Kotona katseltua: Artificial Intelligence: AI (2001) (****)


Steven Spielbergin ohjaama Artificial Intelligence: AI on yksi niistä elokuvista, joka on vain jostain syystä jäänyt katsomatta aikoinaan ja sitten sitä, edelleenkin jostain kumman syystä, ei ole tullut katsottua edes kotiversiona. Nyt leffa on julkaistu Suomessakin teräväpiirtona ja katselinpa sen sitten vuoden ensimmäiseksi elokuvaksi Uuden Vuoden päivänä. Ihan hyvä, että katsoin, sillä pidin elokuvasta yllättävän paljon.

Eletään jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut vedenpaisumuksen ja yhteiskunta on rajoittanut ihmisten määrää ja alkanut rakentaa työtekijöiksi robotteja. Tässä maailmassa Monica (Frances O'Connor) ja Henry (Sam Robards) surevat ainoan poikansa Martinin menetystä. Martin makaa syväjäädytettynä, vailla suurta toivoa henkiin heräämisestä. Robotteja valmistavassa yrityksessä työskentelevä Henry saa kuulla uuden, lapsen tapaisen robotin suunnittelusta. Tämä robotti kykenee ihmismäisiin tunteisiin - ja jopa rakastamaan.

Henry tuo kotiin Monicalle tekoälyllä varustetun prototyypin lapsirobotista nimeltä David (Haley Joel Osment) Martinin korvaajaksi ja pikkuhiljaa Monica kiintyy robottipoikaansa ja sen ehdottomaan rakkauteen. Kunnes yllättäen Martin (Jake Thomas) herää ja palaa kotiin. Perheessä alkaa sattua onnettomuuksia ja lopulta Monica ja Henry päättävät luopua robottipojastaan. Monica ei kuitenkaan halua viedä ihmismäistä poikaa romuttamolle ja jättää sen selviämään yksin (ja riutumaan menetetystä äidinrakkaudesta) metsään. Siellä David tapaa muita robotteja ja tutustuu mm. Jude Law'n esittämään kilttiin rakastajarobottiin.

Kuunneltuaan aikoinaan "äitinsä" lukemana Pinocchio-satua David alkaa etsiä sadun Sinistä Haltiatarta, joka voisi muuttaa hänetkin Pinocchion tapaan oikeaksi pojaksi. Hän kun uskoo, että silloin Monica rakastaisi myös häntä.

Artificial Intelligence: AI on hirvittävän surullinen elokuva ja Davidia käy oikeasti sääliksi. Ihmisen kaltaiseksi rakennettu, inhimillisillä tunteilla varustettu pikkurobotti on sydäntäsärkevä näky ja Osment sopii rooliinsa loistavasti. Digisukupolven Pinocchio pistää ajattelemaan, että olisiko ihmismäisten robottien rakentaminen moraalisesti oikein. AI on siinäkin mielessä mielenkiintoinen tuttavuus, että siinä robotit eivät ole mitään Terminaattoreita vaan ihmisen avuksi rakennettuja, ystävällisiä luomuksia, joita osa ihmisistä kohtelee kuin natsit juutalaisia ikään.

Oli muuten spookya nähdä vedenpaisumuksen alle jääneestä New Yorkista kuitenkin WTC:n tuplatornien huiput. Elokuva ehdittiin ilmeisesti juuri saada valmiiksi ennen Nykin terrori-iskuja. Toisaalta tuplatornien näkeminen aiheutti kivan nostalgiafiiliksen, toisaalta tuntui vähän tyhmältä, koska elokuva kuitenkin sijoittui tulevaisuuteen.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Artificial Intelligence: AI
Ohjaus: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Ian Watson, Steven Spielberg, Brian Aldissin novellin pohjalta
Pääosissa:  Haley Joel Osment, Frances O'Connor, Sam Robards, Jake Thomas, Jude Law, William Hurt
Valmistusmaa: USA 2001
Genre: sci-fi / seikkaiilu / draama
Ikäraja: 15
IMDb
Traileri >> 

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>