Kotona katseltua: Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto (2010) (**)

Vuonna 2001 tehty Kuin kissat ja koirat sai viime vuonna jatko-osan Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto. Siinä perinteiset vihamiehet, etunenässä saksanpaimenkoira Diggs (äänenä James Marsden) ja kisumirri Catherine (äänenä Christina Applegate), joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen, kun Katti Katala (äänenä Bette Midler) uhkaa valloittaa maailman. Ja nämä salaiset kissa- ja koira-agentit toimivat täysin ihmisten aavistamatta.

Oikeat, puhuvat eläimet ovat erittäin hankala elokuvamuoto, jossa joko onnistutaan tai ei. Katti Katalan kostossa tämä on onnistuttu tekemään ihan siedettävästi - päinvastoin kuin vaikkapa kammottavissa pannukakuissa Marmaduke tai Beverly Hillsin hienostohauva (eh, minä nyt vain satun pitämään koirista niin paljon, että pyrin katsomaan kaikki koiraelokuvat, olivat ne sitten miten huonoja tahansa). Lapsiin hauskat puhuvat eläimet koheltamassa kolahtavat täysin, mutta aikuiskatsojalle pitää tarjota myös jotain muuta kuin pelkkiä söpöjä eläimiä (vaikka niissäkään ei sinänsä ole mitään vikaa ;-).

Katti Katalan kosto houkuttelee aikuiskatsojia hulppeilla viittauksilla populaarikulttuurin klassikoihin kuten vaikkapa Uhrilampaisin. Samoin James Bond -tyyliset alkutekstit ovat aivan huikeat - jos elokuvaa ei muuten jaksa katsoa, niin ainakin kannattaa vilkaista alkutekstit!

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Cats & Dogs: The Revenge of Kitty Galore
Ohjaus:  Brad Peyton
Käsikirjoitus: Ron J. Friedman, Steve Bencich
Ääniosissa: James Marsden, Christina Applegate, Nick Nolte, Bette Midler
Valmistusmaa: Yhdysvallat / Australia 2010
Genre: Toiminta / komedia
Ikäraja: 7
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>