The Hangman's Joke

Kun ensimmäisen kerran kuulin The Runaways -bändistä tehtävästä elokuvasta, vanha rokkityttö kun olen itsekin, aloin heti odottaa leffaa saapuvaksi teatteriin. Mutta eipä se sitten teattereihin saapunutkaan, vaan suoraan videolle. Onneksi sentään niin, koska muuten odottavan aika olisi ollut liian pitkä. The Runaways kertoo 1975 perustetusta samannimisestä hard rockia soittavasta yhtyeestä, jonka jäsenet olivat kaikki ajalle epätyypillisesti naisia - tai tyttöjä. Elokuva pohjautuu bändin laulajan, Cherie Currien omaelämäkertaan "Neon angel" ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut tuon kirjan pohjalta aikaisemmin pääasiassa musiikkivideoita ohjannut italialaissyntyinen Floria Sigismundi . Kitaraa rämpyttävä, tummatukkainen Joan Jett (jota elokuvassa esittää Twilight -elokuvista paremmin tunnettu Kristen Stewart ) bongaa Los Angelesin yössä kuuluisan tuottajan Kim Fowleyn ( Michael Shannon ) ja menee juttusille. Tuosta jutustelusta saa alkunsa yhteistyö, jossa Joan ja

Vihdoinkin Suomeen saapuva Mr. Nobody on ollut katsomislistallani pitkään. Yritin päästä katsomaan sitä jo vuosi sitten Sitgesin elokuvafestivaaleilla, kun satuin samaan aikaan lomaselle Barcelonaan, mutta elokuvan näytöksiä ei sitten ollutkaan juuri niinä päivinä, kun siellä päin olin. Vuoden verran ehti kulua, ennen kuin tämä fantasiaelokuva rantautui vihdoin Suomeen, ensin Rakkautta & Anarkiaa -festivaalien päätöselokuvaksi ja sen jälkeen vihdoin myös tavallisiin teattereihin. Belgialaisen Jaco Van Dormaelin ohjaama Mr. Nobody kertoo Jared Leton näyttelemästä Nemo Nobodystä, 118-vuotiaasta miehestä, jonka kerrotaan olevan viimeinen luonnollisesti kuoleva ihminen. Hänen viimeisiä päiviään seuraa koko maailma. Samalla hänen lääkärinsä ( Allan Corduner ) pyrkii saamaan häneltä vastauksia salaisuuksien verhoamasta menneisyydestä, mutta huonolla menestyksellä. Kun nuori toimittaja ( Daniel Mays ) saapuu salaa haastattelemaan Nemoa, tämän muisti alkaa palailla menneisyyteen - t

Katsoin joku aika sitten Boris Sagalin ohjaaman, Richard Mathesonin romaanin pohjalta tehdyn maailmanloppuelokuvan The Omega Man vuodelta 1971, missä Charlton Heston esitti maailman ainoaa elossa olevaa ihmistä, Robert Nevilleä. Jostain syystä karttelin pitkään vuonna 2007 tehtyä uusintaversiota samasta romaanista, vaikka olinkin siitä ihan positiivisia kommentteja kuullut. Yksi syy haluttomuuteeni katsoa kyseinen elokuva saattaa olla siinä, että jostain ihmeen syystä minulla on jokin ihmeellinen antipatia Will Smithiä kohtaan... Smithin nimi elokuvan pääosassa aiheuttaa minulle jostakin syystä samanlaisen reaktion kuin Russell Crowen nimi - molemmat ovat ihan päteviä näyttelijöitä ja Crowen elokuvista olen monista pitänytkin sitten kun vihdoin olen ne katsonut. Pitäisi siis päästä eroon tästä invalidisoivasta päähänpinttymästä ;-) Mutta asiaan. I am legendin päätin lopulta ottaa käsittelyyn ihan muusta syystä, syystä jota joku voi pitää lapsellisena. Siinä on nimittäin kakko

Dokumentaristina tunnetun Arto Halosen ohjaama Prinsessa perustuu maamme tunnetuimman mielisairaalapotilaan, Kellokosken Prinsessan elämään. Prinsessa, oikealta nimeltään Anna Lappalainen (1896–1988) oli skitsofreenikko, ammatiltaan hieroja ja kabareetanssija, jota elämä oli lapsena heitellyt sijaiskodista toiseen. Lopulta hänen äitinsä päätti jättää hänet kokonaan yhteiskunnan vastuulle ja kirjoitti tyttären sisään Kellokosken mielisairaalaan, mistä tuli Annan koti 50 vuodeksi. Kellokoskella Anna otti ilmeisesti omaksi suojakseen kuninkaallisen roolin ja alkoi kutsua itseään Prinsessaksi. Tuon roolin turvin hän sai lopulta kunnioitusta, mitä mielisairaalapotilaille tuohon aikaan ei suuremmin annettu, ja lisäksi hän jakoi ympärilleen ystävyyttä ja elämäniloa koko elämänsä ajan. Elokuvassa Prinsessaa esittää ansiokkaasti Katja Kukkola , joka saa hovineidokseen itsetuhoon ja ekshibitionismiin taipuvaisen Christina von Heyrothin ( Krista Kosonen ). Prinsessan ystävyyden avulla Chr

[Teksti julkaistu alunperin Episodissa #9/2010 ja on siitä pidennetty ja muokattu blogia varten] Triagessa sotavalokuvaajat Mark ( Colin Farrell ) ja David ( Jamie Sives ) matkaavat Dublinista Kurdistaniin ja kohtaavat siellä syttyvän sodan useita sotia läpikäyneinä siltikin uusin silmin. Davidia nimittäin odottaa kotona  raskaana oleva Diane ( Kelly Reilly ), mutta Markia johdattaa edelleenkin jo tutuksi tullut kunnianhimo ja tietynlainen ulkopuolisuuden tunne kameran linssin takana. Sota-alueella Markinkin silmät avautuvat uudella tavalla kun hän tutustuu yhtä aikaa kauhistuttavaan ja kiehtovaan, triageksi kutsuttuun tapaan, jossa kenttäsairaalan lääkäri Talzani ( Branko Djuric ) päättää, kuka saa elää ja kuka kuolla. Sodan keskellä ystävysten tiet eroavat ja kotiuduttuaan vakavasti niin fyysisesti kuin henkisestikin haavoittunut Mark huomaa, ettei David olekaan palannut kotiin. Selvittääkseen eroamisen jälkeiset tapahtumat sekä itselleen että läheisilleen Mark joutuu elämään

70-luvulla tehtyihin puolalaisiin nukkeanimaatioihin pohjautuva Muumi ja punainen pyrstötähti kertoo Tove Janssonin ihastuttavan tarinan huovasta tehtyjen nukkehahmojen ja visuaalisesti kauniin animaation avulla. Tarinassa komeetta uhkaa Muumilaaksoa, ja Muumipeikko (äänenä Jasper Pääkkönen ), Nipsu (äänenä Ilpo Mikkonen ) ja Nuuskamuikkunen (äänenä Taneli Mäkelä ) lähtevät matkalle vuorilla sijaitsevalle observatoriolle ja kysymään neuvoa siellä asustavilta tiedemiehiltä. Matka on täynnä vaaroja ja ystävykset joutuvat monta kertaa tilanteeseen, jossa ystävän auttava käsi on hyvä olla lähellä. Olen samaa mieltä kuin mitä Anton Vanha-Majamaa Episodissa kommentoi, "elokuvan visuaalinen ilme on hellyttävän kotikutoinen" . Mutta vaikka visuaalisesti elokuva on hellyttävä, sen käsikirjoitus takeltelee ja vie mukanaan osan elokuvan viehättävyydestä. Puolalaisen animaation pätkistä rakennettu pitkä elokuva ei kokonaisuutena oikein kanna ja sisältää kummallisia hyppäyksiä j

Saksalaisen, turkkilaista sukujuurta olevan Fatih Akinin komedia Soul Kitchen avasi vuoden 2010 Espoo Ciné-festivaalin, mutta on tulossa kaikkien iloksi myös tavallisiin leffateattereihin. Akinin aikaisemmat elokuvat, kuten Taivaan reunalla (Auf den anderen seite) (2007) ja Crossing the bridge: The sounds of Istanbul (2005) ovat olleet arvostettuja ja palkittuja ympäri maailman. Akin on myös ohjannut yhden pätkän ihastuttavaan episodielokuvaan New York, I love you (2009). Soul Kitchen on tragikoominen tarina saksankreikkalaisesta Zinosista ( Adam Bousdoukos ), joka pitää pystyssä hieman rämää ravintolaansa nimeltä Soul Kitchen, joka ei kuitenkaan kovin hyvää ravintoa tarjoa edes ruumiille saatikka sielulle. Zinosin elämä menee sekaisin, kun hänen tyttöystävänsä Nadine ( Pheline Roggan ) päättää muuttaa töiden perässä Pekingiin, eikä Zinos oikein tiedä pitäisikö hänen lähteä mukaan vai ei. Sitten Zinosin veli Illias ( Moritz Bleibtre u) vapautuu vankilasta ja tulee pyytämään

Draamakomedia Sunshine cleaning on pitkään ollut minulla katsottavien listalla. Olin lukenut paljon positiivisia kommentteja tästä elokuvasta, ja pääosanäyttelijöittensä sekä erikoiselta kuulostavan aihepiirinsä takia se kiinnosti minua kovasti. Sunshine cleaning kertoo Rosesta ( Amy Adams ), nuoren pojan yksinhuoltajaäidistä, joka hankkii perheelle elantoa siivoamalla toisten koteja. Ujo ja itsestään epävarma Rose haaveilee arvostetummasta urasta kiinteistövälittäjänä, mutta se aika, joka hänen pitäisi käyttää opiskeluun, kuluukin tavatessa miesystävää Macia ( Steve Zahn ). Ikävä kyllä Mac on varattu mies. Poliisina toimiva Mac ehdottaa Roselle rahakasta uutta työtä henkirikospaikkojen siivoojana. Kun Rosen kapinallinen sisko Norah ( Emily Blunt ) saa jälleen kerran potkut töistään, päättää Rose ottaa sekä oman että pikkusiskonsa elämän ohjat käsiinsä. He perustavat siivousfirman nimeltä Sunshine cleaning, ja veriroiskeiden siivoamisesta tulee pikkuhiljaa päivittäistä rutiinia.

Kun elokuvaa menee katsomaan sillä oletuksella, että leffa ei mitenkään voi olla hyvä, ei voi ainakaan kovasti pettyä. Ja miten mukava fiilis tuleekaan, kun elokuva ylittää odotukset! Näin kävi minulle oman lapsuuteni klassikon Karate Kidin (1984) uudelleenfilmatisoinnin kanssa - odotukset olivat aivan nollassa, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän positiivinen. 12-vuotias Dre Parker ( Jaden Smith ) muuttaa äitinsä ( Taraji P. Henson ) kanssa Kiinaan sen jälkeen, kun perheen isä on kuollut ja äiti saa työssään mahdollisuuden työskennellä Pekingissä. Detroitista Pekingin elämänrytmiin sopeutuminen ei kuitenkaan ole nuorelle pojanklopille ihan yksinkertaista ja kulttuurien yhteentörmäys on välttämätön. Heti ensimmäisenä päivänä Dre näkee puistossa suloisen viulunsoittajan, Mei Yingin ( Wenwen Han ) ja ihastuu tyttöön suoraa päätä - ja tunne sattuu vielä olemaan molemminpuoleinen. Mei Yingiin on kuitenkin iskenyt silmänsä myös paikallinen öykkäri Cheng ( Zhenwei Wang ), jonka k

Marja Pyykön ohjaama ja yhdessä Laura Suhosen kanssa käsikirjoittama Sisko tahtoisin jäädä on tarina nuoruuden kapinasta, kasvukivuista ja itsensä etsimisestä. Emilia ( Ada Kukkonen ) on 15-vuotias tyttö, joka "pärjää kaikessa", kuten hänen yksinhuoltajaisänsä Juhani ( Seppo Pääkkönen ) sanoo. Koulussa Emilia saa hyviä numeroita ja juoksee kilpaa joukkueessa ja kotona hän huolehtii pikkusiskostaan Elsasta (A nna-Leena Uotila ). Elämästä kuitenkin puuttuu jotain, ja sitä jotain hän luulee löytävänsä tavatessaan luokalleen kertaamaan tulevan Siirin ( Sara Melleri ). Siirin kanssa Emilia alkaa etsiä itseään kiltin tytön roolin toiselta puolen ja tyttöjen ystävyys korvaa kaiken muun. Ensimmäistä kertaa elämässään Emilia tuntee itsensä vapaaksi velvollisuuksista ja tuntee olevansa villi ja vapaa nuori. Kapina kotia, koulua ja yhteiskuntaa vastaan nousee kuitenkin mittoihin, joita teinitytön on lopulta vaikea käsitellä. Onko tämäkään sitä elämää, mitä Emilia etsii? Kultaisen

[Lyhyet tekstit julkaistu alun perin Episodissa keväällä 2010 ja niistä pidennetty blogia varten] Flirting with forty – Rakkautta yli rajojen [ IMDb ] Genre: komedia Valmistusmaa: USA 2008 Ohjaus: Mikael Salomon Pääosissa: Heather Locklear, Robert Buckley Tuomio: ★★★ ★★ Yllättävän maanläheisellä otteella käsikirjoitettu tarina nelikymppisestä Jackiesta ( Heather Locklear ), jonka mies on löytänyt nuoremman kumppanin ja jättänyt Jackien yksin. Havaijin lomalla Jackie tutustuu nuoreen Kyleen ( Robert Buckley ), mutta voiko syttyvä rakkaus olla aitoa? Upeakroppainen Locklear on vielä melkein viisikymppisenäkin vetävän näköinen nainen. Pidin elokuvan maanläheisyydestä, siitä, että miehen ja naisen ikäeroa tarkasteltiin kerrankin näin päin, mutta siitä ei kuitenkaan tehty liiallista komediaa, eikä Locklearin hahmosta tylyä nuoria miehiä metsästävää "puumaa". Sopii meille melkein nelikymppisille ;-) Jolene [ IMDb ] Genre: draama Valmistusmaa: USA 2008 Ohja

Keväällä Oscarin miespääosasta pokannut Jeff Bridges on jo pitkän aikaa pitänyt nähdä, mutta Crazy heart antoi kuitenkin odotuttaa itseään kotijulkaisuun asti. Teksasin Irwin Goodmanista, Bad Blakesta, kertova Crazy heart on liikuttava tarina elämänsä ehtoopuolelle ehtineestä countrymuusikosta, joka on hukannut koko elämänsä viinaan. Elämän kuluttama äijä ei saa keikkoja enää kuin onnettomista räkälöistä, levyt eivät enää myy ja koko elämässä ei ole muuta kiinnekohtaa kuin kitara ja auto. Sitten Badin elämään puhaltaa raikas tuulahdus ja hän näkee valon. Ihastuttavan luonnollisen ja maanläheisen toimittajan, Jeanin ( Maggie Gyllenhaal ) sekä hänen 4-vuotiaan poikansa Buddyn ( Jack Nation ) kautta Bad alkaa nähdä vilahduksia oikeasta elämästä. Jean ja Buddy nostavat miehen murheen alhosta ja tämä nuoremmalle ammattiveljelleen Tommy Sweetille ( Colin Farrell ) katkeroitunut muusikko alkaa monen vuoden jälkeen taas kuulla säveliä mielessään, jopa niin, että niistä syntyy kokonaan uusi

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #7/2010] New Orleansissa asuva Tiana kuuntelee ystävänsä Charlotten kanssa satua sammakkoprinssistä ja vannoo, ettei koskaan aio suudella sammakkoa, ja haaveilee puolestaan oman ravintolan perustamisesta. Vuosia myöhemmin kaupunkiin saapuu prinssi Naveen, joka joutuu huiputuksen kohteeksi - ja voodoovelho Facilier taikoo hänet sammakoksi. Yllättäen joutuu Tianakin sitten suuteluhommiin, mistä on seurauksena huima seikkailu. Prinsessa ja sammakko -elokuvalla Disney teki historiaa tuomalla animaatioihinsa ensimmäisen mustaihoisen prinsessan. Ympäristöltään ja hahmoiltaan uudenlaisessa kontekstissa oleva tarina on mielenkiintoinen ja hauska, mutta ei sekään aivan välty perinteiseltä Disney -arvomaailmalta. Piirrosjälki on viime vuosien realismiin pyrkimisen sijaan tyylitellympää, tietynlaista paluuta entisaikojen kaksiulotteisuuteen. Suomessa julkaistussa kahden levyn blu-ray -paketissa lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia ja runsaasti

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #7/2010 ja on tästä pidennetty blogia varten] Ensimmäistä kertaa nyt kesällä 2010 Suomessa dvd:llä julkaistu Punainen vaara on kulttimaineeseen noussut oman aikansa amerikkalainen tulkki. Ilmestyskirja Nyt! -elokuvan käsikirjoittaja John Milius ohjasi 1984 tarinan teineistä, jotka puolustavat maataan kommunistien hyökätessä heidän kotikaupunkinsa kautta Yhdysvaltoihin. Vuorille Patrick Swayzen näyttelemän Jedin johdolla pakenevat nuoret (mm. Lea Thompson , Charlie Sheen , C. Thomas Howell ja Jennifer Grey ) opettelevat elämään luonnon armoilla ja muodostavat omanlaisensa sissikomppanian, joka ei luoteja säästele kostaessaan venäläisille ja kuubalaisille näiden tunkeutumisen maahan. Nykyaikana teemaltaan hieman jo huvittava elokuva kuvastaa aikansa ideologiaa. Nuoret näyttelijät (mm. Charlie Sheen esikoisroolissaan) kuitenkin vakuuttavat rooleissaan ja yksiulotteisuudestaan huolimatta Punainen vaara on toimiva ja tyylikäs toimintaelo

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010] Berliinin elokuvafestivaalien lasten ja nuortenelokuvien sarjassa kilpaillut Anastasia Lapsuin ja Markku Lehmuskallion Sukunsa viimeinen on tarina Jamalin niemimaalla asuvasta tomerasta nenetsitytöstä Nekosta ( Aleksandra Okotetto ), joka hallitsee elämän edellytykset jäätävällä tundralla. Neuvostoliitossa kansalaisten pitää kuitenkin osata venäjää ja nukkua kodan sijaan vuoteessa, ja niin Neko lähetetään vasten tahtoaan sisäoppilaitokseen oppimaan sivistystä. Tositapahtumiin perustuvan tarinan kertoo aikuinen Neko ( Nadezhda Pyrerko ) ja se sijoittuu Lapsuin omiin lapsuudenmaisemiin. Sukunsa viimeinen on mielenkiintoinen kuvaus usealle tuntemattomasta kulttuurista. Elämä tundralla hyttysten seurana, samoin kuin venäläistäminenkin, on kuvattu suorasukaisesti vailla dramatiikan alleviivausta. Paikalliset amatöörinäyttelijät tuovat mukanaan oman eksotiikkaansa, joskin haparoivuus vaikuttaa hieman katsontakokemukseen. Tuomio:

[Teksti on julkaistu alun perin Episodissa #7/2010] Jokainen perheellinen varmasti tunnistaa itsessään ajoittaisen kaipuun villiin ja vapaaseen elämään varsinkin silloin, kun kaikki tuntuu vähän liiankin asettuneelta ennalta määrättyihin uomiinsa. Ihmisiä koko ikänsä pelotellut, lohikäärmettä vastaan taistellut ja prinsessan pelastanut, hurjaakin hurjempi vihreä jätti Shrek (äänenä Mike Myers / Samuli Edelmann ) on neljännessä elokuvassaan tilanteessa, jossa jokainen päivä näyttää vaimon ja lasten kanssa samanlaiselta, eivätkä ihmisetkään enää pelkää häntä vaan pikemminkin pyytävät nimikirjoituksia. Kaipuu poikamiehen vapaisiin päiviin pelottelemaan kyläläisiä käy ylitsepääsemättömäksi, kun katala Tittelintuure (äänenä Walt Dohrn / Jani Alkio ) tarjoaa Shrekille paluuta yhden päivän ajaksi entiseen. Kuninkuudesta haaveilevalla Tittelintuurella on kuitenkin oma lehmä ojassa sopimuksen pienellä painetussa osiossa ja Shrek uhkaa jäädä toivemaailmaansa lopullisesti. Onni ja autuu

Ohjaaja-käsikirjoittaja Brian Goodmanin omiin kokemuksiin pohjautuva What doesn't kill you on tarina kahdesta kaveruksesta, jotka lapsuudesta lähtien ovat kuin veljekset, mutta jotka jo nuorena päätyvät lain väärälle puolelle. Brian ( Mark Ruffalo ) ja Paulie ( Ethan Hawke ) elävät aikuisenakin kädestä suuhun, ryöstellen kaikkea pientä, mitä paikallinen rikollispomo Pat Kelly (jota esittää Goodman itse) heitä pyytää tekemään. Brian on naimisissa suloisen Stacyn ( Amanda Peet ) kanssa ja hänellä on kaksi lasta, Paulie puolestaan on naisia hurmaava ikisinkku, joka haluaa elämältään enemmän kuin mitä pikkurikollisena on mahdollista saada. Kun Pat joutuu vankilaan, pomon talutushihnasta irti päässeiden poikien nälkä kasvaa ja niin myös rikosten koko. Lisäksi Brian vajoaa käyttämään mitä tahansa huumeen kaltaista hänelle tarjotaankaan. Kun rötöstelyjen koko kasvaa, niin kasvaa myös kiinnijäämisen riski. What doesn't kill you ei vakuuta ihan niin voimakkaasti kuin se haluaisi

James Mangold tunnetaan mm. mielisairaaladraaman Girl, interrupted (1999), romcomin Kate & Leopold (2001), Johnny Cashista kertovan biografian Walk the line (2005) ja länkkärin 3:10 to Yuma (2007) ohjaimista sekä myös useimman näistä kynäilystä. Tällä kertaa hän on tarttunut ohjaamaan toimintakomediaa, johon pääosiin on kiinnitetty kaksi valovoimaista tähteä Tom Cruise ja Cameron Diaz . Cruise on Roy Miller, agentti, joka "vahingossa" törmää lentokentällä automekaanikko-Juneen (Diaz), joka on matkalla siskonsa häihin. Sattumalta he ovat myös menossa samalle lennolle, jolle pääsy Junelta kuitenkin naisen suureksi harmiksi evätään - aivan viime minuuteille. Kun June lopulta pääsee lennolleen, koneessa on vain Roy sekä muutama muu mies. Muka "ylibuukattu lento". Roy on erittäin ystävällinen Junelle ja sinkkunaisen hormonit alkavat hyrrätä. Nenänpuuteroimisreissun aikana Roy kuitenkin ehtii päästää päiviltä kaikki muut lentomatkustajat... sekä miehistönkin.

Stephenie Meyerin supersuositun Twilight -vampyyrisaagan kolmas osa Epäilys (Eclipse) on mielestäni kirjana sarjan mielenkiintoisin. Siinä on sopivasti romantiikkaa, kutkuttavaa kolmiodraamaa ja mukavasti toimintaa. Siinä vaiheessa, kun kirjailijan omat tiukan vanhoilliskristilliset asenteet alkoivat nousta enemmän pintaan, tarina alkoi saada hampaita kiristäviä fiiliksiä, mutta keskenkään lukemista ei voinut jättää. Muistan kirjan luettuani ajatelleeni, että tästä tehty elokuvaversio voisi olla mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaaja David Sladen ( Hard Candy , 30 Days of Night ) käsissä tulos on erittäin viihdyttävä ja mukava - lukuunottamatta niitä ärsytyksen aiheita, jotka ärsyttivät jo kirjassakin, mutta niistähän ei voi syyttää elokuvaa, koska ne ovat mukana jo alkuperäismateriaalissa. Muistan kun ystäväni Tuomas Riskala Iltalehdestä otsikoi oman arvostelunsa sarjan edellisestä osasta Uusikuusta sanoilla "Nössövampyyri pihtaa". Minusta se oli aivan loistava kahd

[Arvio on julkaistu alun perin Episodissa #6/2010 ja siitä pidennetty blogia varten]  Will ( Gaelan Connell ) on koulussaan kiusattu luuseri, joka asuu kahdestaan äitinsä ( Lisa Kudrow ) kanssa.  Musiikista elämänintonsa ammentava Will kirjoittaa lähes päivittäin suurimmalle idolilleen David Bowielle, kertoen hänelle päiväkirjamaisesti elämästään edes odottamatta vastausta. Willille avautuu mahdollisuus muuttaa elämänsä suunta, kun hänen äitinsä saa uuden työpaikan New Jerseystä. Uudessa koulussa hän tutustuu omalaatuiseen Sa5miin ( Vanessa Hudgens ) sekä kauniiseen Charlotteen ( Alyson Michalka ) ja oppii, että kaupungissa kaikki pyörii bändikilpailu Bandslamin ympärillä. Kun Charlotte saa tietää Willin olevan lähes nero musiikin suhteen, hänestä tehdään bändin manageri. Elämä muuttuu, mutta voiko kaikkia entisen elämän haamuja paeta? Rokkielokuvilla on tapana osua ja upota meikäläiseen, vanhaan rokkariin. Siksipä vaikka samantyyppisiä bänditarinoita (mm. School of