The Hangman's Joke

Minä inhoan antaa elokuville yhtä tähteä, sillä periaatteenani on kuitenkin aina löytää sentään jotain hyvää näkemästäni. Priestin tapauksessa ei vaan pysty muuhun. Priest on löyhästi Min-Woo Hyungin sarjakuvaan pohjautuva elokuva dystooppisesta maailmasta, jota johtaa rautaisella kädellä kirkko ("Jos vastustat kirkkoa, vastustat itse Jumalaa"). Vuosisatojen ajan ihmiset ovat kamppailleet elintilasta vampyyrien kanssa ja lopulta ihmiset ovat voittaneet sodan soturipappien avulla. Näistä papeista Paul Bettanyn esittämä on kuuluisimpia, mutta sodan päätyttyä omia sotureitaan pelkäävä kirkko päätti alentaa kirkkaimmat tähtensä maan matosiksi. Kun Bettanyn soturi kuulee vampyyrien hyökänneen hänen veljensä ( Stephen Moyer ) maatilalle ja kaapanneen tämän tyttären Lucyn ( Lily Collins ) soturi irtisanotuu kirkon kahleista ja lähtee pelastamaan tyttöä kaikkia sääntöjä uhmaten. Hännilleen hän saa entiset kollegansa, joita johtaa Maggie Q :n esittämä soturi. Priest on g

Cannesin elokuvajuhlille natsikommenttiensa takia porttikiellon saaneen tanskalaisen Lars von Trierin Melancholia haastaa katsojansa. Se antaa mutusteltavaa pitkäksi aikaa, eikä siltikään täysin avaudu. Se ehkä pitää nähdä toisen kerran. Melancholia on sekoitus pikselintarkkaa, maalauksellista fantasiaa ja käsivarakameralla kuvattua draamaa. Se kertoo maapalloa lähestyvästä Melancholia-nimisestä planeetasta, jonka radan on laskettu kulkevan aivan oman planeettamme vieritse. Samalla se seuraa perheen omaa sisäistä melankoliaa kahden sisaren näkökulmista, ensimmäisessä osassa Justinen (roolistaan Cannesissa palkittu Kirsten Dunst ) häiden katalysoimaa masennusta ja toisessa osassa puolestaan Clairen ( Charlotte Gainsbourg ) ahdistusta tämän pelätessä Melancholian mahdollisesti aiheuttamaa maailmanloppua. Elokuvan melankolia korostuu Justinen häissä. Kaikki alkaa hieman hassusti, kun Justinen ja hänen vastavihityn aviomiehensä Michaelin ( Alexander Skarsgård ) limusiini jumittaa t

Brittiläisen Kazuo Ishiguron kiiteltyyn romaaniin perustuva Ole luonani aina on yhtä aikaa kauhistuttava ja kaunis elokuva. Se kertoo ystävyydestä, rakkaudesta ja kateudesta kiedottuna järkyttävän salaisuuden -määrätyn kohtalon- ympärille. Vakavana draamana alkava elokuva yllättää aiheesta tietämättömän hienosävyisellä genren muutoksella. Mark Romanekin ( Tunnin kuva ) ohjaama Ole luonani aina kertoo Kathysta ( Carey Mulligan ), Ruthista ( Keira Knightley ) ja Tommysta ( Andrew Garfield ), jotka kasvavat yhdessä ja elävät koko lapsuutensa ulospäin aivan tavalliselta vaikuttavassa Hailshamin sisäoppilaitoksessa. Aikuisuuden kynnyksellä he kuitenkin saavat selville kylmäävän totuuden tulevaisuudestaan ja se varjostaa jokaisen elämää loppuun saakka. Elokuvasta on äärimmäisen hankala kertoa pilaamatta tarinan jännitettä, joka luo sen hahmojen ylle surullisuuden hunnun. Synkän taustatarinan etualalla kulkevat rakkaus, mustasukkaisuus ja kateus, inhimilliset sävyt, mutta katsoja alk

Duncan Jonesin vuonna 2009 ohjaama Moon (josta juttu täällä ) oli erittäin hieno esikoistyö, jolla ohjaaja piirsi nimensä minun mieleeni kertalinttuulla. Siksipä odotukset olivatkin melkoisen korkealla hänen seuraavan ohjaustyönsä Source Coden osalta. Source Code kertoo Colter Stevensista ( Jake Gyllenhaal ), sotilaasta, joka yllättäen kesken Afganistanin keikan herääkin itselleen vieraassa kehossa, kauniin naisen ( Michelle Monaghan ) kanssa junassa matkalla kohti Chicagoa. Junassa, joka piakkoin räjähtää terroristin asettaman pommin takia. Räjähdyksen jälkeen Stevens palaa omaan kehoonsa, joka on jumissa lentokoneen (??) raadossa jossakin päin maailmaa. Missä, siitä Stevensillä ei ole mitään tietoa, ja hänen ainoa yhteytensä ulkomaailmaan onkin vain toinen sotilas, Colleen Goodwin ( Vera Farmiga ), joka puhuu hänelle tietokoneen välityksellä. Stevensin tehtäväksi on annettu selvittää, kuka asensi pommin Chicagon junaan ja hänet lähetetään takaisin saman ihmisen kehoon, t

Pittacus Loren (salanimi, jonka takana ovat kirjailijat James Frey ja Jobie Hughes) nuorille aikuisille suunnattu kirja I Am Number Four ilmestyi loppukesästä ja pomppasi heti New York Timesin bestsellerlistan kärkeen. Jostain syystä kirjan filmatisointioikeudet oli myyty jo vuonna 2009, ja siksipä elokuva ilmestyikin nyt vain puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. I Am Number Four kertoo Maassa asustavasta alienista, joka kulkee nimellä John Smith ( Alex Pettyfer ) ja joka matkustaa holhoojansa Henrin ( Timothy Olyphant ) kanssa kaupungista toiseen, piilotellen pahoilta mogadorianeilta. Mogadorianit ovat tappaneet Johnin planeetan Lorienin asukit lähes sukupuuttoon ja jäljellä on enää kourallinen. Lorienin nuorilla sotureilla on yliluonnollisia kykyjä, mutta monet heistä ovat vielä niin nuoria, että kyvyt eivät ole vielä "puhjenneet". Näitä sotureita piilottelee Maassa yhdeksän ja heitä mogadorianit napsivat nyt järjestyksessä - kolme on jo saatu hengiltä, John on

Alienit haluavat aivosi! Terryn ( Donald Faison ) railakkaista syntymäpäiväjuhlista toipuva juhlakansa heräilee outoon valoilmiöön, joka lumoaa katsojansa ja vie mukanaan. Penthousen korkeuksissa juhlijat tajuavat jonkin olevan pahasti pielessä, kun ikkunasta näkyy Los Angelesin ylle laskeutuva mahtava avaruusalus. Kun emoaluksen sisuksista purkautuu pienempiä aluksia tyhjentämään kaupunkia ihmisistä, Jarrod ( Eric Balfour ) ja hänen raskaana oleva tyttöystävänsä Elaine ( Scottie Thompson ) kumppanuksineen päättävät selvitä hengissä. Mutta millä tavalla alieneita pääsisi karkuun? Merellekö vai pelkästään pois LA:sta? Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa ihmiset sinkoilevat sinne sun tänne ja koittavat paeta teknologialtaan kehittyneempiä elämänmuotoja. Mihin alienit ihmisiä oikeastaan tarvitsevat, jää hämärän peittoon, kuten myös se, miksi niiden pitää tyhjentää kaupunki kokonaan. Ohjaajina toimivilla Strausen veljeksillä on vahva tausta visuaalisten efektien suunnittelijoina. He

Steven Spielbergin ohjaama Artificial Intelligence: AI on yksi niistä elokuvista, joka on vain jostain syystä jäänyt katsomatta aikoinaan ja sitten sitä, edelleenkin jostain kumman syystä, ei ole tullut katsottua edes kotiversiona. Nyt leffa on julkaistu Suomessakin teräväpiirtona ja katselinpa sen sitten vuoden ensimmäiseksi elokuvaksi Uuden Vuoden päivänä. Ihan hyvä, että katsoin, sillä pidin elokuvasta yllättävän paljon. Eletään jossain ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa, jossa ilmaston lämpeneminen on aiheuttanut vedenpaisumuksen ja yhteiskunta on rajoittanut ihmisten määrää ja alkanut rakentaa työtekijöiksi robotteja. Tässä maailmassa Monica ( Frances O'Connor ) ja Henry ( Sam Robards ) surevat ainoan poikansa Martinin menetystä. Martin makaa syväjäädytettynä, vailla suurta toivoa henkiin heräämisestä. Robotteja valmistavassa yrityksessä työskentelevä Henry saa kuulla uuden, lapsen tapaisen robotin suunnittelusta. Tämä robotti kykenee ihmismäisiin tunteisiin - ja jopa ra

Vuonna 1982 tieteiselokuva TRON esitteli Jeff Bridgesin roolihahmon Kevin Flynnin, joka tuolloin kehitteli virtuaalimaailman, johon ihminen pääsi oikeasti sisälle. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin Kevinin poika Sam ( Garrett Hedlund ), tietokone- ja tekniikkaguru myöskin, pääsee sattumalta sisään tuohon isänsä kehittämään maailmaan -ja löytää sieltä kaksi vuosikymmentä kadonneena olleen isänsä (jota palaa näyttelemään ikääntynyt Bridges). Luotuaan virtuaalimaailman sekä sinne vastineen omasta itsestään, hahmon nimeltä Clu, Kevin on joutunut ansaan, eikä pääse enää takaisin omaan maailmaansa. Clu on ottanut vallan ja vaivoin Kevin ja hänen näpsäkkä avustajansa ( Olivia Wilde ) ovat pystyneet välttelemään häntä ja pitämään henkensä. Sam päättää pelastaa isänsä, mutta ihan helppoa se ei ole. TRON: Legacy on mahtipontinen seikkailu, mutta se kuitenkin kompastuu tähän omaan mahtipontisuuteensa. Pelkistettyine sävyineen ja väreineen se näyttää komealta, mutta on auttamattomasti liian pit

Katsoin joku aika sitten Boris Sagalin ohjaaman, Richard Mathesonin romaanin pohjalta tehdyn maailmanloppuelokuvan The Omega Man vuodelta 1971, missä Charlton Heston esitti maailman ainoaa elossa olevaa ihmistä, Robert Nevilleä. Jostain syystä karttelin pitkään vuonna 2007 tehtyä uusintaversiota samasta romaanista, vaikka olinkin siitä ihan positiivisia kommentteja kuullut. Yksi syy haluttomuuteeni katsoa kyseinen elokuva saattaa olla siinä, että jostain ihmeen syystä minulla on jokin ihmeellinen antipatia Will Smithiä kohtaan... Smithin nimi elokuvan pääosassa aiheuttaa minulle jostakin syystä samanlaisen reaktion kuin Russell Crowen nimi - molemmat ovat ihan päteviä näyttelijöitä ja Crowen elokuvista olen monista pitänytkin sitten kun vihdoin olen ne katsonut. Pitäisi siis päästä eroon tästä invalidisoivasta päähänpinttymästä ;-) Mutta asiaan. I am legendin päätin lopulta ottaa käsittelyyn ihan muusta syystä, syystä jota joku voi pitää lapsellisena. Siinä on nimittäin kakko

Geeniteknologialla on paljon positiivisia mahdollisuuksia, mutta paljon voi myös mennä vikaan. V incenzo Natalin (mm. Cube , 1997) ohjaama ja käsikirjoittama sci-fi-kauhutarina Splice kertoo siitä, kun homma niin sanotusti kusee ja rankasti. Clive Nicoli ( Adrien Brody ) ja Elsa Kast ( Sarah Polley ) ovat alansa huipulla oleva tutkijapariskunta. Heidän geeniteknologisella tutkimuksensa avulla on pystytty kehittämään monen eri eläinlajin DNA:ta sisältävä otus, jota voidaan käyttää avuksi ihmisillekin soveltuvien lääkkeiden valmistuksessa. Tämän otuksen esittely kaikelle kansalle menee kuitenkin pieleen niin pahasti kuin vain on mahdollista, ja Cliven ja Elsan tutkimusrahoitus jäädytetään. Pariskunta kuitenkin uskoo olevansa jonkin todella suuren kynnyksellä ja jatkaa tutkimuksiaan salaa. Tuloksena on otus, jossa on mukana ihmisen DNA:ta. Tämä naispuolinen otus kasvaa huimaa vauhtia ja Elsa alkaa suhtautua tutkimuskohteeseensa tunteellisesti, jopa äidillisesti - ja antaa tälle nim

Christopher Nolanin jo Mementon (2000) ja Prestigen (2006) aikana todistettu huikea mielikuvituksen voittokulku jatkuu. Hartaasti odotettu Inception ei nimittäin petä kovia odotuksia, vaan kiepauttaa katsojan mielikuvituksen juuri sellaiselle solmulle kuin voi vain toivoa. Inception on upea elokuva, koska se jättää katsojalle tulkitsemisen varaa, ja se elokuvan teeman tavoin istuttaa katsojaan idean, jonka jälkeen ei voi enää olla varma mistään, mikä on totta ja mikä unta. Leonardo DiCaprio on Cobb, mies, joka pystyy erikoisen systeemin kautta soluttautumaan ihmisten uniin ja kaivamaan heidän alitajunnastaan erilaisia tietoja. Cobbin ja hänen kumppaninsa Arthur ( Joseph Gordon-Levitt ) viimeisin keikka menee kuitenkin mönkään ja miehet joutuvat pakenemaan kostonhimoista asiakastaan. Mönkään menneen keikan kohde Saito ( Ken Watanabe ) kuitenkin tarjoaa heille vastineeksi uutta työtä, tällä kertaa päinvastaisella metodilla, eli kohteen alitajuntaan pitäisin istuttaa uusi idea (m

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, siitä ajankohtaistettu blogia varten] Vuoden 2009 erikoisimpiin tuotoksiin kuuluu etelä-afrikkalaisen Neil Blomkampin Johannesburgin slummissa ohjaama District 9 . Se kertoo kaupungin ylle 20 vuotta aikaisemmin ilmestyneestä avaruusaluksesta ja sen pakolaisleirille siirretyistä matkustajista, rapumiehiksi kutsutuista avaruusolioista. Rapumiehet eivät ole Linnunradan älymystöä ja siksi heidät on voitu sijoittaa slummin kaltaiseen leiriin. Jännite ihmisten ja muukalaisten välillä kasvaa ja hallitus päättää siirtää rapumiehet kauemmaksi asutuksesta. Häätötyöhön valitaan toimistorotta Wikus van der Merwe ( Sharlto Copley ), jonka elämä mullistuu hommassa täysin. Toimivalla tavalla tämän päivän muukalaisvihaa ja Apartheidia sivuava tieteiselokuva sekoittaa aidolta tuntuvaa dokumentaarista reportaasia näyteltyyn, toimintapainotteiseen elokuvaan. Surkeissa oloissa asustavat muukalaiset ovat kuin suoraan uutisista ja antavat mielenkiint

Tieteiselokuvien äiti, saksalaisen Fritz Langin ohjaama Metropolis on pitkään kaivertanut mieltäni, sillä elokuvasivistyksessäni on ollut tämän klassikon kokoinen ammottava aukko. Viime viikolla älysin katsastaa, että olisikohan tätä kirjastosta saatavilla ja siellähän se oli. Nyt siis vihdoin voin huokaista helpotuksesta ja sanoa vihdoin nähneeni tämän sci-fin uranuurtajan. Vuonna 1927 tehty mustavalkoinen ja mykkä Metropolis ei ole säilynyt kokonaisena, vaan siitä löydetyistä osasista kootusta restauroidusta versiosta puuttuu palasia. Nämä palaset on korvattu selittämällä puuttuvat kohtaukset tekstein, jotka on erotettu alkuperäisistä väliteksteistä erilaisella fontilla. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta katsontakokemukseen. Metropolis on Joh Fredersenin ( Alfred Abel ) rakentama tulevaisuuden kaupunki, joka jakaantuu selkeästi kahtia koneita käyttäviin, maan alla työskenteleviin työläisiin sekä juhlivaan ja elämästä nautiskelevaan ylöluokkaan. Kun Fredersenin poika Fr

Empireonline kertoo Vin Dieselin ja ohjaaja-käsikirjoittaja David Twohyn vahvistaneen kolmannen Riddick -elokuvan teon! Uusi leffa tulee olemaan nimeltään pelkkä Riddick ja ainakin Twohyn sanojen mukaan luvassa on paluu Pitch Black -tyylisille juurille. Tämä on hunajaa korvilleni, sillä Pitch Black on loistavan synkkä scifistely ja olin enemmän kuin hieman pettynyt jatko-osaan Chronicles of Riddick , joka yritti virittää aikaisemman pelkistetyn maailman kattamaan kaiken sci-fi-fantasiakrumeluurin mitä vain keksiä voi. Uuden leffan pääosassa mörisee jälleen Diesel ja sen ohjaa ja käsikirjoittaa edellisten tapaan Twohy. Leffan teko aloitetaan näillä näkymin siinä vaiheessa, kun Diesel on saanut purkitettua viidennen Fast & Furious -hurjastelun. Kuvat Googlen kuvahausta Muista myös osallistua Disney-skabaan! Voit voittaa yhden kolmesta Disney-dvd:stä. Kisa päättyy pe 26. helmikuuta >> Kuva © Disney/Pixar 

On vuosi 2019 ja ihmiskunta on saanut vampyyritartunnan - nyt vampyyrit johtavat maailmaa ja ihmiskunta on kuolemassa sukupuuttoon. Ihmisiä kasvatetaan tehotuotantofarmeilla kuin eläimiä ikään ja heistä kerätään verta vampyyrikunnan tarpeisiin. Vähiin käy ennen kuin loppuu, sanotaan, ja näin on käymässä ihmisille. Heitä metsästetään veritehtaaseen, mutta mikäli aitoa luomutuotetta on tarjolla, harva metsästäjistäkään pystyy vastustamaan kiusausta. Veren vähyys alkaa saada aikaan ikäviä mutaatioita vampyyreissä - toistensa verta syövät muuttuvat kammottaviksi hirviöiksi, joissa ihmisyyttä ei ole jäljellä lainkaan. Veritehtaassa tohtori Edward Dalton ( Ethan Hawke ) pyrkii toisaalta löytämään keinoa tuottaa verivalmistetta, jolla veripula ja mutaatiot saataisiin aisoihin. Oikeasti hän kuitenkin haluaisi löytää parannuskeinon vampyrismille, mutta tutkimus tuottaa enemmän räjähtäneitä ruumiita kuin tuloksia. Sattumalta Edward törmää ryhmään ihmisiä, joita johtaa Willem Dafoen esit

Elokuussa Espoo Cinessä esitetty Duncan Jonesin esikoisohjaus Kuu - Moon jäi minulla festareiden aikaan väliin, mutta elokuva jäi kummittelemaan mielen perukoille, että tämä on joskus nähtävä. Ikävä kyllä festareita isompaan teatterilevitykseen tämä pieni helmi ei päässyt. Nyt sain käsiini dvd:n ja eilen illalla oli sci-fin aika. Kuu - Moon kertoo Sam Bell ( Sam Rockwell ) nimisestä astronautista, joka työskentelee yksin kolmen vuoden komennuksella Kuussa Lunar Industriesin palveluksessa, seuranaan vain robotti Gerty (äänenä Kevin Spacey ). Kolmen vuoden komennus alkaa lähennellä loppuaan ja Samin koti-ikävä kasvaa, ja yllättäen hän alkaa nähdä kummallisia asioita, jotka lopulta aiheuttavat sen, että hän ajaa kuuhärvelillään kolarin. Kolarin jälkeen Gerty hoivaa Samia, joka heräämisensä jälkeen ei oikein muista mitä tapahtui. Kaikki vaikuttaa jotenkin kummalliselta. Sitten Sam huijaa Gertyn päästämään hänet ulos kuuasemalta tutkimusmatkalle ja oudot salaisuudet alkavat selvit