Ärhäkkä susiratsastaja - Prinsessa Mononoke (1997) (*****)

 
[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten]

Eeppinen Prinsessa Mononoke, japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta.

Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys.

Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Oscarillakin palkittu, huiman visuaalinen Henkien kätkemä. Samainen satumaisuus on nähtävissä tässä Miyazakin mielikuvituksesta kumpuavassa tarinassa. Mononoke-maailma on lumoavan kaunis, ja luonnon sekä sitä hyväkseen käyttävien ihmisten välinen sota groteskiudessaan huikea. Vuonna 2009 ilmestyneen, James Cameronin ohjaaman Avatarin Pandora -maailma on itse asiassa hyvin samankaltainen, sillä molempien elokuvien suuri kauneus on juurikin niiden käsittämättömän upeissa ekosysteemeissä ja niiden kuvauksessa.

Kuten useissa muissakin Miyazakin tarinoissa, myös Mononokessa on vahva ympäristönsuojelullinen sanoma. Se on haikea alkusoitto teollisuuden ja ihmisten sen avulla luonnosta saaman täydellisen ylivallan kehitykselle.

Varoituksen sana on sanottava Miyazakin ystäville: Prinsessa Mononokea ei voi maailman suloisimman lastenelokuvan, Naapurini Totoron, tavoin suositella aivan perheen pienimmille sen sisältämän graafisen raakuuden ja melkoisen pelottavien jumalhahmojensa takia.

Tuomio: ★★★★★


Alkuperäinen nimi: Mononoke-hime 
Ohjaus ja käsikirjoitus: Hayao Miyazaki
Japaninkielisissä ääniosissa: Yôji Matsuda, Yuriko Ishida, Yûko Tanaka, Sumi Shimamoto
Valmistusmaa: Japani 1997
Genre: animaatio
IMDb

Kuvat Googletettu

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>