaa väkivallan näkymistä elokuvassa ja kuinka väkivallan representaatioiden näyttäminen elokuvassa on muuttunut ajan kuluessa. Toisessa luvussa pohditaan pahuuden symboliikkaa ja kolmannessa luvussa elokuvaväkivallan poetiikkaa, kuinka väkivaltaa estetisoidaan elokuvassa ja kuinka nautittavaa elokuvaväkivallan katsominen voi katsojalle olla.

Neljäs luku on pyhitetty naisille ja elokuvaväkivallalle. Naisiin kohdistuva väkivaltahan oli pitkän aikaa tabu ja sen näyttäminen elokuvassa oli vastoin kaikkia moraalisääntöjä. Samoin Bacon käy läpi naishahmojen väkivaltaisuutta. Viimeisessä varsinaisessa luvussa käydään läpi henkistä ja rakenteellista väkivaltaa ja niiden esittämistä elokuvassa, kuinka esimerkiksi etnisten vähemmistöjen kokema väkivalta on elokuvassa muuttunut vuosisadassa.

Väkivallan lumo on erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä teos, joka pakottaa lukijan pohtimaan omaa suhtautumistaan väkivallan näkemiseen elokuvassa. Suosittelen kaikille elokuvien ystäville omasta elokuvamausta huolimatta eli myös elokuvaväkivallan inhoajat saavat varmasti tästä uusia ajatuksia.

Kirjassa käydään aihetta läpi runsaasti erilaisten esimerkkien avulla, esimerkkeinä mm. Ridley Scottin Thelma & Louise, Ingmar Bergmanin Fanny & Alexander, Quentin Tarantinon elokuvat, Oliver Stonen Natural Born Killers ja Lukas Moodyssonin Lilja 4ever.


Sivumäärä: 303
Julkaisija: LIKE

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>