Kotona katseltua: American Psycho (2000) (****)


Nyt on taas yksi aukko elokuvasivistyksessä täytetty, kun vihdoin sain aikaiseksi katsottua elokuvan nimeltä American Psycho. Tämä leffa sattui silmään Anttilan blu-ray-tarjouksissa ja lähti sieltä sitten mukaan.

Bret Easton Ellisin kohuttuun romaaniin pohjautuva American Psycho sijoittuu Wall Streetin ökymaailmaan, jossa työ- ja yksityselämän täydellinen luksus vaatii veronsa ihmisen henkisellä puolella. Patrick Bateman (Christian Bale) on pankkiiriliikkeen varajohtaja, jolla on kaunis tyttöystävä (Renee Zellweger), kiltti ja ystävällinen sihteeri (Chloe Sevigny), upea asunto Manhattanilla ja kaikkea mitä ihminen voi haluta, mutta jonka elämä täyttyy kilpailulla hienoimmista käyntikorteista sekä siitä, kuka saa helpoiten tehtyä pöytävarauksen hienoon ravintolaan.

Täydellisyyden tavoittelu ja statuskilpailu täyttävät lopulta Batemanin pään niin pahasti, että hän alkaa purkaa turhautumiaan tappamalla ihmisiä - ensin vain yksinkertaisesti puukottamalla kodittomia kadulla, mutta kun hän halkaisee kirveellä suurimman kilpailijansa Paul Allenin (Jared Leto) kallon, hän vapautuu käyttämään väkivaltaa yhä näkymämmin muuttuen koko ajan vain raaemmaksi ja kekseliäämmäksi.

American Psycho on mielenkiintoinen tutkielma siitä, kuinka ihminen voi seota kaiken täydellisyyden keskellä ja kuinka ympärillä olevat ihmiset eivät osaa tai halua nähdä signaaleja tuosta sekoamisesta. Elokuva jättää katsojalle pohtimista, sillä kaikki ei välttämättä ole sitä miltä aluksi näyttää. Harhainen, mieleltään särkynyt ihminen kun voi kuvitella asioita.

Elokuva peilaa hienosti Batemanin elämän kahta puolta - hänen henkilökohtainen täydellisyydentavoittelunsa esimerkiksi kauneudenhoidossa on kuvattu kuin L'Orealin mainos kun taas murhat brutaalisuudessaan ovat täysin eri maailmasta. Tosin Bateman ei edes murhatessaan jätä sliipattua älykön rooliaan vaan analysoi sofistikoiduin sanakääntein kuuntelemaansa musiikkia uhreilleen. Vasta lopussa Batemanin posliinikuori alkaa rakoilla paljastaen mieleltään sairaan ihmisen.

American Psycho on niitä harvoja amerikkalaisia elokuvia, joissa näytetään *todella* paljon miehistä paljasta pintaa. En muista aikaisemmin nähneeni vastaavaa, tai en ainakaan muista. Tuntuu nimittäin, että Bale on elokuvassa enemmän vaatteetta kuin vaatteet päällä. Naispuolisille katsojille tämä ei tietenkään ole yhtään huono asia, sillä treenattu Bale on ilo silmälle verisenäkin.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: American Psycho
Ohjaus: Mary Harron
Käsikirjoitus: Mary Harron ja Guinevere Turner, Bret Easton Ellisin romaanin pohjalta
Pääosissa: Christian Bale, Chloe Sevigny, Jared Leto, Justin Theroux, Willim Dafoe, Reese Witherspoon, Josh Lucas, Bill Sage, Samantha Mathis, Cara Seymour
Valmistusmaa: USA 2000
Genre: draama / trilleri / rikos
IMDb

Kuvat © Lions Gate Films

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>