The Hangman's Joke

Uusintaversio sotureiden soturista, uljaasta pohjoisen barbaarista nimeltä Conan ei kovin suurta innostusta herättänyt, kun sen tekemisestä ensimmäisen kerran kuulin. John Miliuksen vuonna 1982 ohjaama Conan kun tuntui aivan riittävältä, ja jotain herttaistahan on myös jatko-osassa Conan tuhoaja (1986). Luin nuorena tyttönä Robert E. Howardin Conan-kirjoja muutaman, mutta en niistä muista kovinkaan paljoa enää muuta kuin sen, että olihan se Conan aikamoinen barbaari niissä tarinoissa. Mutta kaikesta huolimatta oikeamielinen soturi. Marcus Nispelin ohjaama Conan the Barbarian aloittaa Conanin tarun hieman eri vinkkelistä kuin mitä Miliuksen versio. Nispelin Conan on jo pikkupoikana soturi vailla vertaistaan. Taistelukentällä syntynyt, isänsä ( Ron Perlman ) kanssa kaksin kasvanut Conan ei luovuta edes ylivoimaisen vihollisen edessä vaikka muut pakenevat. Alkukohtauksessa nähtävä nuoren ja vihaisen Conanin taistelu kylään hyökkääviä vihollisia vastaan onkin varsin näyttävä.

Paljon on kerrottu tarinoita koulun rasittavuudesta oppilaiden näkökulmasta, mutta entäpä kun koulu tuntuu pakkopullalta jopa kansakunnan kynttilän eli opettajan mielestä?   Pahan pukin (2003) koulumaailmaan sijoittuvassa vastineessa Elizabeth Halsey ( Cameron Diaz ) on ilkeä ja vastuuton opettaja. Hän on pinnallinen ihminen, joka on menossa naimisiin unelmiensa rikkaan prinssin kanssa, joka on luvannut ottaa hänet elätikseen, ettei hänen enää tarvitsisi tehdä kamalaa työtään. Kun sulhanen tuleekin häiden suhteen toisiin ajatuksiin ja heittää itsekkään Elizabethin pihalle, joutuu nainen palaamaan koulun piinapenkkiin kasvattamaan ennen kaikkea itseään. Kesäkomediana nähtävä Bad Teacher on elokuva, jonka hahmoista on vaikea pitää. Diazin opettaja on tunteeton omaan napaansa tuijottaja, joka rikkoo lakeja ja pääsee silti -moraalisesti ajateltuna vähän liian helposti- pälkähästä. Elokuvan huumoria kaivellaan Elizabethin epäkonservatiivisesta, pilveä koulun parkkipaikalla polttele

Pikkukaupungin tyttö Ali ( Christina Aguilera ) muuttaa Kaliforniaan haaveenaan päästä isona laulavaksi ja tanssivaksi esiintyjäksi. Hän päätyy Tessin ( Cher ) omistamaan burleskiklubiin, jonka kiltti baarimikko Jack ( Cam Gigandet ) antaa söpölle ja sympaattiselle tytölle säälistä töitä tarjoilijana ja lopulta myös katon pään päälle. Ali yrittää vakuuttaa Tessin ja tämän avustajan Seanin ( Stanley Tucci ) kyvyistään, mutta kaksikko ei halua antaa tytön edes yrittää. Heillä on jo tähtönen, Nikki ( Kristen Bell ), joka tosin on hieman liikaa viinaan menevä. Lopulta Ali saa mahdollisuuden -tai paremminkin ottaa sen väkisin- ja hurmaa vahvalla äänellään kaikki lähistöllä liikkuvat. Neuvokkaasta tytöstä tulee show'n vetonaula ja myös Tessin luotettava neuvonantaja hetkellä, jolloin pankki -ja samalla bisnesmies Marcus ( Eric Dane )- uhkaa viedä klubin Tessiltä maksamattomien velkojen takia. Burleski vetoaa katsojaan enemmän Aguileran upean lauluäänen ja visuaalisesti komean y

Green Hornet on ollut hahmona minulle täysin tuntematon suuruus. Vasta kun kuulin, että tästä hahmosta tehdyn elokuvan ohjaksissa olisi ranskalainen Michel Gondry , mies sellaisten elokuvien kuin Science of Sleep ja Eternal Sunshine of The Spotless Mind takaa, aloin kiinnostua tapauksesta. Elokuva jäi kuitenkin teatterikierroksella näkemättä, joten huolimatta sen saamista hyvinkin kriittisistä arvioista piti se kuitenkin ehdottomasti nähdä kotiversiona. The Green Hornet kertoo Britt Reidista ( Seth Rogen ), mediaimperiumin perijästä, joka elämässään pääasiassa hummailee ja sekoilee. Isänsä ( Tom Wilkinson ) kuoleman jälkeen hänen pitäisi ryhdistäytyä, ottaa isänsä paikka tämän silmäterän, The Daily Sentinel -lehden johdossa, mutta nuorukaista kiinnostaa enemmän tiukan isänsä kritisointi kuin tämän elämäntyön kunnioittaminen. Sattumalta Britt ystävystyy isänsä automekaanikkona toimineeseen Katoon (Jay Chou ) ja yllättäen nämä epäsuhtaiset kaverukset päätyvät pistämään pystyyn k

Parin vuoden takainen Kauhea kankkunen oli tuore yllättäjä komediarintamalla. Se oli teemaltaan aidosti hullu ja tarina oli toteutukseltaan loistava. Se nauratti oikeasti. Kauhea kankkunen 2 vie edellisestä osasta tutut miehet Thaimaahan viettämään tällä kertaa Stun ( Ed Helms ) häitä. Ja pitäähän sitä ennen häitä muutama olut ottaa poikien kesken... ja sittenpä käykin niin, että äijät heräävät rähjäisestä hotellihuoneesta keskeltä Bangkokia. Muisti on jälleen kadoksissa, samoin kuin on morsiamen pikkuvelikin. Stu, Phil ( Bradley Cooper ) ja Alan ( Zach Galifianakis ) lähtevät tuttuun tapaan metsästämään edellisen illan tapahtumia ja kerros kerrokselta tapahtumat alkavat jälleen raottua paljastaen kauhea totuuden, johon kuuluu myös edellisessä elokuvassa tavattu ADHD-korealainen Mr. Chow ( Ken Jeong ). Kauhea kankkunen 2 on lähes täysin edeltäjänsä toisinto. Hahmot ovat hieman muuttuneet, mutta pääpiirteissään mennään hyvin samalla kaavalla, mikä ei ole hyvä asia. Mikä naurat

Perhe on painajainen -elokuvasarja on edennyt kymmenessä vuodessa kolmanteen osaansa. Sarjan ensimmäinen osa oli ihastuttavan kaheli perhekohellus, jossa Ben Stillerin esittämä Greg Focker pyrki pääsemään tulevan appiukkonsa, entisen CIA-agentti Jack Byrnesin ( Robert De Niro ) kanssa sinuiksi. Sarjan kolmas osa on nimeltään Pienin painajainen perheessä (Little Fockers) ja voisi kuvitella, että se kertoo Fockereiden lapsista. Lapsiahan Gregillä ja hänen vaimollaan Pamilla ( Teri Polo ) toki on kaksin kappalein, mutta nämä keskenään hyvin erilaiset kaksoset jäävät kyllä elokuvassa aivan kokonaan taka-alalle. Elokuva keskittyy siihen, mistä sarjan edetessä suurin huumori on tähänkin asti saatu, eli Gregin ja Jackin suhteeseen. Heidän suhteensa on alkanut nimittäin lämmetä ja niinpä Jack kaksosten syntymäpäiväjuhlien aattona päättää ojentaa suvun päämiehen -Godfockerin- tehtävät Gregille. Greg hämmentyy tästä kovin, mutta lopulta ottaa kunnian vastaan juhlallisesti. Kapuloita

Niin Hollywoodissa kuin suomalaisessa olutpöytäkeskustelussakin ajatus avioliittoon kahlituista, omaa elämäänsä elämättömistä miehistä on lähes kyllästymiseen asti kulutettu vitsin aihe. Hall Pass - Lupa rellestää tarttuu aiheeseen avaamalla kahdelle keski-ikää lähestyvälle miehelle luvan rellestää viikon ajan ilman vaimoja ja avioliiton kahleita, ilman ehtoja ja kysymyksiä. Onko tämä paluu hurjaan ja vapaan seksin täytteiseen nuoruuteen vai onko todellisuus sittenkin jotain muuta kuin kuumat fantasiat? Farrellyn veljekset Bobby ja Peter ovat pitkään tehneet komedioita mitä eriskummallisimmista aiheista: milloin huumorin kohteena on rakkaus runsasmuotoiseen tyttöön ( Hal ja iso rakkaus ), siamilaiset kaksoset ( Stuck on You ) tai persoonallisuushäiriöstä kärsivä poliisi ( Me kaksi ja Irene ). Romanttinen komedia Sekaisin Marista (1998) on kuitenkin edelleen Farrellyjen uran huippu, eikä veljesten uusin aluevaltaus, hulvattoman kuuloinen Hall Pass - Lupa rellestää ohita sitä

Espanjalaisen Oskar Santosin esikoisohjaus Muiden hyväksi on sairaalamiljööseen sijoittuva kertomus rakkaudesta, yksinäisyydestä ja henkilökohtaisesta uhrautumisesta. Diego ( Eduardo Noriega ) on vakavasti sairaiden ja loukkaantuneiden osastolla työskentelevä lääkäri, joka on upottanut kykynsä tuntea empatiaa potilaitaan kohtaan syvälle sisimpäänsä, sillä kuoleviin potilaisiin kiintyminen aiheuttaa eron hetkellä liiallista tuskaa. Hänen oma elämänsä on luisumassa käsistä, sillä ero vaimosta ( Cristina Plazas ) uhkaa erottaa hänet myös teini-ikäisestä tyttärestä Ainhoasta ( Clara Lago ). Sitten sairaalaan tuodaan itsemurhaa yrittänyt, viimeisillään raskaana oleva Sara ( Angie Cepeda ). Kun Saran miesystävä Armand ( Carlos Leal ) ampuu ensin Diegoa ja sitten itsensä, lääkärin elämä saa kokonaan uuden suunnan, sillä hän saa tapahtumassa yliluonnollisen lahjan -tai kirouksen. Lopulta hän joutuu tekemään kivuliaan päätöksen suojellakseen rakkaimpiaan. Elokuvan on tuottanut maineikas e

Minusta ikivanhojen, kaikkien tuntemien satujen uudistaminen on ajatuksena oiva, ja olenpa itsekin joskus nuorempana harrastanut satujen uudelleenkirjoitusta omaksi huvikseni (ja kerran ihan lehteenkin asti, mutta siitä on kauan). Yksi yhteen alkuperäisen sadun kanssa uutta ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan klassista taustaa vasten pitää sisällyttää jokin uusi juttu, jotta se jaksaisi kiinnostaa katsojia. Catherine Hardwicken ( Twilight ) ohjaama Punahilkka on goottisävyinen, nuorisolle suunnattu fantasiasatu kylästä, jota täyden kuun aikaan terrorisoi ihmissusi. Vuosien ajan kyläläiset ovat lepyttäneet sutta tarjoamalla sille kylän aukiolla eläinuhreja samalla kun itse linnoittautuvat koteihinsa. Tähän asti uhraukset ovat riittäneet, mutta sitten yllättäen läheiseltä niityltä löytyy nuori tyttö kuoliaaksi raadeltuna. Tytön isän, Cesairen ( Billy Burke ) johdolla kyläläiset vaativat kostoa ja lähtevät asein varustettuna vaatimaan suden päätä vadille. Susi löytyykin ja pää joutuu

Vuonna 2001 tehty Kuin kissat ja koirat sai viime vuonna jatko-osan Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto . Siinä perinteiset vihamiehet, etunenässä saksanpaimenkoira Diggs (äänenä James Marsden ) ja kisumirri Catherine (äänenä Christina Applegate ), joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen, kun Katti Katala (äänenä Bette Midler ) uhkaa valloittaa maailman. Ja nämä salaiset kissa- ja koira-agentit toimivat täysin ihmisten aavistamatta. Oikeat, puhuvat eläimet ovat erittäin hankala elokuvamuoto, jossa joko onnistutaan tai ei. Katti Katalan kostossa tämä on onnistuttu tekemään ihan siedettävästi - päinvastoin kuin vaikkapa kammottavissa pannukakuissa Marmaduke tai Beverly Hillsin hienostohauva (eh, minä nyt vain satun pitämään koirista niin paljon, että pyrin katsomaan kaikki koiraelokuvat, olivat ne sitten miten huonoja tahansa). Lapsiin hauskat puhuvat eläimet koheltamassa kolahtavat täysin, mutta aikuiskatsojalle pitää tarjota myös jotain muuta kuin pelkkiä söpöjä eläimiä (vaikka nii

Florian Henckel von Donnersmarck teki vuonna 2006 upean elokuvan Muiden elämä (Das Leben der Anderen) , joka voitti tuolloin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Palkinto ei tullut suotta, sillä elokuva oli mykistävän hieno kokonaisuus salaisen palvelun agentista, joka uppoutui hieman liikaa salakuuntelemiensa ihmisten elämään. Kun ohjaajalla on takanaan tällainen meriitti ja elokuvan päätähtinä kaksi suurinta näyttelijäsuosikkiani - Johnny Depp ja Angelina Jolie - ajattelin, ettei mikään voisi mennä von Donnersmarckin seuraavassa tuotannossa vikaan. The Touristin tarina kietoutuu kahden epätavallisen ihmisen ympärille - Frank (Depp) on amerikkalainen turisti matkalla junalla Pariisista Venetsiaan, kun hänen pöytäänsä istahtaa hieman liiankin upea Elise (Jolie). Elise on erään talousrikollisen mielitietty jolla on poliisit perässään. Poliisi kun haaveilee nappaavansa tuon rikollisen hänen avullaan. Elisen ystävällisyys Frankia kohtaan saa sekä poliisin että erään toisen riko

Olen tulossa vissiin tosissaan vanhaksi - The Expendables , toimintarymistely, jossa ovat mukana viime vuosikymmenten suurimmat tähdet, eikä kolahda. Sylvester Stallonen uusin ohjaus kertoo useaan otteeseen nähdyn toimintatarinan: Stallonen johtama ryhmä palkkasotureita palkataan Bruce Willisin toimesta kaatamaan pienen trooppisen saaren diktaattori. Saarella on kuitenkin käynnissä jotain sellaista, mikä natsaa karskienkin sotilaiden omaatuntoa vastaan ja he päätyvät räiskimään koko saaren hallinnon kirjaimellisesti maan tasalle. Matkalla nähdään kaunis ja kapinallinen nainen ( Giselle Itié ) ja taustalla häärii naisia kaatava tatuointitaiteilija Tool ( Mickey Rourke ), jolla on olevinaan pehmeä kohtansa. Loogiset aukot tarinassa ärsyttävät: saarella on tiukat passitarkastukset ensimmäisellä kerralla, kun Stallone ja Jason Statham sinne tulevat. Toisella kerralla ei tällaisista välitetä vaan rynnätään suoraan toimintaan. Kuitenkin lenskari on siististi parkissa laiturissa -joka

The Wronged Man kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan oman elämänsä ja mielenterveytensä uhallakin työnsä puolesta uhrautuvasta Janet "Prissy" Gregorystä ( Julia Ormond ), joka 20 vuoden ajan yrittää saada syyttömäksi uskomaansa miestä pois vankilasta. Calvin Willis ( Mahershalalhashbaz Ali ) on tuomittu elinkautiseen nuoren tytön hyväksikäytöstä, eikä sellaista tuomiota kovin heppoisin syin pureta. Prissyn esimies saa tehtäväkseen tutkia tuomion pätevyyttä, mutta kun hän yllättäen kuolee, ottaa assistenttina toiminut Prissy asian hoitaakseen. Kukaan varsinainen asianajaja kun ei suostu tapausta hoitamaan ilmaiseksi. Vuosien ajan Prissy tekee valituksen toisensa perään saaden aina hylätyn vastauksen. Elämäntehtäväkseen ottamansa asian takia hän uhraa lähes kaiken muun, sillä hän ei voi sietää ajatusta, että syytön mies istuu vankilassa ja kammottava pedofiili juokseekin vapaana. The Wronged Man on teemaltaan ja roolisuorituksiltaan hieno elokuva. Ormond päättäväi

Vuonna 1982 tieteiselokuva TRON esitteli Jeff Bridgesin roolihahmon Kevin Flynnin, joka tuolloin kehitteli virtuaalimaailman, johon ihminen pääsi oikeasti sisälle. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin Kevinin poika Sam ( Garrett Hedlund ), tietokone- ja tekniikkaguru myöskin, pääsee sattumalta sisään tuohon isänsä kehittämään maailmaan -ja löytää sieltä kaksi vuosikymmentä kadonneena olleen isänsä (jota palaa näyttelemään ikääntynyt Bridges). Luotuaan virtuaalimaailman sekä sinne vastineen omasta itsestään, hahmon nimeltä Clu, Kevin on joutunut ansaan, eikä pääse enää takaisin omaan maailmaansa. Clu on ottanut vallan ja vaivoin Kevin ja hänen näpsäkkä avustajansa ( Olivia Wilde ) ovat pystyneet välttelemään häntä ja pitämään henkensä. Sam päättää pelastaa isänsä, mutta ihan helppoa se ei ole. TRON: Legacy on mahtipontinen seikkailu, mutta se kuitenkin kompastuu tähän omaan mahtipontisuuteensa. Pelkistettyine sävyineen ja väreineen se näyttää komealta, mutta on auttamattomasti liian pit

Ennen kuin Robert Pattinsonista tuli kaikkien tuntema vampyyri hänet nähtiin mm. pikkuruisessa brittiläisessä draamakomediassa How To Be , missä hän esittää elämässään oikeaa suuntaa etsivää nuorta miestä nimeltä Art. "Neljänneselämän kriisiä" poteva Art soittelee pieniä keikkoja pienille piireille ja joskus myös hieman vastahakoisille yleisöille, koittaa saada tyttöystävänsä takaisin ja yrittää saada ympäristöstään tukea elämäänsä kaipaamalleen muutokselle. Tukea on vain hankala saada. Äiti ( Rebecca Pidgeon ) ja isä ( Michael Irving ) ovat itsekin elämäänsä kyllästyneitä, aikaansamattomaan poikaansa pettyneitä. Toisaalla Artin paras ystävä, itsevarmaa esittävä Ronny ( Johnny White ) potee itsekin henkistä kriisiä, eikä uskalla poistua kotoaan. Kun epätoivoinen Art löytää Tri. Levi Ellingtonin ( Powell Jones ) itsehoitokirjan, hän laittaa kaikki korttinsa likoon ja pyytää tohtoria avukseen elämänsä saamiseksi raiteilleen. Mutta vaikka kuinka muut kertoisivat, miten tule

Darren Shanin kirjoittaman Vampire blood -kirjatrilogian yhdeksi niputtava Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika kertoo nuoresta Darrenista ( Chris Massoglia ), joka lähtee ystävänsä Steven (Josh Hutcherson) kanssa vierailemaan salaa friikkisirkukseen, joka mainostaa esittelevänsä oikeita "friikkejä". Vierailu kuitenkin menee hieman pieleen ja sen päätteeksi Darren päätyy vampyyri-Crepsleyn ( John C. Reilly ) avustajaksi ja puolivampyyriksi itsekin, mistä Steve ei ole oikein mielissään. Tapahtuman seurauksena Darren muuttaa Crepsleyn mukana asumaan Friikkisirkukseen, jossa voi tavata mm. parrakkaan naisen (Salma Hayek ). Hetkittäin hauska seikkailu ei kanna yksinkertaisesti siitä syystä, että tarinassa ei ole minkäänlaista tolkkua. Uusia hahmoja esitellään läjäpäin, mutta heille ei anneta mitään järkevää tekemistä. Kokonaisen kirjatrilogian kokoaminen yhteen pakettiin ei ole onnistunut, vaan lopputuloksena nähdään sekalainen kokoelma jännittävän näköisiä hahmoja ja jokin j

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #4/2010] Millaista on muuttaa puolison työn takia ulkomaille ja jäädä pienen lapsen kanssa sopeutumaan uuteen ympäristöön aivan yksin? Näistä lähtökohdista alkaa suomalais-saksalainen yhteistyö Pihalla , jossa saksalainen perheenäiti Laura ( Sibel Kekilli ) muuttaa suomalaisen miehensä Arton ( Teemu Palosaari ) mukana Saksasta Tampereelle. Artoa ei kuitenkaan kiinnosta perheen sopeutuminen, vaan hän elää pääasiassa työlleen. Työmatka seuraa toistaan ja Laura lapsineen joutuu jaksamaan arkensa yksin. Ystäviä Laura saa lopulta ryhmästä yksinhuoltajaäitejä, mutta elämä ottaa kokonaan uuden suunnan, kun kuvaan astuu mukava ja söpö kitarapoika Tero ( Mikko Leppilampi ). Kiinnostavasta lähtökohdastaan huolimatta Toni Laineen esikoisohjaus lässähtää kliseiden kokoelmaksi, jossa jokainen hetki tuntuu useaan kertaan alleviivatulta ja niin väkisin komediaksi väännetyltä, että se lähinnä vaivaannuttaa. Tuomio: ★★ ★ ★ ★ F A C T   F I L E: Al

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #5/2010 ja on siitä pidennetty blogia varten] Lomaterapiaa kertoo neljän pariskunnan lomasta paratiisimaisella Bora Boralla. Kontrollifriikin Jasonin ( Jason Bateman ) ja hänen vaimonsa Cynthian ( Kristen Bell ) suhde on kriisissä ja he haluavat eksoottiselle terapialomalle testaamaan avioliittonsa kestävyyttä. Mukaan he tahtovat ystävänsä, vaikka väkisin. Hupilomaksi suunniteltu reissu paljastuu määränpäässä oikeaksi työlomaksi, jota vetää paikan omistaja Marcel ( Jean Reno ). Mikäli suhteessa ei vielä reissuun lähtiessä ollut ongelmia, niitä tulee ainakin nyt! Vitsiä toisen perään väkisin vääntävä Lomaterapiaa sisältää pari hauskaa kohtausta, mutta muuten se yksiulotteisten hahmojensa takia tuntuu vain tekijöidensä tekosyyltä päästä Tahitin paratiisisaarelle. Elokuvassa on upeiden maisemien lisäksi hyvin vähän mitään aitoa tai omaperäistä. Lisäksi siinä ärsyttää suunnattomasti stereotypia, että kaikkien pariskuntien naiset ovat viimei

 [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010] Maailmassa, missä mikään ei enää riitä, on kehitetty keinomaailma, jossa voi erityisesti asennettujen aivoimplanttien avulla pelata lihaa ja verta olevilla ihmishahmoilla. Peli on suurmenestys ja sen luoja Ken Castle ( Michael C. Hall ) maailman rikkain mies. Pelistä on myös kehitetty koko maailman seuraama brutaali versio, johon kuolemaan tuomitut vangit voivat antaa itsensä pelihahmoksi – panoksena henki tai vapaus. Pisimmälle tässä pelissä hengissä on päässyt Gerard Butlerin näyttelemä Kable, jota pelaa nuori Simon ( Logan Lerman ). Mutta päästäisikö systeemi oikeasti vankinsa vapaaksi? Tyylikkään näköinen toimintaelokuva sivuaa virtuaalimaailmoiden mahdollisia ongelmia, mutta muuttuu räjähdysten saattelemaksi, ontosti kolisevaksi hutuksi. Pelaamista harrastaville tarina tarjonnee hieman pureskeltavaa, mutta tavalliselle toiminnan kuluttajalle suurin syy katsoa Gamer on rooliinsa sopivan jäyhä Butler. Tuomio: ★★ ★★★ A

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010] Kultaisesta kompassista tuttu Dakota Blue Richards näyttelee Gabor Csupon ohjaamassa Kuuprinsessassa orvoksi jäävää Maria Merryweatheria, joka päätyy höpsön apulaisensa Neiti Heliotropen ( Juliet Stevenson ) kanssa asumaan setänsä Benjaminin ( Ioan Gruffudd ) outoon linnaan. Yksin asuva setä ei tunnu olevan mielissään naisvieraista, mutta suhtautuu toisaalta suojelevasti Mariaan. Pikkuhiljaa Marialle valkenee sukunsa vuosituhantinen taru, jossa hänen kuuluu esittää pääosaa. Veriviha naapurisuvun, Tim Curryn johtamien De Noirien välillä pitää saada talttumaan, jotta maailma ei tuhoudu. Fantasiatarina on hyvin naivi, vaikka se yrittää olla vakavasti otettava. Unkarilaisen Csupon edellinen ohjaus Silta salaiseen maahan oli ihastuttava ja samalla surullisen kaunis elokuva. Lähellekään samaan ei yllä töksähtelevä ja kankeasti näytelty Kuuprinsessa . Loistelias puvustus onkin elokuvan parasta antia. Tuomio: ★★ ★★★ Alkuperäinen