Nuoret miljardöörinörtit - The Social Network (2010) (****)


David Fincherin ohjaama "Facebook-elokuva" on kerännyt paljon kehuja vähän joka suunnalta. Eikä suotta, sillä kyseessä on mainio elokuva mielenkiintoisista ihmisistä tämän hetken tärkeimmän internetilmiön takana. Ben Mezrichin kirjaan "Accidental Billionaires" pohjautuva The Social Network on kuorensa alla tarina maineesta, kunniasta, ystävyydestä ja petoksesta - ja sen synnyttämistä oikeusjutuista.

Vahvasti älykkääseen dialogiinsa nojaava elokuva kertoo Facebookin perustajista, nettivelho Mark Zuckerbergista (jota ansiokkaasti esittää Jesse Eisenberg) sekä hänen mahdollisesti ainoasta ystävästään Eduardo Saverinista (Andrew Garfield). Se kertoo siitä, kuinka Zuckerberg sai kenkää tyttöystävältään Ericalta (Rooney Mara) ja sen pohjalta sai kipinän luoda Harvardin naisopiskelijoita vertailevan verkkopalvelun, joka puolestaan toimi ponnahduslautana thefacebookin (sittemmin pelkkä Facebook) synnylle - matkalla tosin katalyyttinä toimi urheilijakaksosten Cameron ja Tyler Winklewossin (Armie Hammer) idea Harvardin sisäisestä sosiaalisesta (deitti)palvelusta.

Heti julkaisunsa jälkeen Facebook oli menestys ja Zuckerberg joutui kääntymään talousasioissa pätevän ystävänsä Saverinin puoleen saadakseen rahoitusta palvelun laajentamiselle. Pojista tuli yhtiökumppaneita ja hyvin pian Facebook alkoi levitä muihin yliopistoihin - mutta sitten alkoivat ongelmat yhteistyössä. Zuckerbergille Facebook oli kuin oma lapsi, kaikki kaikessa, Saverinille se oli yksi projekti muiden joukossa ja Zuckerbergille tämä ei riittänyt. Kun hän tapasi Sean Parkerin (Justin Timberlake), Napsterin perustajan, hän selvästikin koki tavanneensa vertaisensa, jolla olisi mahdollisuus auttaa Facebook menestykseen. Niinpä Saverin sai siirtyä syrjään.

Saverinin ja Winklewossin veljesten nostamien syytteiden ryydittämä elokuva on äärimmäisen mielenkiintoinen katsaus ensinnäkin Harvardin huippuyliopiston suljettujen ovien taakse, toisaalta perinteinen kuvaus ystävyydestä ja petoksesta - mutta ennen kaikkea se on elokuva sosiaalisesti rajoittuneesta nörtistä, joka muutamassa vuodessa nousi maailman nuorimmaksi miljardööriksi.

Mezrichin kirja kertoo tarinan enemmänkin Saverinin näkökulmasta, Fincher puolestaan ottaa yhden askeleen taaemmaksi ja ulkopuolisemman katsantakannan. Saverinin kohtalo säälittää, mutta toisaalta hän oli mies ihan väärässä paikassa, liian isoissa saappaissa, joita ei olisi pystynyt täyttämään yksin. Zuckerbergista maalattava kuva ei ole kaunis, mutta mielenkiintoinen se on.

Katsoin eilen muutaman jakson tv-sarjaa The Big Bang Theory, enkä voinut olla vertaamatta The Social Networkin antamaa kuvaa Zuckerbergistä sarjan Sheldon Cooperiin. Molemmat ovat neroja omalla tahollaan, mutta sosiaalisesti he eivät oikein tunnu ymmärtävän ympäröivää maailmaa. Mikä onkin ironista kun ajattelee, että Zuckerberg on maailman suosituimman sosiaalisen verkkoyhteisön luoja...

Tämä elokuva pitäisi nähdä toistamiseen, sillä nyt kolmen leffan päivän viimeisenä elokuvana se ei ehkä päässyt enää täysiin oikeuksiinsa.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Social Network
Ohjaus: David Fincher
Käsikirjoitus: Aaron Sorkin, perustuu Ben Mezrichin romaaniin
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Andrew Garfield, Justin Timberlake, Rooney Mara, Armie Hammer, Brenda Song, Joseph Mazzello
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / biografia
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>