Vaativaa katsottavaa - The Stoning of Soraya M.


Jo kahtena viikkona peräkkäin olen istunut elokuvateatterissa kauhistuneena ihmisen raakuudesta. Tunne on erittäin ahdistava, mutta kuvaa sitä, että elokuva on saavuttanut tarkoituksensa. Kaikkien elokuvienhan ei ole tarkoituksena viihdyttää katsojaansa, vaan myös herättää ajatuksia, kyseenalaistaa asioita, herätellä.

Keskiviikkona 23.9. näin pitkään odottamani, tositapahtumiin perustuvan elokuvan Naisen kivitys (The stoning of Soraya M.). Sen jälkeen olin järkyttynyt ja äärimmäisen pahan olon vallassa. Silti olin sitä mieltä, että olin nähnyt loistavan elokuvan. Olin hyvilläni noin kahden tunnin "lounastauosta" tuossa kokemuksen jälkeen, jolloin sain aivan omassa rauhassa käydä läpi kokemaani ja omia järkyttyneitä tuntemuksiani.

Kuten jo nimikin kertoo, Naisen kivitys on tarina Iranilaisesta naisesta nimeltä Soraya, joka kivitettiin kuoliaaksi Sharia-lain antamin edellytyksin. Tarina perustuu toimittaja Freidoune Sahebjamin (jota elokuvassa esittää Jim Caviezel) samannimiseen kirjaan, jonka hän kirjoitti tavattuaan Iranissa sattumalta naisen, joka halusi jakaa kammottavan tarinan veljentyttärensä kohtalosta koko maailmalle.

Freidounen auto hajoaa pienen kylän lähellä ja hän joutuu jäämään odottamaan auton korjausta. Iäkäs Zahra (Shohreh Aghdashloo) huomaa miehen laukussa nauhoituslaitteen, arvaa hänet toimittajaksi ja pyytää tätä kuuntelemaan uskomattoman tarinansa ja viemään äänensä maailmalle.

Zahra kertoo edellisenä päivänä kivittämällä teloitetusta veljentyttärestään Sorayasta (Mozhan Marnò), kahden pojan ja kahden tyttären äidistä, jonka aviomies Ali (Navid Negahban) halusi raivata tieltään päästäkseen naimisiin 14-vuotiaan tytön kanssa. Kieroudella ja uhkailulla Ali sai kylän miehet uskomaan vaimonsa uskottomuuteen ja uudelleen käyttöön otetun Sharia -lain mukaan naiselle langetettiin tuomiona kuolema kivittämällä, koska hänellä ei ollut todisteita syyttömyydestään kahden miehen todistusta vastaan. Lain mukaan naisen pitää pystyä todistamaan syyttömyytensä ollessaan syytettynä - tai vastaavasti todistaa miehen syyllisyys, jos itse on syyttävänä puolena. Miehen todistukseksi riittää toisen miehen sana.

Elokuva on sydäntäsärkevä tarina syyttömästi tuomitusta äidistä, hänen hädästään, lastensa puolesta kärsimisestä, voimasta ja tuskasta. Se on myös tarina vahvasta, feministisestä naisesta, joka uskaltaa nousta kieroilevia ns. auktoriteetteja vastaan, uskaltaa kertoa tarinansa eteenpäin. Elokuva jättää kyllä pohtimaan, miten Zahralle kävi, saivatko oikeat rikolliset (aviomies Ali sekä paikallinen Mullah) minkäänlaisia tuomioita valehtelusta ja murhasta.


Kaikkein vaikuttavimpia ovat kohtaukset, joissa ovat osallisena lapset: Kun iloinen Soraya on suloisten tytärtensä kanssa kauniilla kukkaniityllä. Kun Sorayan aivopestyt pojat kääntyvät äitiään vastaan. Kun kylän lapset keräävät kiviröykkiöitä innolla kuin markkinoita odottaessaan.

Kivityskohtaus on yksi kokemani elokuvahistorian verkkokalvolle palavimpia. Kohtaus on pitkä ja äärimmäisen yksityiskohtainen, niin visuaalisesti kuin tunnelmallisesti - osallisena tuomioon täytäntöönpanoon kun on niin Sorayan aviomies, pojat kuin isäkin. Kun Sorayan isä heittää ensimmäisen kiven, se lentää ohi, ja osa ihmisistä on valmiita uskomaan siihen, että jumala pitää Sorayaa syyttömänä, eikä halua häneen osuvan. Aviomies Alin kättä ei kuitenkaan ohjaa jumala vaan itsekkyys, ja hänen kivensä osuu.

Suuri osa tarinan miehistä kuvataan kaikkensa miesten ylivallan eteen tekeviksi kieroilijoiksi. Miesten solidaarisuus on tärkeintä, vaikka sitten väärin perustein. Osa puolestaan kuvataan onnettomina tuhveloina, jotka tekevät niin kuin heitä "vahvemmat" käskevät, vaikka kyseessä olisi ihmishenki.

Soraya oli kiltti ja kaikille ystävällinen nainen, joka hyväksyi väkivallankin suojellakseen lapsiaan ja siksi ei antanut avioeroa miehelleen, koska ero olisi jättänyt hänen tyttärensä puille paljaille. Naisen aseman yhdentekevyyttä Sharia -lain alaisessa kulttuurissa kuvaa se, että aidosta Sorayasta on jäljellä yksi ainoa valokuva. Hän on siinä 9 -vuotias. Yritin googlata tuota elokuvan lopuksi näytettyä kuvaa, mutten löytänyt sitä.

Tuomio: *****

Elokuvan virallinen sivu täällä  - siellä on myös traileri sekä klippejä elokuvasta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010