Kotona katseltua: The Wronged Man (2010) (**)

The Wronged Man kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan oman elämänsä ja mielenterveytensä uhallakin työnsä puolesta uhrautuvasta Janet "Prissy" Gregorystä (Julia Ormond), joka 20 vuoden ajan yrittää saada syyttömäksi uskomaansa miestä pois vankilasta.

Calvin Willis (Mahershalalhashbaz Ali) on tuomittu elinkautiseen nuoren tytön hyväksikäytöstä, eikä sellaista tuomiota kovin heppoisin syin pureta. Prissyn esimies saa tehtäväkseen tutkia tuomion pätevyyttä, mutta kun hän yllättäen kuolee, ottaa assistenttina toiminut Prissy asian hoitaakseen. Kukaan varsinainen asianajaja kun ei suostu tapausta hoitamaan ilmaiseksi.

Vuosien ajan Prissy tekee valituksen toisensa perään saaden aina hylätyn vastauksen. Elämäntehtäväkseen ottamansa asian takia hän uhraa lähes kaiken muun, sillä hän ei voi sietää ajatusta, että syytön mies istuu vankilassa ja kammottava pedofiili juokseekin vapaana.

The Wronged Man on teemaltaan ja roolisuorituksiltaan hieno elokuva. Ormond päättäväisenä, mutta oman menneisyytensä salaisuudet hautaavana Prissynä tekee nautittavan aidonoloisen roolisuorituksen, jonka edesottamuksia ja elämää seuraa kiinnostuneena.

Kokonaisuutena elokuva ei kuitenkaan osaa vangita katsojaansa täysin ja siitä puutuu koukuttava draaman taju ja tilanteen vaatima vaikuttava tunnelma. 20 vuotta livahtaa kuin huomaamatta ohitse, eikä mikään oikein tunnu miltään. Hieno aikuinen nainen Julia Ormond uhrautuvana lakiassistenttina on oikeastaan ainoa asia, minkä vuoksi tämä elokuva kannattaa katsoa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Wronged Man
Ohjaus: Tom McLoughlin
Käsikirjoitus: Teena Booth, perustuu Andrew Corsellon lehtiartikkeliin
Pääosissa: Julia Ormond, Mahershalalhashbaz Ali, Bruce McKinnon, Lisa Arrindell Anderson
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / biografia
Ikäraja: 13
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>