The Hangman's Joke

  [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #2/2010, josta ajanmukaistettu blogitekstiä varten] Eeppinen Prinsessa Mononoke , japanilaisen animaatiolegenda Hayao Miyazakin yksi hienoimmista teoksista, sai keväällä 2010 pitkän odotuksen jälkeen vihdoinkin Suomen ensi-iltansa. Vuonna 1997 valmistunut animaatio kertoo ihmisten ja vanhojen luontojumalten taistelusta. Nuori prinssi Ashitaka haavoittuu kirotun sikajumalan hyökkäyksessä ja joutuu itse kirouksen uhriksi. Hän lähtee etsimään tarunomaista metsän henkeä, joka saattaisi pystyä parantamaan hänet, mutta matkallaan hän törmää rautakaupungin asukkaisiin ja sen valtiattareen Lady Eboshiin, joka on julistamassa sotaa vanhoja jumalia vastaan. Luontojumalten puolella taistelee nuori tyttö, sudella ratsastava San, myös Prinsessa Mononokeksi kutsuttu. Ashitaka haluaa sotivien osapuolten välille rauhan, San puolestaan vihaa ihmisiä. Silti näiden kahden välille syntyy ystävyys. Prinsessa Mononoken jälkeen Miyazakin seuraava työ oli Os

Japanilainen animaatiovelho Hayao Miyazaki on antanut länsimaistenkin ihailtavaksi mestariteoksia kuten vaikkapa Tuulen laakson Nausicaa , Prinsessa Mononoke , Totoro , Henkien kätkemä ja Liikkuva linna . Mielestäni Miyazakilta ei ole tullut vielä yhtään huonoa tarinaa, eikä tule nytkään - Ponyo rantakalliolla on ihastuttava versio Pienestä Merenneidosta. Pieni merenneitotyttönen elää isänsä Fujimoton (suomenkielisenä äänenä Ismo Alanko ) vankina merenalaisessa maailmassa. Häntä kuitenkin kiinnostaa maailma veden pinnan yläpuolella ja näin hän päätyy kosketuksiin nuoren Sosuke -pojan kanssa. Sosuke antaa merenneidolle nimen Ponyo. Fujimoto ei kuitenkaan salli tyttärensä karkumatkaa ja nostattaa suuret aallot huuhtomaan Ponyon takaisin kotiin rantakaupungista. Vesi saartaa Sosuken äidin ja pikkuruiset Ponyo ja Sosuke joutuvat sekä huolehtimaan itsestään, että keksimään keinon Fujimoton lepyttämiseksi. Ponyo on jälleen kerran ihastuttava tarina ystävyydestä, pääosassaan pie

Kävin hetki sitten katsomassa leffassa Neil Gaimanin kirjaan perustuvan animaation Coraline. Se oli erilainen animaatio myös siinä mielessä, että siinä pääosassa oli tyttö, ja vielä sankarillisessa, aktiivisessa osassa. Minua on pitkään ottanut päähän se, että lapsille suunnattujen animaatioiden sankarit ovat pääasiallisesti kaikki poikapuolisia. Missä ovat naispuoliset animaatiosankarit? Japanissa? Onko Disney edelleenkin sitä mieltä, että sankarin pitää olla menestyäkseen poika? Vai missä on vika, ettei meillä ole enemmän tyttösankareita? Disneyllä on toki prinsessansa, mutta ovatko he sankareita? He ovat kauniita sekä ulkoa että sisältä, yleensä hieman epätoivoisessa tilanteessa ilman omaa syytään - ja odottavat unelmien prinssiä pelastamaan heidät ahdingolta. Mutta he eivät aktiivisesti vaikuta oman elämänsä suuntaan. Lapsille suunnatuissa elokuvissa naispuoliset hahmot ovat yleensä niitä passiivisia sivustakatsojia, jotka odottavat että heille tapahtuu jotain. Miespuoliset