Ponyo - Miyazakin Pieni Merenneito
Japanilainen animaatiovelho Hayao Miyazaki on antanut länsimaistenkin ihailtavaksi mestariteoksia kuten vaikkapa Tuulen laakson Nausicaa, Prinsessa Mononoke, Totoro, Henkien kätkemä ja Liikkuva linna. Mielestäni Miyazakilta ei ole tullut vielä yhtään huonoa tarinaa, eikä tule nytkään - Ponyo rantakalliolla on ihastuttava versio Pienestä Merenneidosta.
Pieni merenneitotyttönen elää isänsä Fujimoton (suomenkielisenä äänenä Ismo Alanko) vankina merenalaisessa maailmassa. Häntä kuitenkin kiinnostaa maailma veden pinnan yläpuolella ja näin hän päätyy kosketuksiin nuoren Sosuke -pojan kanssa. Sosuke antaa merenneidolle nimen Ponyo.
Fujimoto ei kuitenkaan salli tyttärensä karkumatkaa ja nostattaa suuret aallot huuhtomaan Ponyon takaisin kotiin rantakaupungista. Vesi saartaa Sosuken äidin ja pikkuruiset Ponyo ja Sosuke joutuvat sekä huolehtimaan itsestään, että keksimään keinon Fujimoton lepyttämiseksi.
Ponyo on jälleen kerran ihastuttava tarina ystävyydestä, pääosassaan pieni tyttönen. Olen aina ihaillut Miyazakin tapaa nostaa tarinan naishahmot keskeiseen ja aktiiviseen asemaan. Se tuntuu kuin vastaiskulta Disneyn mieskeskeiselle animaatiomaailmalle. Ponyon lisäksi hänen kuvankaunis äitinsä nousee lopussa keskeiseen rooliin, kuten myös Sosuken äiti kuvataan vahvana lähes-yksinhuoltajana (Sosuken isä kun on pitkät ajat merillä).
Ponyo, niin kuin kaikki Miyazakin animaatiot, on todiste siitä, että perinteisellä kaksiulotteisella tyylillä voi luoda ihanan tarinan. Aina ei tarvita erikoistehosteita tai kolmiulotteisuutta. Miyazakin uskomattoman mielikuvituksen myötä syntyneet huimat maisemat ja vekottimet kyllä lähes menevät erikoistehosteista ;-)
Tuomio: *****
Miyazaki on yksi suosikkiohjaajiani ja voin suositella hänen animaatioitaan ihan kaikille! Monet animaatioista, kuten esimerkiksi Totoro, soveltuvat myös perheen pienimmille. Omakin tyttäreni (kohta 3 v.) rakastaa Totoroa :)
Pieni merenneitotyttönen elää isänsä Fujimoton (suomenkielisenä äänenä Ismo Alanko) vankina merenalaisessa maailmassa. Häntä kuitenkin kiinnostaa maailma veden pinnan yläpuolella ja näin hän päätyy kosketuksiin nuoren Sosuke -pojan kanssa. Sosuke antaa merenneidolle nimen Ponyo.
Fujimoto ei kuitenkaan salli tyttärensä karkumatkaa ja nostattaa suuret aallot huuhtomaan Ponyon takaisin kotiin rantakaupungista. Vesi saartaa Sosuken äidin ja pikkuruiset Ponyo ja Sosuke joutuvat sekä huolehtimaan itsestään, että keksimään keinon Fujimoton lepyttämiseksi.
Ponyo on jälleen kerran ihastuttava tarina ystävyydestä, pääosassaan pieni tyttönen. Olen aina ihaillut Miyazakin tapaa nostaa tarinan naishahmot keskeiseen ja aktiiviseen asemaan. Se tuntuu kuin vastaiskulta Disneyn mieskeskeiselle animaatiomaailmalle. Ponyon lisäksi hänen kuvankaunis äitinsä nousee lopussa keskeiseen rooliin, kuten myös Sosuken äiti kuvataan vahvana lähes-yksinhuoltajana (Sosuken isä kun on pitkät ajat merillä).
Ponyo, niin kuin kaikki Miyazakin animaatiot, on todiste siitä, että perinteisellä kaksiulotteisella tyylillä voi luoda ihanan tarinan. Aina ei tarvita erikoistehosteita tai kolmiulotteisuutta. Miyazakin uskomattoman mielikuvituksen myötä syntyneet huimat maisemat ja vekottimet kyllä lähes menevät erikoistehosteista ;-)
Tuomio: *****
Miyazaki on yksi suosikkiohjaajiani ja voin suositella hänen animaatioitaan ihan kaikille! Monet animaatioista, kuten esimerkiksi Totoro, soveltuvat myös perheen pienimmille. Omakin tyttäreni (kohta 3 v.) rakastaa Totoroa :)
