Kotona katseltua: Crazy heart (2009) (***)

Keväällä Oscarin miespääosasta pokannut Jeff Bridges on jo pitkän aikaa pitänyt nähdä, mutta Crazy heart antoi kuitenkin odotuttaa itseään kotijulkaisuun asti. Teksasin Irwin Goodmanista, Bad Blakesta, kertova Crazy heart on liikuttava tarina elämänsä ehtoopuolelle ehtineestä countrymuusikosta, joka on hukannut koko elämänsä viinaan. Elämän kuluttama äijä ei saa keikkoja enää kuin onnettomista räkälöistä, levyt eivät enää myy ja koko elämässä ei ole muuta kiinnekohtaa kuin kitara ja auto.

Sitten Badin elämään puhaltaa raikas tuulahdus ja hän näkee valon. Ihastuttavan luonnollisen ja maanläheisen toimittajan, Jeanin (Maggie Gyllenhaal) sekä hänen 4-vuotiaan poikansa Buddyn (Jack Nation) kautta Bad alkaa nähdä vilahduksia oikeasta elämästä. Jean ja Buddy nostavat miehen murheen alhosta ja tämä nuoremmalle ammattiveljelleen Tommy Sweetille (Colin Farrell) katkeroitunut muusikko alkaa monen vuoden jälkeen taas kuulla säveliä mielessään, jopa niin, että niistä syntyy kokonaan uusi laulu. Viina vaan on huono isäntä talossa, mutta onneksi joskus virheistä voi koitua jotain hyvääkin.

Bridgesin Oscar on tällä elokuvalla ehdottomasti ansaittu. Bad on karski ja hieman tyly, mutta pinnan alla äijäkin on vain ihminen. Tämän Bridges viestittää pienillä ilmeillä ja eleillä, äänenpainoilla, katseilla. Bridgesin ja Gyllenhaalin yhteistyö on saumatonta, ja vaikka kuinka minua henkilökohtaisesti ahdistaa ajatus nuoresta naisesta isänsä ikäisen miehen kumppanina, en voi kuin ihailla näiden kahden hienotunteista tapaa ilmaista tunteensa. Gyllenhaalhan oli myös Oscar-ehdolla naissivuosasta, mutta palkinnonhan vei Mo'Nique elokuvasta Precious.

Teräväpiirtona katseltuna Crazy heart näyttää mahtavalta. Karun kauniit maisemat, valkoiset pilvet kirkkaan sinisellä taivaalla - kaikki tämä näyttää ihan suunnattoman hyvältä. Elokuva on ohjaaja Scott Cooperin esikoinen, eikä ollenkaan huono sellainen (vaikka ideatasolla inhoankin näitä viinaan menevien äijien elämän romantisointeja ;-)

Sekä Bridges että Farrell laulavat itse omat laulunsa.


Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Crazy Heart
Ohjaus: Scott Cooper
Käsikirjoitus:  Scott Cooper, perustuu Thomas Cobbin romaaniin
Pääosissa: Jeff Bridges, Maggie Gyllenhaal, Robert Duvall, Colin Farrell, Jack Nation
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: draama
IMDb
Traileri >>

Kuvat © Fox Searchlight Pictures

Farrellista off topicina: onko nuori Colin Farrell alkanut harmaantua vai onko väri hänen hiuksissaan purkista? Tässä elokuvassa hänellä nimittäin on samanlainen harmaa suortuva hiuksissaan kuin vähän aikaa sitten näkemässäni elokuvassa Triage. Hänen laiha ja riutuneen näköinen habituksensa oli muutenkin samanlainen näissä kahdessa elokuvassa, joten saattaa olla, että ne on kuvattu samoihin aikoihin.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>