The Hangman's Joke

Danny Boylen ( Trainspotting, Slummien miljonääri ) ohjaama 127 tuntia kertoo uskomattoman, tositapahtumiin perustuvan selviytymistarinan. Aron Ralston ( James Franco ) on ulkoilmaihminen, joka lähtee kenellekään ilmoittamatta retkelle läheiseen, jo tutuksi käyneeseen erämaahan. Reipashenkinen nuorukainen ei pelkää mitään, jättää kännykkänsä kotiin, naureskelee elämälle ja nauttii siitä täysin siemauksin. Matkallaan hän törmää pariin retkeilijätyttöön ( Kate Mara ja Amber Tamblyn ) ja opastaa heitä extremefiilisten hankkimisessa. Kun porukan tiet eroavat, Aron jatkaa matkaansa, mutta sattumalta ote luiskahtaa pienessä kanjonissa. Samalla hetkellä putoaa kivi, joka kiilaa Aronin oikean käden tiukasti kiilamaisen kanjonin seinää vasten. Hetkellinen shokki. Jumissa. Ketään ei missään kuulomatkan päässä. Sitten varusteiden tsekkaus - kuinka paljon on ruokaa ja juomavettä, onko mitään työkalua, millä kiven saisi kikoteltua pois. Kylmän rauhallisesti Aron alkaa käydä läpi vaihtoehtoj

Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t

Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-) Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä. Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä

Billy Wilder -elokuvien katselu jatkui romanttisella draamakomedialla Berliinin raunioitten keskellä (A Foreign Affair) , jota sotaan kytkeytyvästä aiheestaan huolimatta tähdittää kaksi upeaa naista - Jean Arthur ja Marlene Dietrich . Elokuva sijoittuu sodan jälkeiseen Berliiniin ja käytännöllisesti pommitetun kaupungin raunioiden keskelle. Kaupunkiin majoittuneet Yhdysvaltain armeijan joukot alkavat lipsua moraalissaan kaiken puutteessa elävien saksalaisten keskellä - yhdellä suklaapatukalla kun saa ostettua ihmeitä. Yhdysvaltain kongressi lähettää edustuston tutkimaan miestensä moraalia. Miesvaltaisessa lähetystössä on mukana vain yksi nainen, Iowasta kotoisin oleva neiti Frost (Arthur), jonka täräkkä asenne vastaa koko läjää tossukoita miesedustajia. Nuttura tiukalla kulkeva Frost näkee kaikkialla moraalin rappiota, ja ottaa silmätikukseen kapakkalaulaja Erikan (Dietrich), jolla huhutaan olevan suhde amerikkalaisen upseerin kanssa, mutta myös kyseenalainen menneisyys Hitlerin lä

Toinen tämän viikon Wilder-klassikko on Jack Lemmonin ja Shirley MacLainen tähdittämä komedia Poikamiesboksi (The Apartment) vuodelta 1960. Tämäkin elokuva voitti läjän Oscareita - viisi kaikenkaikkiaan, mm. parhaan elokuvan, ohjauksen ja käsikirjoituksen palkinnot. Lemmon on C.C. Baxter, suuressa firmassa työskentelevä duunari, jonka etu työpaikallaan on se, että hän lainaa omaa asuntoaan firman isokenkäisille paikaksi, jossa nämä voivat tavata tyttöystäviään omilta vaimoiltaan salassa. Lopulta homma alkaa lipsua käsistä, eikä Baxter tahdo päästä kotiinsa enää ollenkaan. Ulkona kärvistellessään hän vilustuu ja työteho kärsii, mutta kun hän päättää tehdä asiasta lopun, tarjolla oleva ylennys kuitenkin houkuttaa liikaa. Omaa elämää Baxterilla ei suuremmin ole, ennen kuin hän ihastuu hissiä kuljettavaan neiti Kubelikiin (MacLaine). Siinäpä sitten onkin pähkinä purtavaksi, sillä neidillä on salainen rakastaja - ja eräänä iltana hän löytyy makaamasta Baxterin asunnolta epäonnisten

Aloin jokin aika sitten käydä läpi Billy Wilderin elokuvia (tai ainakin osaa niistä), koska olin nähnyt niitä aivan liian vähän, mutta kuitenkin pitänyt aina näkemistäni. Nyt vuorossa oli vuodelta 1945 Tuhlattuja päiviä (The Lost Weekend) - neljä Oscaria (mm. paras elokuva, ohjaus ja miespääosa) aikoinaan voittanut film noir.   Löysin kirjastosta myös Wilderin edellisen elokuvan, 7 Oscarin ehdokkaan (joista elokuva ei kuitenkaan voittanut yhtäkään) Nainen ilman omaatuntoa (Double Indemnity) , mutta se oli niin huonossa kunnossa, ettei suostunut soittimessani pelittämään. Se sitten harmillisesti jäi näkemättä tällä kertaa. Tuhlattuja päiviä sijoittuu yhteen viikonloppuun, jolloin Donin ( Ray Milland ) on tarkoitus lähteä veljensä ( Phillip Terry ) kanssa rentouttavalle viikonloppureissulle maaseudun rauhaan. Kirjailijana epäonnisella Donilla on kuitenkin ongelma, alkoholiongelma, eikä hän malta jättää pulloaan ja myöhästyy matkasta. Viikonlopun aikana hän käy läpi alkoholistin elä

Jokin aika sitten eräs toimittajatuttavani hehkutti kovasti näkemäänsä Billy Wilderin elokuvaa Ace in the hole ja sai minutkin innostumaan siitä. Olen pitänyt kaikista näkemistäni Wilderin tuotoksista, mutta niitä on näkemättä vielä aika monta. Siksipä olin innoissani, kun Ace in the hole löytyi näppärästi kirjastosta. Olen aikaisemmin iloinnut kirjaston tarjonnasta varsinkin tällaisten klassikoiden suhteen, ja taas voin antaa yhden pisteen lisää Suomen toimivalle kirjastolaitokselle! Ace in the hole kertoo uutistoimittaja Chuck Tatumista ( Kirk Douglas ), joka on saanut potkut useammasta kuin yhdestä sanomalehdestä, milloin juopottelun, milloin pomon vaimon vikittelyn takia. Hän rantautuu Albuquerqueen ja myy itsensä töihin paikalliseen sanomalehteen, tarkoituksenaan etsiä juttu, joka nostaa hänet maan halutuimpien toimittajien joukkoon. Pienessä kaupungissa ei kuitenkaan paljoa tapahdu ja vuoden jälkeen turhautunut Chuck meinaa heittää kirveen kaivoon. Sitten se tapahtuu - l

[Tekstini on julkaistu alunperin Episodissa #9/2010 ] Lucasfilmin digitaalisen tuotannon osastosta alkunsa saanut Pixar loi vuonna 1995 ensimmäisellä Toy Storyllä taikuutta, joka nosti rimaa kaikille sen jälkeen tuotetuille animaatioille niin tekniikassa kuin sisällössäkin. Enää eivät Hollywoodinkaan animaatiot olleet vain perheen pienimmille suunnattuja, teemoiltaan yksiulotteisia piirrettyjä, vaan niiden tarinat alkoivat vetää vertoja näytellyille elokuville - niistä tuli aidosti koko perheen elokuvia. Neljä vuotta myöhemmin samainen John Lasseter jatkoi ensimmäisessä Toy Storyssä esiteltyjen hahmojen, sheriffi-Woodyn ja avaruusmies-Buzzin seikkailua. Jatko-osa oli jälleen mestarillista digianimaatiota yhdistettynä mielenkiintoiseen tarinaan, ja se viimeistään sinetöi Pixarin paikan animaatioiden huipulla. Elokuvien - ja varsinkin animaatioiden- jatko-osat aiheuttavat helposti reaktion, jossa yhdistyy epäusko alkuperäisen uudelleenlämmittelystä, mutta toisaalta myös pieni

Christopher Nolanin jo Mementon (2000) ja Prestigen (2006) aikana todistettu huikea mielikuvituksen voittokulku jatkuu. Hartaasti odotettu Inception ei nimittäin petä kovia odotuksia, vaan kiepauttaa katsojan mielikuvituksen juuri sellaiselle solmulle kuin voi vain toivoa. Inception on upea elokuva, koska se jättää katsojalle tulkitsemisen varaa, ja se elokuvan teeman tavoin istuttaa katsojaan idean, jonka jälkeen ei voi enää olla varma mistään, mikä on totta ja mikä unta. Leonardo DiCaprio on Cobb, mies, joka pystyy erikoisen systeemin kautta soluttautumaan ihmisten uniin ja kaivamaan heidän alitajunnastaan erilaisia tietoja. Cobbin ja hänen kumppaninsa Arthur ( Joseph Gordon-Levitt ) viimeisin keikka menee kuitenkin mönkään ja miehet joutuvat pakenemaan kostonhimoista asiakastaan. Mönkään menneen keikan kohde Saito ( Ken Watanabe ) kuitenkin tarjoaa heille vastineeksi uutta työtä, tällä kertaa päinvastaisella metodilla, eli kohteen alitajuntaan pitäisin istuttaa uusi idea (m

  [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten] Eeppinen Prinsessa Mononoke , japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta. Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys. Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Os

Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti

Pikainen postaus ja hehkutus on paikallaan kiireenkin keskellä - näin eilen Tim Burtonin elokuvan Liisa ihmemaassa ja pitkästä pitkästä aikaa rakastuin elokuvaan ihan täydestä sydämestäni. Olin valmis katsomaan elokuvan uudestaan vaikka heti, sillä se on täydellinen, ihanan nautittava satu. Burtonin Liisa on 19-vuotias, kun hän sattumalta palaa unena pitämäänsä Ihmemaahan eli tarina ei ole vanhan klassikon uusinta. On todella ihana nähdä kerrankin kunnollinen suuren luokan fantasiaseikkailu, jossa on nuori, pätevä mimmi sankarina. On sitä odotettukin tässä niin miehisessä maailmassa! Liisa ihmemaassa on taattua Burtonia - on värikäs ihmemaailma gootahtavine vivahteineen, upea kuvasto, mahtavat hahmot, hyvät näyttelijät ja ennen kaikkea - taianomainen tarina :) Suosittelen kaikille fantasiasatujen ystäville! Näin elokuvan 3D-versiona, mutta olen sitä mieltä, että kolmeulotteisuus ei tuonut mainittavaa lisäarvoa suloiselle elokuvalle. Uusintakatsomisen tekisinkin varmasti 2D-ve

Jo kahtena viikkona peräkkäin olen istunut elokuvateatterissa kauhistuneena ihmisen raakuudesta. Tunne on erittäin ahdistava, mutta kuvaa sitä, että elokuva on saavuttanut tarkoituksensa. Kaikkien elokuvienhan ei ole tarkoituksena viihdyttää katsojaansa, vaan myös herättää ajatuksia, kyseenalaistaa asioita, herätellä. Keskiviikkona 23.9. näin pitkään odottamani, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Naisen kivitys (The stoning of Soraya M.) . Sen jälkeen olin järkyttynyt ja äärimmäisen pahan olon vallassa. Silti olin sitä mieltä, että olin nähnyt loistavan elokuvan. Olin hyvilläni noin kahden tunnin "lounastauosta" tuossa kokemuksen jälkeen, jolloin sain aivan omassa rauhassa käydä läpi kokemaani ja omia järkyttyneitä tuntemuksiani. Kuten jo nimikin kertoo, Naisen kivitys on tarina Iranilaisesta naisesta nimeltä Soraya, joka kivitettiin kuoliaaksi Sharia-lain antamin edellytyksin. Tarina perustuu toimittaja Freidoune Sahebjamin (jota elokuvassa esittää Jim Caviezel ) sa

Kirjoitan tätä junassa matkalla Helsingistä Savoon ja vieressäni istuu kaksi turistia, jotka puhuvat keskenään englantia minun ylitseni. Huomaan suomeksi kirjoittamisen olevan hirvittävän hankalaa tässä tilanteessa! Oman äidinkielen sanat ja sanajärjestykset katoavat täysin, kun toiseen korvaa höpistään maailmanpolitiikkaa vieraalla kielellä. Ruotsista on tänä vuonna tullut ainakin kaksi todella hyvää elokuvaa: Tomas Alfredsonin ohjaama erilainen vampyyridraama Ystävät hämärän jälkeen sekä N iels Arden Oplevin ohjaama, Stieg Larssonin bestselleriin perustuva loistava trilleri Miehet jotka vihaavat naisia . Näin Ystävät hämärän jälkeen keväällä teatterissa ja olin hyvin vaikuttunut sen erilaisuudesta ja viehätyksestä. Kirjoittelin siitä tuolloin arvion englanninkieliseen blogiini Movie Babblingsiin – voit lukea sen täältä . Miehet jotka vihaavat naisia jäi teatterikierroksellaan minulta väliin, joten odotin innolla sen näkemistä dvd:llä, ja näkemisen jälkeen voin sanoa olleeni v

Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen