Kotona katseltua: Metropolis (1927) (****)


Tieteiselokuvien äiti, saksalaisen Fritz Langin ohjaama Metropolis on pitkään kaivertanut mieltäni, sillä elokuvasivistyksessäni on ollut tämän klassikon kokoinen ammottava aukko. Viime viikolla älysin katsastaa, että olisikohan tätä kirjastosta saatavilla ja siellähän se oli. Nyt siis vihdoin voin huokaista helpotuksesta ja sanoa vihdoin nähneeni tämän sci-fin uranuurtajan.

Vuonna 1927 tehty mustavalkoinen ja mykkä Metropolis ei ole säilynyt kokonaisena, vaan siitä löydetyistä osasista kootusta restauroidusta versiosta puuttuu palasia. Nämä palaset on korvattu selittämällä puuttuvat kohtaukset tekstein, jotka on erotettu alkuperäisistä väliteksteistä erilaisella fontilla. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta katsontakokemukseen.

Metropolis on Joh Fredersenin (Alfred Abel) rakentama tulevaisuuden kaupunki, joka jakaantuu selkeästi kahtia koneita käyttäviin, maan alla työskenteleviin työläisiin sekä juhlivaan ja elämästä nautiskelevaan ylöluokkaan. Kun Fredersenin poika Freder (Gustav Frölich) näkee sattumalta kuvankauniin naisen, Marian (Brigitte Helm), hän seuraa tätä alamaailmaan ja näkee omin silmin työläisten kauheat olot. Alamaailmassa Maria saarnaa rauhasta ja etsii Välittäjää, sydäntä, joka toimisi välittäjänä aivojen (=tehtaan johtaja) ja käsien (=työläiset) välillä.

Freder haluaa aikaan muutoksen, mutta ennen kuin ehtii tehdä mitään, hänen isänsä yhdessä hullun keksijän Rotwangin (Rudolf Klein-Rogge) kanssa päästää valloilleen vihaa lietsovan koneihmisen, josta he rakentavat Marian kaksoisolennon.

Elokuvan tarina on kuvaus diktatuurista, kapinasta, välinpitämättömyydestä ja aidosta rakkaudesta ja hyvyydestä. Tarinan kannalta lapset ovat suuressa asemassa, vaikkei heitä monessa kohtauksessa nähdäkään - pyhimysmäinen Maria resuisten lasten ympäröimänä yläluokan huvittelukeskuksessa ja varsinkin kapinan jälkeinen lasten pelastaminen vedenpaisumukselta ovat vaikuttavia kohtauksia. Metropoliksen hienoimpia puolia ovatkin sen upeat kuvat, jotka tuovat tarinaan niin paljon lisää syvyyttä ja vaikuttavuutta.

On käsittämätöntä, että tällainen elokuva on voitu tehdä melkein sata vuotta sitten. Sen visuaaliset efektit ovat yllättävän näyttäviä - varsinkin koneihmisen lopullinen silaus - ja vetävät vertoja jopa monille viime vuosikymmeninä tehtyjen tieteiselokuvien efekteille.

Lang oli auktoriteetit kyseenalaistavasta Metropoliksestaan huolimatta Hitlerin suuressa suosiossa, mistä Lang ei ollut kovin mielissään ja mikä vaikutti myös siihen, että ohjaaja muutti Saksasta pois Yhdysvaltoihin.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Fritz Lang 
Käsikirjoitus: Thea von Harbou
Pääosissa: Gustav Frölich, Brigitte Helm, Rudolf Klein-Rogge, Alfred Abel, Theodor Loos, Fritz Rasp
Valmistusmaa: Saksa 1927
Genre: sci-fi, toiminta
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>