Kahden äidin perhe - The kids are all right (2010) (****)


Lisa Cholodenkon ohjaama ja yhdessä Stuart Blumbergin kanssa käsikirjoittama The kids are all right tarttuu ristiriitaisia tunteita herättävään aiheeseen, jota aiemmin ei paljoa ole elokuvissa nähty. Parisuhteessa elävät Nic (Annette Bening) ja Jules (Julianne Moore) sekä heidän lapsensa Joni (Mia Wasikowska) ja Laser (Josh Hutcherson) muodostavat perheen, jota kaikki meidänkään yhteiskunnassa eivät yhä edelleenkään pitäisi oikeana perheenä.

Sekä Jonilla että Laserilla on sama spermanluovuttaja eli he ovat biologisesti sisarpuolia kahden äidin taloudessa. Aikuistunut Joni on lähdössä opiskelemaan, mutta isästä tietoa kaipaava pikkuveli pyytää häneltä palvelusta - täysi-ikäinen kun saa pyytää yhteyttä spermanluovuttajaan. Näin sisarukset tapaavat luomutilaa ja ravintolaa pitävän Paulin (Mark Ruffalo), joka nuorena miehenä hankki lisätienestiä luovuttamalla veren lisäksi spermaansa.

Paulin astuminen perheen elämään aiheuttaa sekasotkun. Ikänsä ilman omaa perhettä elänyt Paul kun alkaa tuntea liiankin suurta kiintymystä yllättäen löytyneisiin lapsiinsa, ja varsinkin toiseen äitiin.

Erittäin sydämellinen The kids are all right tarkastelee mielipiteitä jakavaa vakavaa aihetta kevyesti pilke silmäkulmassa. Samaa sukupuolta olevista vanhemmista huolimatta se on pääasiallisesti tarina perheestä ja arjen vuosien mukana tuomista haasteista. Niin homo- kuin heterosuhteissakin pyörivät samantyyppiset ongelmat - arjessa ei enää muista kuka rakastaakaan ja ketä, eikä aina muista tukea toista silloin kuin tämä sitä tarvitsisi. Keski-iän kriisi kolkuttelee ovea, kun lapset ovat lähdössä maailmalle.

Sekä Moore, Bening että Ruffalo tekevät loistotyötä antaen hahmoilleen aidon oman persoonan ja sydämen. Beningin Nic on järkevä ja järjestelmällinen lääkäri, joskin hieman viinaan menevä, Jules puolestaan edelleen paikkaansa elämässä hakeva sydämen ääntä kuunteleva maisemasuunnittelija ja Paul sympaattinen, jäyhän komea ikipoikamies, joka vihdoin keski-iässä alkaa kaivata elämäänsä muutakin pysyvää kuin ravintolansa.

The kids are all right on sympaattinen ja ihana elokuva, joka ravistelee perinteisiä heterokäsityksiä ja mielipiteitä perheestä. Oli jännä huomata, kuinka omatkin tuntemukset paikoitellen menivät omaksi omaksutun perhekulttuurin mukaisesti ja kuinka hyvää teki saada hieman muistutusta siitä, että kaikki eivät elä - eikä tarvitse elää! - samojen normien mukaisesti. Tämä elokuva on ehdottomasti omaan hyllyyn hankittava ja katsottava vielä uudelleen mieltä lämmittämään.

Lapset kun voivat kuitenkin hyvin, kaikesta huolimatta.


Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The kids are all right
Ohjaus: Lisa Cholodenko
Käsikirjoitus: Lisa Cholodenko ja Stuart Blumberg
Pääosissa: Julianne Moore, Annette Bening, Mark Ruffalo, Mia Wasikowska, Josh Hutcherson
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / komedia
IMDb
Traileri >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>