Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva. Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua...

Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin (Vjatsheslav Tihonov) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti ja Bim jää yksin kotiin odottamaan isäntänsä paluuta. Koira ei kuitenkaan ymmärrä isäntänsä poissaoloa ja lähtee etsimään tätä, huonoin tuloksin.


Matkallaan Bim tapaa ystävällisiä ja auttavaisia ihmisiä, mutta myös itsekeskeisiä, ilkeitä ja jopa julmia ihmisiä, jotka eivät kaida mitään tekoja saadakseen tahtonsa läpi. Lähes kolmetuntisen kestonsa aikana Bimin matkan varrella nähdään hyvin monenlaisia ihmisiä, jotka vaikuttavat koiran elämään - mutta silti elokuva ei tunnu liian pitkältä.

Bim Mustakorva on täydellinen koiraihmisen itkupuristin. Bimin näyttelijäkoira tekee uskomattoman suorituksen ja kuvastaa lähes inhimillisiä tunteita, eleitä ja ilmeitä. Liekö näyttelijäkoiran olot olleet minkälaiset, siitä ei ole tietoa, mutta esimerkiksi eräässä mieleeni syöpyneessä ratakiskokohtauksessa koiran hätä on lähes liian aitoa.


Bim Mustakorva kuvaa myös mielenkiintoisella tavalla entisen Neuvostoliiton tapakulttuuria sekä ihmisiä tavalla, joka mitä ilmeisemmin ei ollut kovin yleistä vielä tuohon aikaan, vailla tiukkaa poliittista paatosta. Se kuvastaa ihmisten totaalista pahansuopuutta, mutta myös pyyteetöntä hyvyyttä - ja siinä rinnalla kulkee sydäntäsärkevä tarina rakasta isäntäänsä etsivästä Bimistä, joka oli "viisas ja järkevä".

Finnkino on nyt helmikuussa julkaissut tämän venäläisklassikon dvd:nä. Kuvanlaatu on melkoisen ikääntyneen näköinen, mikä hieman vaikuttaa katsomiskokemukseen elokuvan alussa. Sitten silmä jollain tapaa tottuu nuhjuiseen ja rakeiseen kuvaan, ja elokuvasta sekä sen hienosta värimaailmasta pääsee myös nauttimaan.

Huom! Sallitusta ikärajastaan ja tietynlaisesta lastenelokuvan statuksestaan huolimatta en pitäisi tätä varsinaisena lastenelokuvana, vaikka esimerkiksi samanteemainen Lassie palaa kotiin sellainen onkin.

Tuomio: *****

F A C T  F I L E:
Ohjaus: Stanislav Rostotski
Käsikirjoitus: Stanislav Rostotski, perustuu Gavriil Trojepolskin romaaniin
Pääosissa: Vjatsheslav Tihonov, Valentina Vladimirova
Valmistusmaa: Neuvostoliitto 1977
Genre: draama
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi