Danny Boylen 127 hours (2010) (*****)


Danny Boylen (Trainspotting, Slummien miljonääri) ohjaama 127 tuntia kertoo uskomattoman, tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan. Aron Ralston (James Franco) on ulkoilmaihminen, joka lähtee kenellekään ilmoittamatta retkelle läheiseen, jo tutuksi käyneeseen erämaahan. Reipashenkinen nuorukainen ei pelkää mitään, jättää kännykkänsä kotiin, naureskelee elämälle ja nauttii siitä täysin siemauksin.

Matkallaan hän törmää pariin retkeilijätyttöön (Kate Mara ja Amber Tamblyn) ja opastaa heitä extremefiilisten hankkimisessa. Kun porukan tiet eroavat, Aron jatkaa matkaansa, mutta sattumalta ote luiskahtaa pienessä kanjonissa. Samalla hetkellä putoaa kivi, joka kiilaa Aronin oikean käden tiukasti kiilamaisen kanjonin seinää vasten.

Hetkellinen shokki. Jumissa. Ketään ei missään kuulomatkan päässä. Sitten varusteiden tsekkaus - kuinka paljon on ruokaa ja juomavettä, onko mitään työkalua, millä kiven saisi kikoteltua pois. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtojaan. Kiinalainen yleistyökalu kuluu kiveä vasten äkkiä. Vesi alkaa säännöstelystä huolimatta loppua. Aika kuluu ja epätoivo kasvaa. Lopulta Aronin elossapysymisvietti voittaa kaiken muun ja hän tekee epätoivoiselta tuntuvan ratkaisun saadakseen itsensä irti ahdingostaan.

Boylen otteessa 127 tuntia on lähes piinaavan jännittävä, mutta viihdyttävällä tavalla rakennettu selviytymistarina. Aronin suhtautuminen tilanteeseensa vaihtelee täydellisestä epätoivosta hallusionaatioihin, mutta koko "kiven ja kovan paikan" välissä oleminen on piinaavuudestaan huolimatta paikoitellen ihan hauskaa katsottavaa- tämän tekee mahdolliseksi Aronin rempseä asenne ja Francon uskomattoman laadukas ja moniulotteinen roolisuoritus sekä Boylen napakka ja vauhdikas ote tarinastaan.

Elokuvassa on teknisesti samanlaisia, kuvauksellisesti tehokkaita rakenteita kuin Slummien miljonäärissä. Ristiin leikatut kohtaukset Aronin elämän ja nykyhetken välillä ovat hienoja, samoin kuin Aronin itse itselleen tekemänsä haastattelu, jonka hän kuvaa mukanaan olevalla videokameralla.

127 tuntia jättää fiiliksen uskomattoman selviytymistarinan seuraamisesta, siitä että mikä tahansa on mahdollista, jos vaan tahto on tarpeeksi suuri. Rankasta aiheestaan huolimatta elokuvasta jää yllättävän kevyt ja hyvä mieli, mutta myös liikuttunut olo. Katsoja voi huokaista helpotuksesta huikean jännitysnäytelmän jälkeen.

James Franco tekee tähänastisen uransa ehdottomasti parhaan roolisuorituksensa. Hänen karismansa ei petä yhdessäkään kohtauksessa elokuvassa, jonka jokaisessa kohtauksessa hän on mukana. Lisäksi huumoria löytyy epätoivoisessakin tilanteessa. Aluksi arrogantilta vaikuttava retkeilijä saa tuta luonnon mahdin ja joutuu nöyrtymään, ja tämän transformaation Franco taitaa erinomaisesti.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: 127 Hours
Ohjaus:  Danny Boyle
Käsikirjoitus: Danny Boyle, Simon Beaufoy, Aron Ralstonin romaaniin "Between a Rock and a Hard Place" pohjautuen
Pääosissa: James Franco, Kate Mara, Amber Tamblyn, Clemence Poesy
Valmistusmaa: USA / UK 2010
Genre: draama / seikkailu / trilleri
Ikäraja: 13
IMDb
Traileri (Apple) >>   

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>