Elokuva-arvostelu: Kauhea kankkunen 2 (2011)


Parin vuoden takainen Kauhea kankkunen oli tuore yllättäjä komediarintamalla. Se oli teemaltaan aidosti hullu ja tarina oli toteutukseltaan loistava. Se nauratti oikeasti.

Kauhea kankkunen 2 vie edellisestä osasta tutut miehet Thaimaahan viettämään tällä kertaa Stun (Ed Helms) häitä. Ja pitäähän sitä ennen häitä muutama olut ottaa poikien kesken... ja sittenpä käykin niin, että äijät heräävät rähjäisestä hotellihuoneesta keskeltä Bangkokia. Muisti on jälleen kadoksissa, samoin kuin on morsiamen pikkuvelikin.

Stu, Phil (Bradley Cooper) ja Alan (Zach Galifianakis) lähtevät tuttuun tapaan metsästämään edellisen illan tapahtumia ja kerros kerrokselta tapahtumat alkavat jälleen raottua paljastaen kauhea totuuden, johon kuuluu myös edellisessä elokuvassa tavattu ADHD-korealainen Mr. Chow (Ken Jeong).

Kauhea kankkunen 2 on lähes täysin edeltäjänsä toisinto. Hahmot ovat hieman muuttuneet, mutta pääpiirteissään mennään hyvin samalla kaavalla, mikä ei ole hyvä asia. Mikä nauratti ensimmäisellä kerralla aidosti, saa nyt korkeintaan hymähtelemään, koska tämä kaikki on kertaalleen jo nähty ja koettu. Koska Kauhea kankkunen 2 ei ota selkeästi mitään uutta näkökulmaa aiheeseensa, se tuntuukin hieman turhalta tekeleeltä ja suoraan sanottuna hauskalla alkuperäisidealla ratsastavalla yleisön rahastukselta.

★★★★★
Alkuperäinen nimi: Hangover part 2
Ohjaus: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Scot Armstrong, Craig Mazin, Todd Phillips
Pääosissa: Bradley Cooper, Ed Helms, Zack Galifianakis, Justin Bartha, Ken Jeong
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: komedia
Ikäraja: 13
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>