The Hangman's Joke

Nyt se sitten päättyi, 10 vuoden mittainen, huikean kasvun ja kehityksen kokenut velhomaailman seikkailu visuaalisessa muodossaan, sillä julkaistu on viimeinen Harry Potter -elokuva.   Harry Potter ja kuoleman varjelukset - osa 2 keskittyy Harryn ( Daniel Radcliffe ) ja lordi Voldemortin ( Ralph Fiennes ) viimeiseen hyvän ja pahan väliseen taisteluun, kun ystäviensä Hermionen ( Emma Watson ) ja Ronin ( Rupert Grint ) kanssa Voldemortin sielun palasia sisältäviä hirnyrkkejä etsivä velhopoika joutuu lopulta kohtaamaan arkkivihollisensa, kaikkien aikojen suurimman pimeyden velhon eeppisiä mittoja saavassa elämän ja kuoleman taistelussa. Maailman suosituimmaksi kasvaneen elokuvasarjan viimeisen ja odotetuimman osan harteille oli ladattu suuria paineita - pitihän sen toteuttaa katsojien toiveet ja unelmat J.K. Rowlingin lähes pyhäksi muodostuneesta sanasta. Seitsenosaisen kirjasarjan viimeisen osan jakamista kahdeksi elokuvaksi myös kritisoitiin. Päätös osoittautui lopulta toimivaksi,

Kenneth Branagh on ohjaajana parhaiten tunnettu arvostetuista Shakespeare-tulkinnoistaan (mm. Henry V , Paljon melua tyhjästä, Hamlet ). Taustansa vuoksi hän kuulosti hieman epäuskottavalta vaihtoehdolta ohjaamaan myyttistä, joskin Marvelin sarjakuvatehtaan popularisoimaa tarinaa ukkosenjumala Thorista. Lopputulos kuitenkin tekee kunniaa niin ikiaikaiselle jumaltarulle kuin sarjakuvallekin. Kolmiulotteisena julkaistava Thor ottaa pääasialliseksi tarinan kohteekseen isän ja pojan suhteen sekä veljeskateudesta juurensa juontavan hyvän ja pahan kamppailun. Sarjakuvan hengen mukaisesti tarina kulkee sekä visuaalisesti komeassa ja maagisessa Asgardin valtakunnassa että rahvaanomaisessa Maassa. Asgardissa tapahtuvissa kohtauksissa sekä kolmiulotteisuus että koko tarinan henki on parhaimmillaan, kun taas Maassa vietetyn ajan ympärille kiedottu tarina on puolestaan hieman hatara, vaikkakin hauska. Ukkosenjumala Thor ( Chris Hemsworth ) on nousemassa valtaistuimelle isänsä Odinin ( Anth

Voi Zack Snyder , minkä teit! Minä niin odotin, että Sucker Punch olisi ollut tyttöenergiaa täynnä oleva toimintafantasia, mutta sinä annoitkin meille pelkän teinipojille suunnatun märän päiväunen! Kahden tunnin mittaisen, raivostuttavan paljon hidastettuja kohtauksia sisältävän (visuaalisesti kylläkin kauniin) fantasian, jossa ei ole tarinaa nimeksikään, vaan pelkästään koulutyttömekoissa keikisteleviä typyköitä, joilla on aivan hurjan pitkät pidennykset silmäripsissään. Eih... Aika harvoin minä valitan elokuvasta näin, mutta tällä kertaa on ihan pakko, sillä Sucker Punch on (ainakin toistaiseksi) vuoden huonoin elokuva. Snyder, joka viimeksi antoi meille ihastuttavan Legendan Suojelijoista (juttu täällä ) ja sitä ennen mahtavan Watchmenin (juttu vanhassa blogissani täällä ) (ja noh, sitä ennen kamalan 300 ...), luo Sucker Punchissa mielikuvitusmaailmoja toistensa sisään ja näiden mielikuvitusmaailmoiden sisällä pornoleffaan paremmin sopivilla nimillä paiskattujen hahmojen k

Minusta ikivanhojen, kaikkien tuntemien satujen uudistaminen on ajatuksena oiva, ja olenpa itsekin joskus nuorempana harrastanut satujen uudelleenkirjoitusta omaksi huvikseni (ja kerran ihan lehteenkin asti, mutta siitä on kauan). Yksi yhteen alkuperäisen sadun kanssa uutta ei kuitenkaan kannata tehdä, vaan klassista taustaa vasten pitää sisällyttää jokin uusi juttu, jotta se jaksaisi kiinnostaa katsojia. Catherine Hardwicken ( Twilight ) ohjaama Punahilkka on goottisävyinen, nuorisolle suunnattu fantasiasatu kylästä, jota täyden kuun aikaan terrorisoi ihmissusi. Vuosien ajan kyläläiset ovat lepyttäneet sutta tarjoamalla sille kylän aukiolla eläinuhreja samalla kun itse linnoittautuvat koteihinsa. Tähän asti uhraukset ovat riittäneet, mutta sitten yllättäen läheiseltä niityltä löytyy nuori tyttö kuoliaaksi raadeltuna. Tytön isän, Cesairen ( Billy Burke ) johdolla kyläläiset vaativat kostoa ja lähtevät asein varustettuna vaatimaan suden päätä vadille. Susi löytyykin ja pää joutuu

Darren Aronofskyn ohjaama Black Swan on fantastinen draamatrilleri baletin maailmasta. Nina (Oscarin roolistaan voittanut Natalie Portman ) on nuori ja lahjakas ballerina, joka on kilttinä tyttönä omistanut koko elämänsä tanssille. Osittain äitinsä, entisen tanssijan ( Barbara Hershey ) painostamana. Kun baletin ohjaaja Thomas Leroy ( Vincent Cassell ) haluaa uudistaa klassisen Joutsenlammen, Nina on ensimmäisten joukossa hakemassa pääroolia. Herkän Ninan henkinen balanssi uhkaa järkkyä, kun nuori ja kapinallisen oloinen Lily ( Mila Kunis ) astuu kuvioihin. Seksuaalista energiaa tihkuva Lily pyöräyttää ohjaaja Thomasin pikkusormensa ympärille ja Ninan hauras maailma alkaa luhistua vaikka hän pääosan baletista saakin. Kilpailu vaativan äidin suosiosta, Joutsenlammen pääosan tulkitsemisen vaativuus ja pelko oman paikan menetyksestä kaatuvat Ninan niskaan hyökyaallon lailla pyörittäen hänen elämänlankansa sellaiseksi sekasotkuksi, ettei hän enää osaa erottaa totuutta ja tarua toisist

Jalmari Helanderin muutaman vuoden takaiset Rare Exports -lyhyteloelokuvat nauttivat kulttimaineesta ympäri maailman ja nyt lyhärit ovat poikineet kokonaisen pitkän elokuvan. Suomea on yritetty markkinoida maailmalla Joulupukin kotimaana, mutta minulla on nyt sellainen hytinä, että tämän elokuvan tiimoilta tuo idea saa maailmalla aivan uutta tuulta alleen. Tämän joulun Rare Exports kertoo tarinan siitä aidosta ja oikeasta joulupukista. Ei mistään pulskasta Coca-Cola -pukista vaan siitä alkuperäisestä, joka piiskaa tuhmat lapset hengiltä ja jonka ihmiset aikoinaan vangitsivat Korvatunturin sisään. Kun Korvatunturilla arvelluttavia kaivostöitä tekevät miehet herättävät henkiin ikiaikaisen mahdin, on siinä paikallisilla asukkailla ihmettelemistä. Ainoa joka ymmärtää, mistä on kyse, on kiltti poika, pikkuinen Pietari ( Onni Tommila ). Isänsä Raunon ( Jorma Tommila ) ja naapurin Aimon ( Tommi Korpela ) kanssa hän joutuu selvittämään aidon joulupukin salaisuutta. Ja siinä samalla pelas

Sanottakoon nyt heti aluksi, että niin paljon kuin Harry Potter -sarjasta pidänkin, en ollut hirvittävän tyytyväinen sarjan viimeiseen osaan kirjana. Aikaisempiin kirjoihin verrattuna siinä on aivan liikaa epämääräistä haahuilua (sivukaupalla) ja haahuiluun suhteutettuna liian yllättäviä ja perustelemattomia hahmojen ahaa-elämyksiä. Tuon tiiliskivimäisen kirjan elokuvatuottajat päättivät pätkäistä kahdeksi erilliseksi elokuvaksi, mikä toisaalta on hyvä asia, koska saamme nauttia Pottereista yhden elokuvan verran enemmän ja kirjan tapahtumia saadaan kerrottua tarkemmin, mutta toisaalta taas huono asia, sillä kirjan turhanpäiväinen haahuilu siirtyy siinä samalla myös valkokankaalle. Harry Potter ja Kuoleman varjelukset, osa 1 lähtee siitä, kun Harry jättää kotina pitämänsä talon taakseen ja aloittaa elämänsä aikuisena velhona. Aikuisuuteen -velhomaailmassa tämä tarkoittaa 17-vuoden ikää- siirtyminen tarkoittaa myös sitä, että Harryn äidin kuolemassa pojan päälle langennut suojeluloit

Olen jostain syystä viime aikoina katsonut paljon vampyyrielokuvia -sekä hyviä että huonoja sellaisia. Viime viikolla arvioimani Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika oli sieltä heikoimmasta päästä, Blood: The Last Vampire on puolestaan omassa genressään ihan mukiinmenevä seikkailu. Samannimiseen, vuonna 2000 ilmestyneeseen japanilaiseen animeen pohjautuva Blood: The Last Vampire kertoo demoneita metsästävästä, vuosisataisesta puolivampyyri-Sayasta ( Gianna ), joka soluttautuu koulutyttöä näytellen Toisen Maailmansodan jälkeiseen Yhdysvaltain tukikohtaan tarkoituksenaan tuhota siellä liikkuvat demonit. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on kuitenkin löytää Onigen ( Koyuki ), voimakas demoni, joka aikoinaan tappoi Sayan isän. Elokuvan visuaaliset efektit jäävät paikoitellen tökeröiksi verrattuna siihen, mitä nykytekniikalla voidaan saada aikaiseksi. Tämän lisäksi hölmön näköiset demonit häiritsevät muuten ihan näpsäkkää miekanheiluttelua, jota siivittää toimiva musiikki. Tarinallisesti

Darren Shanin kirjoittaman Vampire blood -kirjatrilogian yhdeksi niputtava Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika kertoo nuoresta Darrenista ( Chris Massoglia ), joka lähtee ystävänsä Steven (Josh Hutcherson) kanssa vierailemaan salaa friikkisirkukseen, joka mainostaa esittelevänsä oikeita "friikkejä". Vierailu kuitenkin menee hieman pieleen ja sen päätteeksi Darren päätyy vampyyri-Crepsleyn ( John C. Reilly ) avustajaksi ja puolivampyyriksi itsekin, mistä Steve ei ole oikein mielissään. Tapahtuman seurauksena Darren muuttaa Crepsleyn mukana asumaan Friikkisirkukseen, jossa voi tavata mm. parrakkaan naisen (Salma Hayek ). Hetkittäin hauska seikkailu ei kanna yksinkertaisesti siitä syystä, että tarinassa ei ole minkäänlaista tolkkua. Uusia hahmoja esitellään läjäpäin, mutta heille ei anneta mitään järkevää tekemistä. Kokonaisen kirjatrilogian kokoaminen yhteen pakettiin ei ole onnistunut, vaan lopputuloksena nähdään sekalainen kokoelma jännittävän näköisiä hahmoja ja jokin j

Vihdoinkin Suomeen saapuva Mr. Nobody on ollut katsomislistallani pitkään. Yritin päästä katsomaan sitä jo vuosi sitten Sitgesin elokuvafestivaaleilla, kun satuin samaan aikaan lomaselle Barcelonaan, mutta elokuvan näytöksiä ei sitten ollutkaan juuri niinä päivinä, kun siellä päin olin. Vuoden verran ehti kulua, ennen kuin tämä fantasiaelokuva rantautui vihdoin Suomeen, ensin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien päätöselokuvaksi ja sen jälkeen vihdoin myös tavallisiin teattereihin. Belgialaisen Jaco Van Dormaelin ohjaama Mr. Nobody kertoo Jared Leton näyttelemästä Nemo Nobodystä, 118-vuotiaasta miehestä, jonka kerrotaan olevan viimeinen luonnollisesti kuoleva ihminen. Hänen viimeisiä päiviään seuraa koko maailma. Samalla hänen lääkärinsä ( Allan Corduner ) pyrkii saamaan häneltä vastauksia salaisuuksien verhoamasta menneisyydestä, mutta huonolla menestyksellä. Kun nuori toimittaja ( Daniel Mays ) saapuu salaa haastattelemaan Nemoa, tämän muisti alkaa palailla menneisyyteen - t

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010] Kultaisesta kompassista tuttu Dakota Blue Richards näyttelee Gabor Csupon ohjaamassa Kuuprinsessassa orvoksi jäävää Maria Merryweatheria, joka päätyy höpsön apulaisensa Neiti Heliotropen ( Juliet Stevenson ) kanssa asumaan setänsä Benjaminin ( Ioan Gruffudd ) outoon linnaan. Yksin asuva setä ei tunnu olevan mielissään naisvieraista, mutta suhtautuu toisaalta suojelevasti Mariaan. Pikkuhiljaa Marialle valkenee sukunsa vuosituhantinen taru, jossa hänen kuuluu esittää pääosaa. Veriviha naapurisuvun, Tim Curryn johtamien De Noirien välillä pitää saada talttumaan, jotta maailma ei tuhoudu. Fantasiatarina on hyvin naivi, vaikka se yrittää olla vakavasti otettava. Unkarilaisen Csupon edellinen ohjaus Silta salaiseen maahan oli ihastuttava ja samalla surullisen kaunis elokuva. Lähellekään samaan ei yllä töksähtelevä ja kankeasti näytelty Kuuprinsessa . Loistelias puvustus onkin elokuvan parasta antia. Tuomio: ★★ ★★★ Alkuperäinen

Stephenie Meyerin supersuositun Twilight -vampyyrisaagan kolmas osa Epäilys (Eclipse) on mielestäni kirjana sarjan mielenkiintoisin. Siinä on sopivasti romantiikkaa, kutkuttavaa kolmiodraamaa ja mukavasti toimintaa. Siinä vaiheessa, kun kirjailijan omat tiukan vanhoilliskristilliset asenteet alkoivat nousta enemmän pintaan, tarina alkoi saada hampaita kiristäviä fiiliksiä, mutta keskenkään lukemista ei voinut jättää. Muistan kirjan luettuani ajatelleeni, että tästä tehty elokuvaversio voisi olla mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaaja David Sladen ( Hard Candy , 30 Days of Night ) käsissä tulos on erittäin viihdyttävä ja mukava - lukuunottamatta niitä ärsytyksen aiheita, jotka ärsyttivät jo kirjassakin, mutta niistähän ei voi syyttää elokuvaa, koska ne ovat mukana jo alkuperäismateriaalissa. Muistan kun ystäväni Tuomas Riskala Iltalehdestä otsikoi oman arvostelunsa sarjan edellisestä osasta Uusikuusta sanoilla "Nössövampyyri pihtaa". Minusta se oli aivan loistava kahd

Pikainen postaus ja hehkutus on paikallaan kiireenkin keskellä - näin eilen Tim Burtonin elokuvan Liisa ihmemaassa ja pitkästä pitkästä aikaa rakastuin elokuvaan ihan täydestä sydämestäni. Olin valmis katsomaan elokuvan uudestaan vaikka heti, sillä se on täydellinen, ihanan nautittava satu. Burtonin Liisa on 19-vuotias, kun hän sattumalta palaa unena pitämäänsä Ihmemaahan eli tarina ei ole vanhan klassikon uusinta. On todella ihana nähdä kerrankin kunnollinen suuren luokan fantasiaseikkailu, jossa on nuori, pätevä mimmi sankarina. On sitä odotettukin tässä niin miehisessä maailmassa! Liisa ihmemaassa on taattua Burtonia - on värikäs ihmemaailma gootahtavine vivahteineen, upea kuvasto, mahtavat hahmot, hyvät näyttelijät ja ennen kaikkea - taianomainen tarina :) Suosittelen kaikille fantasiasatujen ystäville! Näin elokuvan 3D-versiona, mutta olen sitä mieltä, että kolmeulotteisuus ei tuonut mainittavaa lisäarvoa suloiselle elokuvalle. Uusintakatsomisen tekisinkin varmasti 2D-ve

Alice Seboldin kirjoittamaan, kriitikoiden kehumaan bestselleriin perustuva Oma taivas kertoo nuorena murhatusta Susie -tytöstä ( Saoirse Ronan ), joka jää tietynlaiseen välitilaan maallisen maailman ja kuoleman jälkeisen maailman välille tarkkailemaan perhettään ja rakkaitaan - sekä murhaajaansa. Taru sormusten herrasta -tiimin ( Peter Jackson ohjaajana sekä Fran Walsh ja Philippa Boyens käsikirjoittajina) työstämänä odotukset olivat korkealla tarinan suhteen. Se kuitenkin hieman petti odotukset, sillä koko ajan odotin jotain tapahtuvaksi, mutta sen sijaan valkokankaalla näytettiinkin vain kohtaus kohtaukselta visuaalisesti hienoja fantasiaviritelmiä Susien "taivaasta". Nuoren tytön murha on todella rankka kokemus niin lapsen vanhemmille ja sisaruksille kuin lapselle itselleen. Muutamassa kohtauksessa Oma taivas tavoittaa tämän aiheen karmivuuden, sen fyysisen ja henkisen raakuuden (vaikka siis varsinaista murhaa ei elokuvassa näytetäkään - tiedoksi heikompihermoi

Hassut hurjat hirviöt perustuu Maurice Sendakin rakastettuun samannimiseen lastenkuvakirjaan. Sendakin kirja ilmestyi ensimmäisen kerran yli 40 vuotta sitten, ja tänä syksynä Tammi on julkaissut klassikosta uuden painoksen. Elokuvassa hieman yksinäinen poika nimeltä Max ( Max Records ) riitautuu isosiskonsa ja lopulta myös äitinsäkin ( Catherine Keener ) kanssa, ja karkaa susipuvussaan kotoa. Hän päätyy salaperäiseen metsään, jossa asustaa joukko hassuja hurjia hirviöitä. Max ystävystyy hirviöiden kanssa ja nämä tekevät pojasta kuninkaansa. Kirjaan verrattuna elokuvan tarinaa on jouduttu reilusti paisuttamaan, keksimään lisää lihaa luiden ympärille. Alkuperäisen tarinan idea on kuitenkin hienosti säilytetty ja lapsen maailmaan on päästy hyvin realistisesti sisälle. Hassut hurjat hirviöt on kuitenkin hieman hankala elokuva. Se ei ole missään nimessä lastenelokuva, sillä siihen se on liian synkkä ja ehkä liian syvällinenkin, ja elokuvan kuvaustyyli on selkeästi suunnattu aikuise

Kauan sitä on odotettu, mutta vihdoinkin Terry Gilliamin uusi elokuva, The Imaginarium of Dr. Parnassus on tulossa teattereihin! Heath Ledgerin viimeinen roolisuoritus, melkein jo keskeneräiseksi jäänyt elokuva saatiin kasaan mielikuvituksen ja Ledgerin näyttelijäystävien Johnny Deppin , Jude Law' n ja Colin Farrellin avulla. Tästä kertoo myös se, että elokuvan lopussa mainitaan sen olevan "A film from Heath Ledger and friends" . Ohjaaja Gilliam on ollut melkoisen huono-onninen produktioidensa kanssa: milloin hän taistelee tuulimyllyjä vastaan Don Quixotensa kanssa, milloin hänen pääosanäyttelijänsä kuolee kesken kuvauksien. Ledgerin surullisen, ennenaikaisen poismenon jälkeen kuvaukset lakkautettiinkin muutamaksi kuukaudeksi, ennen kuin yllämainittu kolmikko päätti viimeistellä elokuvan ystävänsä muistolle. Depp, Law ja Farrell lahjoittivat elokuvasta saamansa palkkiot Ledgerin perinnöttömäksi jääneelle tyttärelle Mathildalle (Ledgerin testamentti nimittäin oli laa

Olen viisi ja puoli vuotta kirjoittanut erääseen elokuva-aiheiseen aikakauslehteen, mutta yhtään kertaa en ole saanut kutsua elokuvien kutsuvierasnäytäntöihin. Eilen järjestettiin James Cameronin pitkään ja hartaasti odotetun Avatar -elokuvan kutsuvierasnäytös, johon sitten päätoimittajamme antoi minullekin kutsun :) Kerta se on ensimmäinenkin! Punaista mattoa pitkin Tennispalatsissa ei päässyt kävelemään, sinistä kylläkin. Avatarin siniseen teemaan liittyen näytöksessä oli koristeena myös muutamia hyvin vähissä vaatteissa patsastelevia, siniseksi maalattuja ihmisiä. Mutta sittenpä itse elokuvaan. Edellisen elokuvansa, Oscar-rohmu Titanicin (joka on edelleen lippukassoilla selkeästi eniten tienannut elokuva) vuonna 1997 tehnyt Cameron on satsannut kolmetuntiseen 3D-spektaakkeliinsa paljon. Viimeistelty visuaalisuus ja hienovaraiset 3D-efektit tekivät raskaat lasit päässä istumisesta kuitenkin kauniin katsella. Avatar kertoo Pandora-nimisestä planeetasta, jolle ihmiset ovat

Twilight -sarjan kakkososa Uusikuu saa ensi-iltansa huomenna. Näin elokuvan eilen siitä järjestetyssä ainoassa lehdistönäytöksessä. Virallinen arvostelu on luettavissa joulukuun lehdestä, mutta kirjoittelen tänne blogiini lisäksi epävirallisempia fiiliksiä ja ajatuksia elokuvasta :) Tarina alkaa siitä, kun Bella ( Kristen Stewart ) täyttää huimat 18 vuotta, vanheten näin ikuisesti 17-vuotiaana pysyvää vampyyrirakastaan, Edwardia ( Robert Pattinson ) fyysisesti "vanhemmaksi" - vaikka käytännössähän Edward on jo yli 100-vuotias, vaikka ei oikein siltä näytäkään. Bella puolestaan näkee painajaisia, joissa hän on vanha mummo ja Edward yhtä kaunis kuin ennenkin. Vanheneminen on kuitenkin ongelmista pienin, kun Cullenien vampyyriperhe päättää Bellan katastrofiksi muodostuneiden syntymäpäiväjuhlien jälkeen muuttaa kaupungista pois. Edward pyyhkii itsensä Bellan elämästä ja jättää tämän yksin. Bella vaipuu kuukausien mittaiseen syvään masennukseen, josta alkaa parantua vasta

Mikaela Cheap Thrills -blogissaan uutisoi eilen, että Anne Ricen alunperin kirjoittamalle vampyyrikronikalle olisi mahdollisesti tulossa jälleen elokuvallista jatkoa, ja että vampyyri Lestatin rooliin olisi Tom Cruisen ja Stuart Townsendin jälkeen huhujen mukaan astumassa Robert Downey Jr . Roolituksesta oltiin monta mieltä ja keskustelua teeman ympärille syntyi sen verran paljon, että minun täytyi itsekin katsoa Veren vangit vuosien tauon jälkeen muistia verestääkseni. Oscar-voittaja Neil Jordanin ( Crying Game ) ohjaaman vampyyridraaman viimekertaisesta näkemisestä on ainakin 10 vuotta. Dvd on ollut hyllyssäni vuosikausia, mutten muista koskaan sitä omaa kappalettani katsoneeni, jostain kumman syystä. Elokuvasta päällimmäisenä minulla oli jäänyt mieleen pikkuruisen Claudian, jota ihastuttava nuori Kirsten Dunst ansiokkaasti esittää, kohtalo. En tarkoita tällä nyt sitä hänen lopullista kohtaloaan, vaan sitä, kuinka hänestä pienenä lapsena tehtiin vampyyri, eikä hän koskaan

Harry Potter ja puoliverinen prinssi , kuudes Potter-sarjan elokuva, saa Suomessa ensi-iltansa pe 17.7. muutaman minuutin yli puolen yön. Sitä edeltää torstai-iltapäivänä Fred ja George Weasleyn näyttelijöiden tähdittämä fanitapaaminen Tennarin aukiolla, missä parhaiten pukeutunut fani palkitaan veljesten tapaamisella sekä pääsemällä mukaan kutsuvierasnäytökseen. Sarjan kuudes osa kertoo Harryn ja kumppaneiden kuudennesta kouluvuodesta. Paha lordi Voldemort on vahvistanut voimiaan ja hänen vaikutuksensa yltävät jo jästimaailmaan asti. Tämä ei myöskään ole vaikuttamatta Tylypahkan kouluun, joka on suojattu erikoisen tarkkaan pahaa vastaan. Mutta ei kuitenkaan tarpeeksi, sillä pahalla on keinonsa, minkä Harrykin saa taas tuntea nahoissaan menettämällä jälleen kerran yhden läheisensä (kirjoja lukemattomia en spoilaa). Voldemortissa ja hänen kuolonsyöjissään ei kuitenkaan ole koko tuska, sillä lisävaivaa aiheuttavat koululaisten heräävä seksuaalisuus ja sen mukanaan tuomat sydänsurut.