Kotona katseltua: Robert Pattinson ennen Twilightia - How To Be (2008) (**)

Ennen kuin Robert Pattinsonista tuli kaikkien tuntema vampyyri hänet nähtiin mm. pikkuruisessa brittiläisessä draamakomediassa How To Be, missä hän esittää elämässään oikeaa suuntaa etsivää nuorta miestä nimeltä Art. "Neljänneselämän kriisiä" poteva Art soittelee pieniä keikkoja pienille piireille ja joskus myös hieman vastahakoisille yleisöille, koittaa saada tyttöystävänsä takaisin ja yrittää saada ympäristöstään tukea elämäänsä kaipaamalleen muutokselle.

Tukea on vain hankala saada. Äiti (Rebecca Pidgeon) ja isä (Michael Irving) ovat itsekin elämäänsä kyllästyneitä, aikaansamattomaan poikaansa pettyneitä. Toisaalla Artin paras ystävä, itsevarmaa esittävä Ronny (Johnny White) potee itsekin henkistä kriisiä, eikä uskalla poistua kotoaan. Kun epätoivoinen Art löytää Tri. Levi Ellingtonin (Powell Jones) itsehoitokirjan, hän laittaa kaikki korttinsa likoon ja pyytää tohtoria avukseen elämänsä saamiseksi raiteilleen.

Mutta vaikka kuinka muut kertoisivat, miten tulee elää, muutos lähtee aina kuitenkin lopulta ihmisestä itsestään.

How To Be tarkastelee oman tiensä etsimistä omaperäisellä tavalla, mutta menettää uskottavuuttaan yrittäessään olla hieman liian omaperäinen. Elokuvan koomiseksi tarkoitettuihin, mutta lopulta liian masentaviin hahmoihin on vaikea samaistua eikä heitä kohtaan ole kovin helppoa tuntea sympatiaa. Pattinsonissa on kuitenkin ainesta ja hän saa katsojan toivomaan Artin vihdoin saavan itseään niskasta kiinni ja elämänsä raiteilleen. Hauska oli nähdä Pattinsonilla kaikkien Twilightien jälkeen muitakin ilmeitä kuin Edward Cullenin tuskaisen yksiulotteinen naamio.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: How To Be
Ohjaus: John Irving
Käsikirjoitus: Oliver Irving
Pääosissa:  Robert Pattinson, Powell Jones, Johnny White, Mike Pearce, Michael Irving, Rebecca Pidgeon
Valmistusmaa: UK 2008
Genre: komedia / draama
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>