Kotona katseltua: Metropolis (1927) (****)


Tieteiselokuvien äiti, saksalaisen Fritz Langin ohjaama Metropolis on pitkään kaivertanut mieltäni, sillä elokuvasivistyksessäni on ollut tämän klassikon kokoinen ammottava aukko. Viime viikolla älysin katsastaa, että olisikohan tätä kirjastosta saatavilla ja siellähän se oli. Nyt siis vihdoin voin huokaista helpotuksesta ja sanoa vihdoin nähneeni tämän sci-fin uranuurtajan.

Vuonna 1927 tehty mustavalkoinen ja mykkä Metropolis ei ole säilynyt kokonaisena, vaan siitä löydetyistä osasista kootusta restauroidusta versiosta puuttuu palasia. Nämä palaset on korvattu selittämällä puuttuvat kohtaukset tekstein, jotka on erotettu alkuperäisistä väliteksteistä erilaisella fontilla. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuta katsontakokemukseen.

Metropolis on Joh Fredersenin (Alfred Abel) rakentama tulevaisuuden kaupunki, joka jakaantuu selkeästi kahtia koneita käyttäviin, maan alla työskenteleviin työläisiin sekä juhlivaan ja elämästä nautiskelevaan ylöluokkaan. Kun Fredersenin poika Freder (Gustav Frölich) näkee sattumalta kuvankauniin naisen, Marian (Brigitte Helm), hän seuraa tätä alamaailmaan ja näkee omin silmin työläisten kauheat olot. Alamaailmassa Maria saarnaa rauhasta ja etsii Välittäjää, sydäntä, joka toimisi välittäjänä aivojen (=tehtaan johtaja) ja käsien (=työläiset) välillä.

Freder haluaa aikaan muutoksen, mutta ennen kuin ehtii tehdä mitään, hänen isänsä yhdessä hullun keksijän Rotwangin (Rudolf Klein-Rogge) kanssa päästää valloilleen vihaa lietsovan koneihmisen, josta he rakentavat Marian kaksoisolennon.

Elokuvan tarina on kuvaus diktatuurista, kapinasta, välinpitämättömyydestä ja aidosta rakkaudesta ja hyvyydestä. Tarinan kannalta lapset ovat suuressa asemassa, vaikkei heitä monessa kohtauksessa nähdäkään - pyhimysmäinen Maria resuisten lasten ympäröimänä yläluokan huvittelukeskuksessa ja varsinkin kapinan jälkeinen lasten pelastaminen vedenpaisumukselta ovat vaikuttavia kohtauksia. Metropoliksen hienoimpia puolia ovatkin sen upeat kuvat, jotka tuovat tarinaan niin paljon lisää syvyyttä ja vaikuttavuutta.

On käsittämätöntä, että tällainen elokuva on voitu tehdä melkein sata vuotta sitten. Sen visuaaliset efektit ovat yllättävän näyttäviä - varsinkin koneihmisen lopullinen silaus - ja vetävät vertoja jopa monille viime vuosikymmeninä tehtyjen tieteiselokuvien efekteille.

Lang oli auktoriteetit kyseenalaistavasta Metropoliksestaan huolimatta Hitlerin suuressa suosiossa, mistä Lang ei ollut kovin mielissään ja mikä vaikutti myös siihen, että ohjaaja muutti Saksasta pois Yhdysvaltoihin.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Fritz Lang 
Käsikirjoitus: Thea von Harbou
Pääosissa: Gustav Frölich, Brigitte Helm, Rudolf Klein-Rogge, Alfred Abel, Theodor Loos, Fritz Rasp
Valmistusmaa: Saksa 1927
Genre: sci-fi, toiminta
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi