Kotona katseltua: Fish Tank (2009) (****)

Mia (Katie Jarvis) on 15-vuotias, äitinsä Joannen (Kierston Wareing) ja pikkusiskonsa Tylerin (Rebecca Griffiths) kanssa asuva teini, jolla ei mene oikein hyvin. Hän on aggressiivinen ja syrjäänvetäytyvä, käyttää äitinsä tavoin liikaa alkoholia, mutta saa kuitenkin lohtua tanssista. Kun äiti tuo kotiin uuden poikaystävän, Connorin (Michael Fassbender), Mia saa tukea yllättävästi tämän taholta. Ensimmäisen kerran elämässään hän saa kuulla olevansa taitava ja saa tukea yllättävästi Connorin taholta. Isällisyydessä ei kuitenkaan ole koko totuus...

Fish tank kuvaa erinomaisesti rikkinäisessä perheessä kasvamisen kipuja. Alkoholismi ja laiminlyönti harvoin tuottavat lapsista täysin ehjiä aikuisia. Järkyttävintä on nähdä kuinka perheen äiti kaataa kaikki omat ongelmansa tytärtensä niskoille ja heidän syykseen. Wareing tekee kammottavaa loistotyötä itsekin laiminlyötynä ja jätettynä, lapsiaan vihaavana äitinä.

Synkästä aiheestaan huolimatta Fish tank ei kuitenkaan ole perin synkkä elokuva, vaan siinä on toivon kipinä, jonka aloittaa Connorin isällinen hyväksyntä. Vihaisiakin lapsia pitäisi muistaa rakastaa, vaikka se varmasti vaikeaa onkin.

Draama voitti tänä vuonna Brittien Oscarin, BAFTA:n, parhaan brittiläisen elokuvan sarjassa (muina vahvoina ehdokkaina olivat Lone Scherfigin An Education, Duncan Jonesin Moon, Armando Ianuccin In the loop ja Sam Taylor-Woodin Nowhere boy).

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Fish Tank
Ohjaus ja käsikirjoitus: Andrea Arnold
Pääosissa: Katie Jarvis, Rebecca Griffiths, Kierston Wareing, Michael Fassbender, Jason Maza
Valmistusmaa: UK / Hollanti 2009
Genre: draama
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>