Tekstit

Näytetään tunnisteella draama merkityt tekstit.

Klassikko: Billy Wilderin Tuhlattuja päiviä (1945) (*****)

Kuva
Aloin jokin aika sitten käydä läpi Billy Wilderin elokuvia (tai ainakin osaa niistä), koska olin nähnyt niitä aivan liian vähän, mutta kuitenkin pitänyt aina näkemistäni. Nyt vuorossa oli vuodelta 1945 Tuhlattuja päiviä (The Lost Weekend) - neljä Oscaria (mm. paras elokuva, ohjaus ja miespääosa) aikoinaan voittanut film noir.   Löysin kirjastosta myös Wilderin edellisen elokuvan, 7 Oscarin ehdokkaan (joista elokuva ei kuitenkaan voittanut yhtäkään) Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity) , mutta se oli niin huonossa kunnossa, ettei suostunut soittimessani pelittämään. Se sitten harmillisesti jäi näkemättä tällä kertaa. Tuhlattuja päiviä sijoittuu yhteen viikonloppuun, jolloin Donin ( Ray Milland ) on tarkoitus lähteä veljensä ( Phillip Terry ) kanssa rentouttavalle viikonloppureissulle maaseudun rauhaan. Kirjailijana epäonnisella Donilla on kuitenkin ongelma, alkoholiongelma, eikä hän malta jättää pulloaan ja myöhästyy matkasta. Viikonlopun aikana hän käy läpi alkoholistin elä

Kotona katseltua: The Runaways (2010) (***)

Kuva
Kun ensimmäisen kerran kuulin The Runaways -bändistä tehtävästä elokuvasta, vanha rokkityttö kun olen itsekin, aloin heti odottaa leffaa saapuvaksi teatteriin. Mutta eipä se sitten teattereihin saapunutkaan, vaan suoraan videolle. Onneksi sentään niin, koska muuten odottavan aika olisi ollut liian pitkä. The Runaways kertoo 1975 perustetusta samannimisestä hard rockia soittavasta yhtyeestä, jonka jäsenet olivat kaikki ajalle epätyypillisesti naisia - tai tyttöjä. Elokuva pohjautuu bändin laulajan, Cherie Currien omaelämäkertaan "Neon angel" ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut tuon kirjan pohjalta aikaisemmin pääasiassa musiikkivideoita ohjannut italialaissyntyinen Floria Sigismundi . Kitaraa rämpyttävä, tummatukkainen Joan Jett (jota elokuvassa esittää Twilight -elokuvista paremmin tunnettu Kristen Stewart ) bongaa Los Angelesin yössä kuuluisan tuottajan Kim Fowleyn ( Michael Shannon ) ja menee juttusille. Tuosta jutustelusta saa alkunsa yhteistyö, jossa Joan ja

Ryan Reynolds mullan alla - Haudattu (2010) (****)

Kuva
Yhdeksän kuukautta Irakissa siviilinä autonkuljettajana työskennellyt Paul Conroy ( Ryan Reynolds ) herää - ja tajuaa olevansa jossakin pimeässä ja ahtaassa paikassa. Taskustaan löytämän sytkärin avulla hän saa hieman valoa pimeyteen ja pikkuhiljaa ymmärtää joutuneensa haudatuksi elävältä. Ensipaniikin jälkeen mies löytää arabiankielisen matkapuhelimen, jolla saa yhteyden ulkomaailmaan - sekä myös sieppaajiinsa. Pelkkä yhteys ei kuitenkaan riitä hänen pelastumiseensa, sillä miehellä ei ole mitään käsitystä siitä, missä päin Irakia hänen hautapaikkansa sijaitsee. Ihmiset toisella puolen matkapuhelinverkkoa työskentelevät pelastaakseen Conroyn, samalla kun mies itse yrittää selvitä hengissä vielä edes pienen hetken. Mutta happi vähenee uhkaavasti ja aika käy vähiin. Espanjalaisen Rodrigo Cortésin ohjaama Haudattu on erittäin mielenkiintoinen elokuva. Se on kuvattu kokonaan Conroyn haudassa - elokuvassa ei siis nähdä mitään muuta kuin mitä Conroy itse näkee ja kaikki ulkomaailman i

Jared Leto 118-vuotiaana - Mr. Nobody (2009) (***)

Kuva
Vihdoinkin Suomeen saapuva Mr. Nobody on ollut katsomislistallani pitkään. Yritin päästä katsomaan sitä jo vuosi sitten Sitgesin elokuvafestivaaleilla, kun satuin samaan aikaan lomaselle Barcelonaan, mutta elokuvan näytöksiä ei sitten ollutkaan juuri niinä päivinä, kun siellä päin olin. Vuoden verran ehti kulua, ennen kuin tämä fantasiaelokuva rantautui vihdoin Suomeen, ensin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien päätöselokuvaksi ja sen jälkeen vihdoin myös tavallisiin teattereihin. Belgialaisen Jaco Van Dormaelin ohjaama Mr. Nobody kertoo Jared Leton näyttelemästä Nemo Nobodystä, 118-vuotiaasta miehestä, jonka kerrotaan olevan viimeinen luonnollisesti kuoleva ihminen. Hänen viimeisiä päiviään seuraa koko maailma. Samalla hänen lääkärinsä ( Allan Corduner ) pyrkii saamaan häneltä vastauksia salaisuuksien verhoamasta menneisyydestä, mutta huonolla menestyksellä. Kun nuori toimittaja ( Daniel Mays ) saapuu salaa haastattelemaan Nemoa, tämän muisti alkaa palailla menneisyyteen - t

Kahden äidin perhe - The kids are all right (2010) (****)

Kuva
Lisa Cholodenkon ohjaama ja yhdessä Stuart Blumbergin kanssa käsikirjoittama The kids are all right tarttuu ristiriitaisia tunteita herättävään aiheeseen, jota aiemmin ei paljoa ole elokuvissa nähty. Parisuhteessa elävät Nic ( Annette Bening ) ja Jules ( Julianne Moore ) sekä heidän lapsensa Joni ( Mia Wasikowska ) ja Laser ( Josh Hutcherson ) muodostavat perheen, jota kaikki meidänkään yhteiskunnassa eivät yhä edelleenkään pitäisi oikeana perheenä. Sekä Jonilla että Laserilla on sama spermanluovuttaja eli he ovat biologisesti sisarpuolia kahden äidin taloudessa. Aikuistunut Joni on lähdössä opiskelemaan, mutta isästä tietoa kaipaava pikkuveli pyytää häneltä palvelusta - täysi-ikäinen kun saa pyytää yhteyttä spermanluovuttajaan. Näin sisarukset tapaavat luomutilaa ja ravintolaa pitävän Paulin ( Mark Ruffalo ), joka nuorena miehenä hankki lisätienestiä luovuttamalla veren lisäksi spermaansa. Paulin astuminen perheen elämään aiheuttaa sekasotkun. Ikänsä ilman omaa perhettä elänyt

Kotona katseltua: I am legend (2007) (***)

Kuva
Katsoin joku aika sitten Boris Sagalin ohjaaman, Richard Mathesonin romaanin pohjalta tehdyn maailmanloppuelokuvan The Omega Man vuodelta 1971, missä Charlton Heston esitti maailman ainoaa elossa olevaa ihmistä, Robert Nevilleä. Jostain syystä karttelin pitkään vuonna 2007 tehtyä uusintaversiota samasta romaanista, vaikka olinkin siitä ihan positiivisia kommentteja kuullut. Yksi syy haluttomuuteeni katsoa kyseinen elokuva saattaa olla siinä, että jostain ihmeen syystä minulla on jokin ihmeellinen antipatia Will Smithiä kohtaan... Smithin nimi elokuvan pääosassa aiheuttaa minulle jostakin syystä samanlaisen reaktion kuin Russell Crowen nimi - molemmat ovat ihan päteviä näyttelijöitä ja Crowen elokuvista olen monista pitänytkin sitten kun vihdoin olen ne katsonut. Pitäisi siis päästä eroon tästä invalidisoivasta päähänpinttymästä ;-) Mutta asiaan. I am legendin päätin lopulta ottaa käsittelyyn ihan muusta syystä, syystä jota joku voi pitää lapsellisena. Siinä on nimittäin kakko

Klassikko: Ace in the hole (1951) (*****)

Kuva
Jokin aika sitten eräs toimittajatuttavani hehkutti kovasti näkemäänsä Billy Wilderin elokuvaa Ace in the hole ja sai minutkin innostumaan siitä. Olen pitänyt kaikista näkemistäni Wilderin tuotoksista, mutta niitä on näkemättä vielä aika monta. Siksipä olin innoissani, kun Ace in the hole löytyi näppärästi kirjastosta. Olen aikaisemmin iloinnut kirjaston tarjonnasta varsinkin tällaisten klassikoiden suhteen, ja taas voin antaa yhden pisteen lisää Suomen toimivalle kirjastolaitokselle! Ace in the hole kertoo uutistoimittaja Chuck Tatumista ( Kirk Douglas ), joka on saanut potkut useammasta kuin yhdestä sanomalehdestä, milloin juopottelun, milloin pomon vaimon vikittelyn takia. Hän rantautuu Albuquerqueen ja myy itsensä töihin paikalliseen sanomalehteen, tarkoituksenaan etsiä juttu, joka nostaa hänet maan halutuimpien toimittajien joukkoon. Pienessä kaupungissa ei kuitenkaan paljoa tapahdu ja vuoden jälkeen turhautunut Chuck meinaa heittää kirveen kaivoon. Sitten se tapahtuu - l

Suomalaista mielisairaalakuvausta - Prinsessa (2010) (***)

Kuva
Dokumentaristina tunnetun Arto Halosen ohjaama Prinsessa perustuu maamme tunnetuimman mielisairaalapotilaan, Kellokosken Prinsessan elämään. Prinsessa, oikealta nimeltään Anna Lappalainen (1896–1988) oli skitsofreenikko, ammatiltaan hieroja ja kabareetanssija, jota elämä oli lapsena heitellyt sijaiskodista toiseen. Lopulta hänen äitinsä päätti jättää hänet kokonaan yhteiskunnan vastuulle ja kirjoitti tyttären sisään Kellokosken mielisairaalaan, mistä tuli Annan koti 50 vuodeksi. Kellokoskella Anna otti ilmeisesti omaksi suojakseen kuninkaallisen roolin ja alkoi kutsua itseään Prinsessaksi. Tuon roolin turvin hän sai lopulta kunnioitusta, mitä mielisairaalapotilaille tuohon aikaan ei suuremmin annettu, ja lisäksi hän jakoi ympärilleen ystävyyttä ja elämäniloa koko elämänsä ajan. Elokuvassa Prinsessaa esittää ansiokkaasti Katja Kukkola , joka saa hovineidokseen itsetuhoon ja ekshibitionismiin taipuvaisen Christina von Heyrothin ( Krista Kosonen ). Prinsessan ystävyyden avulla Chr

Elämän ja kuoleman valinta - Triage (2009) (***)

Kuva
[Teksti julkaistu alunperin Episodissa #9/2010 ja on siitä pidennetty ja muokattu blogia varten] Triagessa sotavalokuvaajat Mark ( Colin Farrell ) ja David ( Jamie Sives ) matkaavat Dublinista Kurdistaniin ja kohtaavat siellä syttyvän sodan useita sotia läpikäyneinä siltikin uusin silmin. Davidia nimittäin odottaa kotona  raskaana oleva Diane ( Kelly Reilly ), mutta Markia johdattaa edelleenkin jo tutuksi tullut kunnianhimo ja tietynlainen ulkopuolisuuden tunne kameran linssin takana. Sota-alueella Markinkin silmät avautuvat uudella tavalla kun hän tutustuu yhtä aikaa kauhistuttavaan ja kiehtovaan, triageksi kutsuttuun tapaan, jossa kenttäsairaalan lääkäri Talzani ( Branko Djuric ) päättää, kuka saa elää ja kuka kuolla. Sodan keskellä ystävysten tiet eroavat ja kotiuduttuaan vakavasti niin fyysisesti kuin henkisestikin haavoittunut Mark huomaa, ettei David olekaan palannut kotiin. Selvittääkseen eroamisen jälkeiset tapahtumat sekä itselleen että läheisilleen Mark joutuu elämään

Kotona katseltua: Hachiko - tarina uskollisuudesta (2009) (****)

Kuva
 Kyynelkanavat avautuvat kertaheitolla Lasse Hallströmin ohjaaman Hachiko - tarina uskollisuudesta -elokuvan myötä. Se on varsinkin koiraihmisille takuuvarma itkupuristin, sillä ei tällaista sympaattisen-surullisen-lämminhenkistä elokuvaa yksinkertaisesti voi katsoa kuivin silmin. Hachiko - tarina uskollisuudesta kertoo tositapahtumiin pohjautuvan tarinan akita -rotuisesta Hachiko -koirasta, joka päätyy aivan vahingossa Richard Geren esittämän professorin luokse asumaan. Professorista ja koirasta tulee erottamattomat ystävät, ja pian Hachiko alkaa saattaa professoria aamuisin juna-asemalle, kun tämä on matkalla töihin - ja palata asemalle odottamaan aina iltaisin, kun professori on tulossa kotiin. Uskollinen Hachiko saa ystäviä aseman työntekijästä, hodarimyyjästä ja monista muista matkan varren ihmisistä, jotka ihailevat koiran päättäväisyyttä. Kun professori sitten yllättäen menehtyy, koira osoittaa ehdotonta uskollisuuttaan ystävälleen palaamalla joka päivä odottamaan isäntä

Menneisyyden piinaamana - Submarino (2010) (****)

Kuva
Espoo Cinen päätöselokuvana nähty tanskalaisen Thomas Vinterbergin ohjaama Submarino on järkyttävä draama lapsuuden traumojen varjostamasta elämästä. Nickin (nuorena Sebastian Bull Sarning , aikuisena Jakob Cedergren ) ja hänen koko elokuvan ajan nimettömänä pysyvän pikkuveljensä (nuorena Mads Broe, aikuisena Peter Plauborg ) lapsuus on yhtä traumaa alkoholistin yksinhuoltajaäidin kodissa. Kun teini-ikäisten poikien elämän draama nousee huippuunsa, kuka tahansa käsittää, että sellaisen jälkeen on vaikea kasvaa kokonaiseksi ihmiseksi. Vuosien päästä veljesten polut risteävät jälleen. Molemmat ovat omalla tahollaan erkaantuneet kaidasta tiestä, mutta isoveljellä suunta on kuitenkin parempaan, tai ainakin yritys, tai edes toive. Sama toive on periaatteessa pikkuveljelläkin, mutta hänen elämällään on kuitenkin isäntä, joka ei ihmisen rationalisia toiveita kuuntele. Pikkuveljellä on pieni poika, Martin ( Gustav Fischer Kjærulff ), mutta vaimon kuoltua yksinhuoltajaisänä olo on haast

New Yorkia rakkaudella - New York, I love you (2009) (****)

Kuva
Pidin kovasti vuonna 2006 ilmestyneestä episodielokuvasta Pariisi, rakkaudella - Paris, Je t'aime , jossa useat ohjaajat ja käsikirjoittajat yhteistyössä rakensivat rakkaustarinoihin kiedotun tilkkutäkin Pariisista. Mukana oli hyvin erilaisia tarinoita, osa hyvinkin taiteellisia, osa perinteisiä, mutta monet tarinoista olivat herkkiä. Nyt Paris, Je t'aimelle on tehty sisarelokuva New Yorkiin - New York, I love you , joka samalla tavalla koostuu useiden ohjaajien ja käsikirjoittajien työstämistä New Yorkiin sijoittuvista rakkaustarinoista. Elokuva on koostettu hieman eri tavalla kuin pariisilainen sisarensa - siinä missä Pariisin tarinat olivat yksittäisiä ja irrallaan toisistaan, New Yorkin tarinat kietoutuvat enemmän toisiinsa ja luovat tietyllä tavalla miellyttävämmän, varsinaisesta episodielokuvasta perinteisemmän draamaelokuvan tyylisen katsomiskokemuksen. Vaikka pidinkin Paris, Je t'aimesta , minun on myönnettävä, että viihdyin New York, I love you'n seurassa

Kotona katseltua: Sunshine cleaning (2008) (***)

Kuva
Draamakomedia Sunshine cleaning on pitkään ollut minulla katsottavien listalla. Olin lukenut paljon positiivisia kommentteja tästä elokuvasta, ja pääosanäyttelijöittensä sekä erikoiselta kuulostavan aihepiirinsä takia se kiinnosti minua kovasti. Sunshine cleaning kertoo Rosesta ( Amy Adams ), nuoren pojan yksinhuoltajaäidistä, joka hankkii perheelle elantoa siivoamalla toisten koteja. Ujo ja itsestään epävarma Rose haaveilee arvostetummasta urasta kiinteistövälittäjänä, mutta se aika, joka hänen pitäisi käyttää opiskeluun, kuluukin tavatessa miesystävää Macia ( Steve Zahn ). Ikävä kyllä Mac on varattu mies. Poliisina toimiva Mac ehdottaa Roselle rahakasta uutta työtä henkirikospaikkojen siivoojana. Kun Rosen kapinallinen sisko Norah ( Emily Blunt ) saa jälleen kerran potkut töistään, päättää Rose ottaa sekä oman että pikkusiskonsa elämän ohjat käsiinsä. He perustavat siivousfirman nimeltä Sunshine cleaning, ja veriroiskeiden siivoamisesta tulee pikkuhiljaa päivittäistä rutiinia.

Kotona katseltua: American Psycho (2000) (****)

Kuva
Nyt on taas yksi aukko elokuvasivistyksessä täytetty, kun vihdoin sain aikaiseksi katsottua elokuvan nimeltä American Psycho . Tämä leffa sattui silmään Anttilan blu-ray-tarjouksissa ja lähti sieltä sitten mukaan. Bret Easton Ellisin kohuttuun romaaniin pohjautuva American Psycho sijoittuu Wall Streetin ökymaailmaan, jossa työ- ja yksityselämän täydellinen luksus vaatii veronsa ihmisen henkisellä puolella. Patrick Bateman ( Christian Bale ) on pankkiiriliikkeen varajohtaja, jolla on kaunis tyttöystävä ( Renee Zellweger ), kiltti ja ystävällinen sihteeri ( Chloe Sevigny ), upea asunto Manhattanilla ja kaikkea mitä ihminen voi haluta, mutta jonka elämä täyttyy kilpailulla hienoimmista käyntikorteista sekä siitä, kuka saa helpoiten tehtyä pöytävarauksen hienoon ravintolaan. Täydellisyyden tavoittelu ja statuskilpailu täyttävät lopulta Batemanin pään niin pahasti, että hän alkaa purkaa turhautumiaan tappamalla ihmisiä - ensin vain yksinkertaisesti puukottamalla kodittomia kadulla, m

Vaikka oikeasti se on Kung-fu Kid - Karate Kid (2010) (***)

Kuva
Kun elokuvaa menee katsomaan sillä oletuksella, että leffa ei mitenkään voi olla hyvä, ei voi ainakaan kovasti pettyä. Ja miten mukava fiilis tuleekaan, kun elokuva ylittää odotukset! Näin kävi minulle oman lapsuuteni klassikon Karate Kidin (1984) uudelleenfilmatisoinnin kanssa - odotukset olivat aivan nollassa, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän positiivinen. 12-vuotias Dre Parker ( Jaden Smith ) muuttaa äitinsä ( Taraji P. Henson ) kanssa Kiinaan sen jälkeen, kun perheen isä on kuollut ja äiti saa työssään mahdollisuuden työskennellä Pekingissä. Detroitista Pekingin elämänrytmiin sopeutuminen ei kuitenkaan ole nuorelle pojanklopille ihan yksinkertaista ja kulttuurien yhteentörmäys on välttämätön. Heti ensimmäisenä päivänä Dre näkee puistossa suloisen viulunsoittajan, Mei Yingin ( Wenwen Han ) ja ihastuu tyttöön suoraa päätä - ja tunne sattuu vielä olemaan molemminpuoleinen. Mei Yingiin on kuitenkin iskenyt silmänsä myös paikallinen öykkäri Cheng ( Zhenwei Wang ), jonka k

Teinikapinaa vereslihalla - Sisko tahtoisin jäädä (2010) (***)

Kuva
Marja Pyykön ohjaama ja yhdessä Laura Suhosen kanssa käsikirjoittama Sisko tahtoisin jäädä on tarina nuoruuden kapinasta, kasvukivuista ja itsensä etsimisestä. Emilia ( Ada Kukkonen ) on 15-vuotias tyttö, joka "pärjää kaikessa", kuten hänen yksinhuoltajaisänsä Juhani ( Seppo Pääkkönen ) sanoo. Koulussa Emilia saa hyviä numeroita ja juoksee kilpaa joukkueessa ja kotona hän huolehtii pikkusiskostaan Elsasta (A nna-Leena Uotila ). Elämästä kuitenkin puuttuu jotain, ja sitä jotain hän luulee löytävänsä tavatessaan luokalleen kertaamaan tulevan Siirin ( Sara Melleri ). Siirin kanssa Emilia alkaa etsiä itseään kiltin tytön roolin toiselta puolen ja tyttöjen ystävyys korvaa kaiken muun. Ensimmäistä kertaa elämässään Emilia tuntee itsensä vapaaksi velvollisuuksista ja tuntee olevansa villi ja vapaa nuori. Kapina kotia, koulua ja yhteiskuntaa vastaan nousee kuitenkin mittoihin, joita teinitytön on lopulta vaikea käsitellä. Onko tämäkään sitä elämää, mitä Emilia etsii? Kultaisen

Kotona katseltua: Fish Tank (2009) (****)

Kuva
Mia ( Katie Jarvis ) on 15-vuotias, äitinsä Joannen ( Kierston Wareing ) ja pikkusiskonsa Tylerin ( Rebecca Griffiths ) kanssa asuva teini, jolla ei mene oikein hyvin. Hän on aggressiivinen ja syrjäänvetäytyvä, käyttää äitinsä tavoin liikaa alkoholia, mutta saa kuitenkin lohtua tanssista. Kun äiti tuo kotiin uuden poikaystävän, Connorin ( Michael Fassbender ), Mia saa tukea yllättävästi tämän taholta. Ensimmäisen kerran elämässään hän saa kuulla olevansa taitava ja saa tukea yllättävästi Connorin taholta. Isällisyydessä ei kuitenkaan ole koko totuus... Fish tank kuvaa erinomaisesti rikkinäisessä perheessä kasvamisen kipuja. Alkoholismi ja laiminlyönti harvoin tuottavat lapsista täysin ehjiä aikuisia. Järkyttävintä on nähdä kuinka perheen äiti kaataa kaikki omat ongelmansa tytärtensä niskoille ja heidän syykseen. Wareing tekee kammottavaa loistotyötä itsekin laiminlyötynä ja jätettynä, lapsiaan vihaavana äitinä. Synkästä aiheestaan huolimatta Fish tank ei kuitenkaan ole perin synk

Lyhyet: Sisareni puolesta, Jolene ja Flirting with forty

Kuva
[Lyhyet tekstit julkaistu alun perin Episodissa keväällä 2010 ja niistä pidennetty blogia varten] Flirting with forty – Rakkautta yli rajojen [ IMDb ] Genre: komedia Valmistusmaa: USA 2008 Ohjaus: Mikael Salomon Pääosissa: Heather Locklear, Robert Buckley Tuomio: ★★★ ★★ Yllättävän maanläheisellä otteella käsikirjoitettu tarina nelikymppisestä Jackiesta ( Heather Locklear ), jonka mies on löytänyt nuoremman kumppanin ja jättänyt Jackien yksin. Havaijin lomalla Jackie tutustuu nuoreen Kyleen ( Robert Buckley ), mutta voiko syttyvä rakkaus olla aitoa? Upeakroppainen Locklear on vielä melkein viisikymppisenäkin vetävän näköinen nainen. Pidin elokuvan maanläheisyydestä, siitä, että miehen ja naisen ikäeroa tarkasteltiin kerrankin näin päin, mutta siitä ei kuitenkaan tehty liiallista komediaa, eikä Locklearin hahmosta tylyä nuoria miehiä metsästävää "puumaa". Sopii meille melkein nelikymppisille ;-) Jolene [ IMDb ] Genre: draama Valmistusmaa: USA 2008 Ohja

Kotona katseltua: Crazy heart (2009) (***)

Kuva
Keväällä Oscarin miespääosasta pokannut Jeff Bridges on jo pitkän aikaa pitänyt nähdä, mutta Crazy heart antoi kuitenkin odotuttaa itseään kotijulkaisuun asti. Teksasin Irwin Goodmanista, Bad Blakesta, kertova Crazy heart on liikuttava tarina elämänsä ehtoopuolelle ehtineestä countrymuusikosta, joka on hukannut koko elämänsä viinaan. Elämän kuluttama äijä ei saa keikkoja enää kuin onnettomista räkälöistä, levyt eivät enää myy ja koko elämässä ei ole muuta kiinnekohtaa kuin kitara ja auto. Sitten Badin elämään puhaltaa raikas tuulahdus ja hän näkee valon. Ihastuttavan luonnollisen ja maanläheisen toimittajan, Jeanin ( Maggie Gyllenhaal ) sekä hänen 4-vuotiaan poikansa Buddyn ( Jack Nation ) kautta Bad alkaa nähdä vilahduksia oikeasta elämästä. Jean ja Buddy nostavat miehen murheen alhosta ja tämä nuoremmalle ammattiveljelleen Tommy Sweetille ( Colin Farrell ) katkeroitunut muusikko alkaa monen vuoden jälkeen taas kuulla säveliä mielessään, jopa niin, että niistä syntyy kokonaan uusi

Kotona katseltua: Konsertti (2009) (****)

Kuva
[Arvio on alun perin julkaistu Episodissa #6/2010] Neuvostoliiton hajoamisen aikaan Bolshoi -teatterin orkesterin soittajat joutuivat siirtymään soittamisesta duunarihommiin ja mm. kapellimestari Andrei ( Aleksei Guskov ) päätyi teatterin siivoojaksi. Kun Andrei saa käsiinsä nykyiselle johtajalle lähetetyn kutsun saapua esiintymään Pariisiin, hän päättää kääntää onnensa, varastaa kutsun ja alkaa kasata yhteen vanhaa orkesteria. Konsertti on sympaattinen draamakomedia siitä, kuinka soittajat saavat Pariisin matkan kautta elämässään uuden mahdollisuuden. Andreilla tosin on tämän lisäksi oma lehmä ojassa, Pariisissa nimittäin asuu nuori ja lahjakas viulisti Anne-Marie ( Melanie Laurent ). Konsertti on Tsaikovskin kauniin musiikin siivittämä, sydämellä tehty elokuva, josta katsojalle jää hyvä mieli. Se nojaa kulttuurien välisten erojen ja stereotypioiden synnyttämään hauskuuteen, mutta onnistuu ajoittaisesta epätasaisuudestaan huolimatta olemaan raikas ja aito. Suomessa julkaistun