Alejandro González Iñárritun Biutiful (2010) (****)


Meksikolainen Alejandro González Iñárritu ei ole vielä kovin laajaa uraa tehnyt ohjaajana, mutta kaikki mihin hän toistaiseksi on koskenut, on onnistunut koskettamaan myös minua. Hänen "kuolematrilogiansa", jonka aloitti Amores Perros vuonna 2000, jatkoi 21 grammaa vuonna 2003 ja päätti Babel vuotta 2006, nosti hänet niiden ohjaajanimien joukkoon, joiden työtä aloin seurata suurella mielenkiinnolla. Useita sisäkkäisiä tarinoita kattavan trilogian käsikirjoitti Iñárritun maanmies Guillermo Arriaga, joka itsekin kokeili siipiään ohjaajana hyvin Iñárritun trilogian tyylisellä draamalla The Burning Plain.

Nyt Iñárritun ja Arriagan tiet ovat eronneet, ja Iñárritun uusin elokuva, Espanjaan sijoittuva Biutiful, eroaa edeltäjistään tarinansa rakenteelta, muttei lainkaan henkilökuvaukseltaan, mikä edelleen on vahvaa. Biutifulin tarina soljuu eteenpäin lineaarisesti, mutta vaikka sitä on teknisesti helpompi seurata kuin ohjaajan edellisiä töitä, emotionaalisesti se ei kuitenkaan ole sen helpompi katsottava.

Biutiful kertoo Javier Bardemin esittämästä yksinhuoltajaisästä, pikkurikolisesta, jolla on kuitenkin sydän paikallaan. Vääriä valintoja toisensa perään tekevä Uxbal koittaa pienen tyttärensä ja poikansa kanssa selvitä arjesta, ja samalla tulla auttaneeksi muita. Vaikka lain väärällä puolella paikoitellen kuljetaankin, sympatiat ovat aina Uxbalin jäyhän ja karun, mutta kiltin hahmon mukana.

Kun Uxbalin terveys alkaa hajota, hän päättää hoitaa lastensa asiat kuntoon ennen kuin kuolo hänet korjaa. Lasten äiti, henkisesti epästabiili Marambra (Maricel Álvarez) ei lapsista pysty huolehtimaan, joten Uxbalin on keksittävä muita vaihtoehtoja.

Biutiful kertoo kauniin tarinan uhrautuvasta miehestä tilanteessa, joka usein kuuluu perheen äidille. Elokuvan nimi juontaa juurensa siitä, kun Uxbalin tytär opetettelee kirjoittamaan englantia ja kirjoittaa sanan "Beautiful" hieman väärin. Ajatus kuitenkin on selvillä, joten kaikenhan ei tarvitsekaan olla täydellisesti oikein.

Elokuvan fyysisesti karu ympäristö korostaa sitä karua todellisuutta, missä Uxbal lapsineen -ja niin monet muut- asuvat ja elävät. Paikoitellen elokuvasta tulee mieleen viime vuonna ilmestynyt tanskalainen Submarino, jossa myös isä ja poika yrittävät selvitä elämästä samalla kun isä taiteilee isän roolinsa ja toisaalta huumeriippuvuuden ja sen aiheuttaman rikollisuuden välimaastossa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Biutiful
Ohjaus:  Alejandro González Iñárritu
Käsikirjoitus: Alejandro González Iñárritu, Armando Bo, Nicolás Giacobone
Pääosissa: Javier Bardem, Maricel Álvarez, Hanaa Bouchaib, Guillermo Estrella
Valmistusmaa: Espanja / Meksiko 2010
Genre: draama
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>