Kotona katseltua: Neil Jordanin Ondine (2009) (***)


Irlantilaisen Neil Jordanin meriittilistaan kuuluvat loistoteokset Veren vangit (1994) ja The Crying Game (1992), josta hänelle ojennettiin mm. parhaan käsikirjoituksen Oscar-palkinto. Jordanin uusin elokuva Ondine sijoittuu miehen kotiseuduille sateisen harmaaseen, mutta oi niin kauniiseen Irlantiin.

Colin Farrell on Syracuse, kalastaja, jonka verkoissa ei paljon sisältöä elannoksi asti ole. Hän on elämässään pettynyt, entinen alkoholisti ja omien sanojensa mukaan pelle. Hän kuitenkin rakastaa täydellä sydämellään erossa vaimolleen Mauralle (Dervla Kirwan) jäänyttä, munuaisten vajaatoiminnasta kärsivää ja pyörätuolilla ajelevaa Annie-tytärtään (Alison Barry).

Eräänä päivänä Syracusen verkkoon tarttuu nainen (Alicja Bachleda), joka esittelee itsensä Ondineksi, "vedestä tulleeksi". Annie on varma, että nainen on tietynlainen merenneito, selkie. Ondinen mukana Syracusen elämään alkaa paistaa aurinko ihmeellisten onnellisten sattumien kautta. Mies ei kuitenkaan voi uskoa onnensa kääntyneen, vaan alkaa etsiä syitä hyvään tuuriinsa hieman väärin perustein.

Ondine on suloisen karhea tarina yksinäisen miehen ja mystisen naisen rakkaudesta sekä lapsen uskosta taikuuteen. Upeissa maisemissa kuvattu satu näyttää kaikin puolin kauniilta, mutta harmillisesti tarinasta puuttuu se viimeinen ripaus elokuvan taikaa, mikä tekisi siitä loistavan. Näyttelijät tekevät kaikin puolin hyvää työtä, mutta tarina ei jostain syystä kanna niin hyvin kuin tällaisen tarinan voisi olettaa kantavan.

Ondine tarjoaa romanttista draamaa irlantilaisella harmaanvihreällä maisemalla maustettuna. Se on kaunis elokuvallinen välipala, muttei jää mieleen samanlaisena mestariteoksena kuin vaikkapa The Crying Game.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Ondine
Ohjaus ja käsikirjoitus:  Neil Jordan
Pääosissa:  Colin Farrell, Alicja Bachleda, Alison Barry, Stephen Rea, Dervla Kirwan, Tony Curran
Valmistusmaa: Irlanti / USA 2009
Genre: draama / romantiikka
IMDb
Traileri >> 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>