Kotona katseltua: Prinsessa ja sammakko (2009) (***)

[Arvio julkaistu alun perin Episodissa #7/2010]

New Orleansissa asuva Tiana kuuntelee ystävänsä Charlotten kanssa satua sammakkoprinssistä ja vannoo, ettei koskaan aio suudella sammakkoa, ja haaveilee puolestaan oman ravintolan perustamisesta. Vuosia myöhemmin kaupunkiin saapuu prinssi Naveen, joka joutuu huiputuksen kohteeksi - ja voodoovelho Facilier taikoo hänet sammakoksi. Yllättäen joutuu Tianakin sitten suuteluhommiin, mistä on seurauksena huima seikkailu.

Prinsessa ja sammakko -elokuvalla Disney teki historiaa tuomalla animaatioihinsa ensimmäisen mustaihoisen prinsessan. Ympäristöltään ja hahmoiltaan uudenlaisessa kontekstissa oleva tarina on mielenkiintoinen ja hauska, mutta ei sekään aivan välty perinteiseltä Disney -arvomaailmalta. Piirrosjälki on viime vuosien realismiin pyrkimisen sijaan tyylitellympää, tietynlaista paluuta entisaikojen kaksiulotteisuuteen.

Suomessa julkaistussa kahden levyn blu-ray -paketissa lisämateriaalina on poistettuja kohtauksia ja runsaasti erilaisia koosteita, dvd:lläkin on kommenttiraidan lisäksi mukana poistettuja kohtauksia sekä prinsessa-peli.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The princess and the frog
Ohjaus: Ron Clements, John Musker
Käsikirjoitus: Ron Clements, John Musker, Rob Edwards
Englanninkielisissä ääniosissa: Anika Noni Rose, Bruno Campos, Keith David, Michael-Leon Wooley, Jim Cummings
Suomenkielisissä ääniosissa: Laura Voutilainen, Reino Nordin, Veeti Kallio, Sasu Moilanen, Puntti Valtonen
Valmistusmaa: USA 2009
Genre: animaatio
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>