Elokuva-arvostelu: Black Swan (2010)


Darren Aronofskyn ohjaama Black Swan on fantastinen draamatrilleri baletin maailmasta. Nina (Oscarin roolistaan voittanut Natalie Portman) on nuori ja lahjakas ballerina, joka on kilttinä tyttönä omistanut koko elämänsä tanssille. Osittain äitinsä, entisen tanssijan (Barbara Hershey) painostamana. Kun baletin ohjaaja Thomas Leroy (Vincent Cassell) haluaa uudistaa klassisen Joutsenlammen, Nina on ensimmäisten joukossa hakemassa pääroolia.

Herkän Ninan henkinen balanssi uhkaa järkkyä, kun nuori ja kapinallisen oloinen Lily (Mila Kunis) astuu kuvioihin. Seksuaalista energiaa tihkuva Lily pyöräyttää ohjaaja Thomasin pikkusormensa ympärille ja Ninan hauras maailma alkaa luhistua vaikka hän pääosan baletista saakin. Kilpailu vaativan äidin suosiosta, Joutsenlammen pääosan tulkitsemisen vaativuus ja pelko oman paikan menetyksestä kaatuvat Ninan niskaan hyökyaallon lailla pyörittäen hänen elämänlankansa sellaiseksi sekasotkuksi, ettei hän enää osaa erottaa totuutta ja tarua toisistaan.

Tuloksena on hengästyttävä sekoitus vakavaa draamaa ja fantasiatrilleriä tarjoiltuna tanssin ja klassisen musiikin kuorruttamana. Elokuva käyttääkin sykähdyttävästi hyväkseen klassista musiikkia ja lopussa iholle vyöryvä Tsaikovski tuntuu lähes tukahduttavalta voimalta, joka saa haukkomaan henkeä. Itse tunsin kaipaavani runsaasti raitista ilmaa teatterista poistuttuani.

Muun muassa vaikuttavan Unelmien sielunmessun ohjaajana tunnettu Aronofsky taitaa ihmisen luhistumisen kuvauksen askel askeleelta, kerros kerrokselta. Kun tämän kuvauksen vielä tulkitsee äärimmäisen hienostuneesti ja antaumuksella ihastuttava Portman, katsomiskokemus on riipaisevan komea.

Visuaalisuutensa ja voimallisen musiikkinsa Black Swan kannattaa katsastaa elokuvateatterissa, sillä vain siellä sen koko voima pääsee oikeuksiinsa.

★★★★★

Alkuperäinen nimi: Black Swan
Ohjaus:  Darren Aronofsky
Käsikirjoitus: Mark Heyman, Andres Heinz, John J. McLaughlin
Pääosissa: Natalie Portman, Mila Kunis, Vincent Cassell, Barbara Hershey, Winona Ryder
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / trilleri / fantasia
Ikäraja: 15
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>