The Hangman's Joke

Tällaisen ihastuttavan värikkään elokuvan pitäisi tulla Suomessa teattereihin talvella tai loppusyksyllä pahimpaan harmaaseen loska-aikaan piristämään arkea :) Rio on Ice Agen tekijöiden uusi animaatio ja se sijoittuu ihanan värikkääseen ja kauniiseen Rio de Janeiroon. Kaikki se värien kirkkaus yhdistettynä erittäin yksityiskohtaiseen piirrosjälkeen on tämän animaation parhautta, kuten myös mieltä samban tahtiin keventävä kokonaistunnelma. Rio kertoo poikasena kotimetsästään Brasiliasta salaa napatusta siniarasta nimeltä Blu, joka sattumien kautta päätyy Minnesotaan ja siellä nuoren Lindan lemmiksiksi. Vuodet kuluvat ja sademetsien värikkäät papukaijat muuttuvat salakaupan takia yhä vain harvinaisemmiksi ja lopulta paljastuu, että Blun arvellaan olevan lajinsa ainoa jäljellä oleva koiras. Lindan kirjakauppaan ilmestynyt brasilialainen lintututkija Tulio houkuttelee Lindaa tuomaan Blun Brasiliaan, jossa se voisi auttaa lajin säilymistä. Pienen pähkäilyn jälkeen Linda ja Blu mat

Kathryn Laskyn 15-osaisen lastenkirjasarjan kolmeen ensimmäiseen osaan perustuva Legenda Suojelijoista: Ga'Hoolen pöllöt on visuaalisesti äärimmäisen kaunista katsottavaa. Itselläni tämä elokuva jäi näkemättä teatterikierroksella, joten 3D-elämys on kokematta. Teräväpiirtoisena 2D:näkin elokuva näyttää niin hyvältä, että en jäänyt kaipaamaan kolmatta ulottuvuutta, sillä tarinan taika tulee esille ihan normaalissa littukuvassakin. Legenda Suojelijoista: Ga'Hoolen pöllöt kertoo tornipöllöveljeksistä nimeltä Soren (äänenä Jim Sturgess ) ja Kludd (äänenä Ryan Kwanten ), jotka joutuvat pahojen Puhdasrotuisten kidnappaamaksi. Kludd kääntyy Puhdasrotuisten puolelle, mutta Soren pääsee karkuun ja hän lähtee etsimään myyttisiä Suojelijoita, soturipöllöjä, jotka voivat pelastaa pöllömaailman tuholta. Tarinan kaari on hyvin perinteinen veljesten välisine kamppailuineen, myyttisine sankarisotureineen ja toisaalta natsi-Saksaan verrattavissa olevine rotuoppeineen. Toteutus kuitenkin

William Shakespearen traaginen Romeo ja Julia on ollut taustana jos jonkinlaisille elokuvaversioille. Nyt vuorossa on animaatio, jossa seikkailevat puutarhatontut. Naapureina asustavien herra Capuletin ja neiti Montaguen välillä on vihanpito, joka on levinnyt jopa heidän värejä tunnustaviin puutarhoihinsa. Naapurusten puutarhatontut nimittäin harrastavat ihmisiltä salaa mm. kilpa-ajoja ruohonleikkurilla ja häviäjä saattaa löytyä kadulta sirpaleina seuraavana aamuna. Kaunis Julia-tonttu (äänenä Pamela Tola / Emily Blunt ) seisoo jalustallaan ikävystyneenä, kunnes näkee naapurustosta hieman syrjässä kasvavan kauniin kukkasen. Hän naamioi itsensä ja livahtaa puutarhasta etsimään kukkaa - ja törmää vahingossa naapurin siniseen Gnomeoon (äänenä Mikko Leppilampi / James McAvoy ). Se on rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kun heille selviää toistensa oikea väri ja sitä kautta identiteetti, suhde mutkistuu. Koska Gnomeo ja Julia on sallittu kaikenikäisille, ei alkuperäisen tarinan traagi

Eetu ja Konna on kotimaista tuotantoa oleva animaatio nuoren Eetun (äänenä Onni Tommila ) ja hänen uuden ystävänsä Konnan (äänenä Chike Ohanwe ) seikkailusta ympäri maailman samalla kun he pyrkivät pelastamaan Konnan kotilammen joutumasta parkkipaikan pohjaksi. Elokuvan alussa Eetu on aikuinen, jolla on itsellään kaksi teini-ikäistä lasta - jotka eivät tietenkään isänsä jorinoita jaksa kuunnella. Eräänä päivänä isä-Eetu alkaa kertoa lapsilleen -ilmeisesti taas kerran- tarinaa lapsuudestaan, kun heidän perheensä muutti taloon, jossa he edelleen asuvat. Eetu, hänen isosiskonsa Elina sekä äiti ja isä muuttavat kaupungista keskelle ei-mitään rakenteilla olevalle kerrostaloalueelle, jonka rakentamista Eetun isä valvoo. Alueelta puuttuu parkkipaikka ja rakennusfirma päättää täyttää läheisen lammen ja rakentaa parkkipaikan siihen. Lammessa kuitenkin asustaa ikiaikainen sammakkoyhteiskunta, jolla on käytössään ihmistä kehittyneempää teknologiaa. Tässä vedenalaisessa maailmassa asustaa nu

Disneyn uusin animaatioprinsessa on Grimmin veljesten sadun Tähkäpää, kultatukkainen tyttö, joka viettää lapsuutensa lukittuna korkeaan torniin. Kaksin karkuteillä -elokuvan Tähkäpää (äänenä Maria Ylipää ) saa synnyinlahjanaan taikahiukset, joiden harjaaminen toteuttaa toiveita. Ikuista kauneuttaan vaaliva noita Gothel (äänenä Sari Ann Moilanen ) kaappaa lapsen itselleen ja kasvattaa tämän omanaan tornissa, jonne pääsee vain Tähkäpään valtavan pitkien suortuvien avulla. Joka vuosi syntymäpäivänään Tähkäpää ihmettelee taivaalla leijuvia kauniita valoja ja haaveilee niiden näkemisestä läheltä. Valot ovat läheisen linnan kuninkaan ja kuningattaren lähettämiä lyhtyjä, jotka he päästävät taivaalle kadonneen tyttärensä syntymäpäivänä vuosi toisensa jälkeen. Tätä ulkomaailmasta täysin erossa kasvanut Tähkäpää ei tietenkään tiedä, mutta alitajuisella tasolla hän uskoo valojen jollakin tapaa liittyvän häneen. Gothel kasvattaa Tähkäpään pelkäämään vaarallista ulkomaailmaa. Aikuisuutensa ky

Sammyn suuri seikkailu kertoo merikilpikonnasta, joka kuoriutuu vuonna 1959 ja lähtee vuosikymmenten pituiselle matkalleen maailman ympäri. Heti ensimmäisenä päivänään tämä pikkuruinen liemikilpikonna tapaa ihanan tyttökilpikonnan Shellyn, jonka kanssa he yhdessä pelastautuvat joutumasta pelottavan lokin sapuskaksi. Lapsukaisten tiet kuitenkin eroavat ja Sammy törmää hölösuu-Rayhin (joka on oletettavasti merinahkakilpikonna koska on selvästi eri lajia kuin Sammy), ja ystävystyy tämän kanssa. Yhdessä Sammy ja Ray kelluvat vuosikaudet ympäri meriä ja lopulta tutustuvat myös lajiin nimeltä ihminen. Ihmisen kanssa elämä ei ole leikkimistä, sillä ihmisillä nyt sattuu olemaan paha tapa liata ympäristöään ja pyydystää jopa kilpikonnia evääkseen. Lopulta ystävystenkin tiet eroavat, ja Sammy tapaa uudestaan ensirakkautensa Shellyn. Animaatio seuraa Sammyn matkaa ja sitä kautta ympäristön muutosta 50 vuoden ajalla. Varsinainen Sammyn tarina oli suoraan sanottuna aikamoisen kliseistä höttöä

[Tekstini on julkaistu alunperin Episodissa #9/2010 ] Lucasfilmin digitaalisen tuotannon osastosta alkunsa saanut Pixar loi vuonna 1995 ensimmäisellä Toy Storyllä taikuutta, joka nosti rimaa kaikille sen jälkeen tuotetuille animaatioille niin tekniikassa kuin sisällössäkin. Enää eivät Hollywoodinkaan animaatiot olleet vain perheen pienimmille suunnattuja, teemoiltaan yksiulotteisia piirrettyjä, vaan niiden tarinat alkoivat vetää vertoja näytellyille elokuville - niistä tuli aidosti koko perheen elokuvia. Neljä vuotta myöhemmin samainen John Lasseter jatkoi ensimmäisessä Toy Storyssä esiteltyjen hahmojen, sheriffi-Woodyn ja avaruusmies-Buzzin seikkailua. Jatko-osa oli jälleen mestarillista digianimaatiota yhdistettynä mielenkiintoiseen tarinaan, ja se viimeistään sinetöi Pixarin paikan animaatioiden huipulla. Elokuvien - ja varsinkin animaatioiden- jatko-osat aiheuttavat helposti reaktion, jossa yhdistyy epäusko alkuperäisen uudelleenlämmittelystä, mutta toisaalta myös pieni

70-luvulla tehtyihin puolalaisiin nukkeanimaatioihin pohjautuva Muumi ja punainen pyrstötähti kertoo Tove Janssonin ihastuttavan tarinan huovasta tehtyjen nukkehahmojen ja visuaalisesti kauniin animaation avulla. Tarinassa komeetta uhkaa Muumilaaksoa, ja Muumipeikko (äänenä Jasper Pääkkönen ), Nipsu (äänenä Ilpo Mikkonen ) ja Nuuskamuikkunen (äänenä Taneli Mäkelä ) lähtevät matkalle vuorilla sijaitsevalle observatoriolle ja kysymään neuvoa siellä asustavilta tiedemiehiltä. Matka on täynnä vaaroja ja ystävykset joutuvat monta kertaa tilanteeseen, jossa ystävän auttava käsi on hyvä olla lähellä. Olen samaa mieltä kuin mitä Anton Vanha-Majamaa Episodissa kommentoi, "elokuvan visuaalinen ilme on hellyttävän kotikutoinen" . Mutta vaikka visuaalisesti elokuva on hellyttävä, sen käsikirjoitus takeltelee ja vie mukanaan osan elokuvan viehättävyydestä. Puolalaisen animaation pätkistä rakennettu pitkä elokuva ei kokonaisuutena oikein kanna ja sisältää kummallisia hyppäyksiä j

Wes Andersonin (mm. The Royal Tenenbaums , Life aquatic with Steve Zissou , Darjeeling limited ) ohjaama, keväällä animaatio-Oscarista ehdolla ollut Fantastic Mr. Fox tuli Suomessa harmillisesti vain todella pieneen teatterilevitykseen ja jäi varmasti monelta näkemättä - niin myös minulta. Roald Dahlin (joka on kirjoittanut mm. Jali ja suklaatehdas -kirjan) lastenkirjaan pohjautuva stop motion -tekniikalla tehty animaatio kertoo Mr. Foxista (äänenä George Clooney ), joka asustaa leppoisasti ketunkolossa Mrs. Foxin (äänenä Meryl Streep ) ja heidän poikansa Ashin (äänenä Jason Schwartzman ) kanssa. Entinen kanavaras ei kuitenkaan jaksa tyytyä tavalliseen elämään ja alkaa suunnitella muuttoa puuasuntoon (vaikka milloinkas ketut puussa ovat asuneet). Puusta hän näkee kolmen tilanomistajan hienot maatilat ja vanha varas ketussa herää. Salaa vaimoltaan hän alkaa käydä tilanomistajien mailla varkaissa opossumiystävänsä Kylien (äänenä Wallace Wolodarsky ) kanssa. Tilanomistajat eivät

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #7/2010] New Orleansissa asuva Tiana kuuntelee ystävänsä Charlotten kanssa satua sammakkoprinssistä ja vannoo, ettei koskaan aio suudella sammakkoa, ja haaveilee puolestaan oman ravintolan perustamisesta. Vuosia myöhemmin kaupunkiin saapuu prinssi Naveen, joka joutuu huiputuksen kohteeksi - ja voodoovelho Facilier taikoo hänet sammakoksi. Yllättäen joutuu Tianakin sitten suuteluhommiin, mistä on seurauksena huima seikkailu. Prinsessa ja sammakko -elokuvalla Disney teki historiaa tuomalla animaatioihinsa ensimmäisen mustaihoisen prinsessan. Ympäristöltään ja hahmoiltaan uudenlaisessa kontekstissa oleva tarina on mielenkiintoinen ja hauska, mutta ei sekään aivan välty perinteiseltä Disney -arvomaailmalta. Piirrosjälki on viime vuosien realismiin pyrkimisen sijaan tyylitellympää, tietynlaista paluuta entisaikojen kaksiulotteisuuteen. Suomessa julkaistussa kahden levyn blu-ray -paketissa lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia ja runsaasti

  [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten] Eeppinen Prinsessa Mononoke , japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta. Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys. Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Os

[Teksti on julkaistu alun perin Episodissa #7/2010] Jokainen perheellinen varmasti tunnistaa itsessään ajoittaisen kaipuun villiin ja vapaaseen elämään varsinkin silloin, kun kaikki tuntuu vähän liiankin asettuneelta ennalta määrättyihin uomiinsa. Ihmisiä koko ikänsä pelotellut, lohikäärmettä vastaan taistellut ja prinsessan pelastanut, hurjaakin hurjempi vihreä jätti Shrek (äänenä Mike Myers / Samuli Edelmann ) on neljännessä elokuvassaan tilanteessa, jossa jokainen päivä näyttää vaimon ja lasten kanssa samanlaiselta, eivätkä ihmisetkään enää pelkää häntä vaan pikemminkin pyytävät nimikirjoituksia. Kaipuu poikamiehen vapaisiin päiviin pelottelemaan kyläläisiä käy ylitsepääsemättömäksi, kun katala Tittelintuure (äänenä Walt Dohrn / Jani Alkio ) tarjoaa Shrekille paluuta yhden päivän ajaksi entiseen. Kuninkuudesta haaveilevalla Tittelintuurella on kuitenkin oma lehmä ojassa sopimuksen pienellä painetussa osiossa ja Shrek uhkaa jäädä toivemaailmaansa lopullisesti. Onni ja autuu

Viikko sitten päättyneessä Disney-kilpailussa oli tehtävänä kertoa suosikkihahmonsa Disney-maailmasta. Tuo maailmahan on niin rikas, että usealle valinta oli selkeästi vaikea - niin myös itselleni! Koska suosikkihahmoja tuli monilta niin monta, otin kaikki ääniä saaneet hahmot mukaan listaukseen. Diversiteetti oli yllättävän laaja - ääniä saivat niin klassiset satuhahmot kuin pienet sivuhahmot uudemmista elokuvista. Maksimiäänimäärä oli kolme ääntä - sen saivat Aku Ankka , sympaattinen roskankerääjärobotti Wall-E ja Prinsessa Ruusunen . "Aku Ankkaan, täydellisen epätäydelliseen hahmoon jolle ei nyt vain löydy vertaista minun kirjoissani."  "Aku on aina aku, hyväntahtoinen hölmö. Laiskanpulskea, naapureitaan vihaava ja epätoivoisesti Iinestä piirittävä ankka. " "Akun huono-onnisuus ja temperamentti on jotain johon me suomalaiset varsinkin voimme samaistua " Kaksi ääntä puolestaan saivat Toy Storyn avaruusrangeri Buzz Lightyear , Nemo -kala, Sim

Kun näin ensimmäisen kerran trailerin animaatiosta nimeltä 9 , ajattelin että tuo pitää mennä heti ensitöikseen katsomaan teatteriin - se näytti niin mielettömän hienolta ja mielikuvitukselliselta. Mutta kuinkas kävikään - teatterikierros oli ja meni, enkä sitä valkokankaalta ehtinyt nähdä. Niin alkoi odotus kotikatseluun ja vihdoin se on nyt nähty. 9 perustuu vuonna 2006 Oscar-ehdolla olleeseen samannimiseen lyhytanimaatioon. Tarinalle oltiin haluttu saada lisää lihaa luiden ympärille ja enemmän taustaa sille, mistä kaikki lähti, miksi räsynukkemaiset otukset (vai miksihän niitä pitäisikään kutsua) olivat ainoat "elävät" olennot maapallolla. Lyhytanimaatioilla uransa aloittaneelle ja WETAn animaattorina toimineelle Shane Ackerille pitkä versio 9:sta on ensimmäinen pitkä ohjaustyö. Elokuvan taustalla tuottajan roolissa häärii mm. Tim Burton , minkä ymmärtää hyvin, sillä animaation visuaalinen ilme on hyvin burtonmainen. 9 kertoo räsynukkemaisesta otuksesta, joka sat

Entertainment Weeklyssä taannoin oli esittely aikuisia itkettävistä lastenelokuvista. Pari viikkoa sitten Suomenkin teattereihin ilmestynyt Disney-Pixarin Up - Kohti korkeuksia toi asian taas pinnalle syvällisen ja herkän tarinansa ansiosta. Tässä viisi kappaletta omia ehdotuksiani (osa kyllä samoja) samaan kategoriaan. Allaolevat elokuvat eivät ole missään järjestyksessä. Up - Kohti korkeuksia (2009) Harvinaislaatuisen "lastenelokuvan" pääosassa on yli 80-vuotias mies, joka olosuhteiden pakosta päätyy vihdoinkin toteuttamaan haaveen, jota ei koskaan ehtinyt toteuttaa yhdessä vaimonsa kanssa tämän vielä eläessä. Syvällisiä teemoja, kuten lapsettomuutta, rahattomuutta, elämänkumppanin kuolemaa ja lopulta niiden elämän tärkeimpien asioiden tajuamista käsittelevä elokuva onnistuu herkkyydellään itkettämään aikuista katsojaa samalla kun viihdyttää lapsikatsojia värikkäällä maailmalla ja hauskoilla hahmoilla. Elokuvasta olen kirjoittanut tarkemmin täällä . Topi ja Tessu

Odotettu Disney-Pixarin animaatio Up - Kohti korkeuksia saapuu vihdoin myös Suomen elokuvateatteriin - ensi-ilta on lokakuun 9. päivä. Kyseessä on jälleen kerran ihastuttava tarina, joka on toteutettu taidokkaalla animaatiolla. Lapsille tarjolla on värikästä toimintaa ja hauskoja hahmoja, aikuisille puolestaan lähes sydäntäsärkevä taustatarina, joka antaa vauhdikkaan sympaattiselle elokuvalle syvyyttä. Carl Fredricksen on entinen ilmapallokauppias, joka haaveili vaimonsa kanssa seikkailusta Etelä-Amerikkaan koko elämänsä. Elämä kuitenkin kului, seikkailuun säästetyt rahat hupenivat milloin katon korjaukseen, milloin mihinkin. Sitten Carlin elämän valo, vaimo Ellie, nukkuu pois ja Carl jää taloineen yksin. Kun ulkomaailmasta alkaa tulla vaateita suuntaan jos toiseenkin, Carl päättää olosuhteiden pakosta nostaa kytkintä - hän kiinnittää talonsa tuhansiin ilmapalloihin ja lähtee seilaamaan taivaalla kohti Etelä-Amerikkaa - ja seikkailua! Mukaan sattuu vahingossa nuori partiolaisp

Japanilainen animaatiovelho Hayao Miyazaki on antanut länsimaistenkin ihailtavaksi mestariteoksia kuten vaikkapa Tuulen laakson Nausicaa , Prinsessa Mononoke , Totoro , Henkien kätkemä ja Liikkuva linna . Mielestäni Miyazakilta ei ole tullut vielä yhtään huonoa tarinaa, eikä tule nytkään - Ponyo rantakalliolla on ihastuttava versio Pienestä Merenneidosta. Pieni merenneitotyttönen elää isänsä Fujimoton (suomenkielisenä äänenä Ismo Alanko ) vankina merenalaisessa maailmassa. Häntä kuitenkin kiinnostaa maailma veden pinnan yläpuolella ja näin hän päätyy kosketuksiin nuoren Sosuke -pojan kanssa. Sosuke antaa merenneidolle nimen Ponyo. Fujimoto ei kuitenkaan salli tyttärensä karkumatkaa ja nostattaa suuret aallot huuhtomaan Ponyon takaisin kotiin rantakaupungista. Vesi saartaa Sosuken äidin ja pikkuruiset Ponyo ja Sosuke joutuvat sekä huolehtimaan itsestään, että keksimään keinon Fujimoton lepyttämiseksi. Ponyo on jälleen kerran ihastuttava tarina ystävyydestä, pääosassaan pie

Kävin hetki sitten katsomassa leffassa Neil Gaimanin kirjaan perustuvan animaation Coraline. Se oli erilainen animaatio myös siinä mielessä, että siinä pääosassa oli tyttö, ja vielä sankarillisessa, aktiivisessa osassa. Minua on pitkään ottanut päähän se, että lapsille suunnattujen animaatioiden sankarit ovat pääasiallisesti kaikki poikapuolisia. Missä ovat naispuoliset animaatiosankarit? Japanissa? Onko Disney edelleenkin sitä mieltä, että sankarin pitää olla menestyäkseen poika? Vai missä on vika, ettei meillä ole enemmän tyttösankareita? Disneyllä on toki prinsessansa, mutta ovatko he sankareita? He ovat kauniita sekä ulkoa että sisältä, yleensä hieman epätoivoisessa tilanteessa ilman omaa syytään - ja odottavat unelmien prinssiä pelastamaan heidät ahdingolta. Mutta he eivät aktiivisesti vaikuta oman elämänsä suuntaan. Lapsille suunnatuissa elokuvissa naispuoliset hahmot ovat yleensä niitä passiivisia sivustakatsojia, jotka odottavat että heille tapahtuu jotain. Miespuoliset