Elokuva-arvostelu: Melancholia (2011)
Cannesin elokuvajuhlille natsikommenttiensa takia porttikiellon saaneen tanskalaisen Lars von Trierin Melancholia haastaa katsojansa. Se antaa mutusteltavaa pitkäksi aikaa, eikä siltikään täysin avaudu. Se ehkä pitää nähdä toisen kerran.
Melancholia on sekoitus pikselintarkkaa, maalauksellista fantasiaa ja käsivarakameralla kuvattua draamaa. Se kertoo maapalloa lähestyvästä Melancholia-nimisestä planeetasta, jonka radan on laskettu kulkevan aivan oman planeettamme vieritse. Samalla se seuraa perheen omaa sisäistä melankoliaa kahden sisaren näkökulmista, ensimmäisessä osassa Justinen (roolistaan Cannesissa palkittu Kirsten Dunst) häiden katalysoimaa masennusta ja toisessa osassa puolestaan Clairen (Charlotte Gainsbourg) ahdistusta tämän pelätessä Melancholian mahdollisesti aiheuttamaa maailmanloppua.
Elokuvan melankolia korostuu Justinen häissä. Kaikki alkaa hieman hassusti, kun Justinen ja hänen vastavihityn aviomiehensä Michaelin (Alexander Skarsgård) limusiini jumittaa tiukkaan kaarteeseen juhlapaikalle vievällä metsätiellä. Justine nauraa vielä vapautuneesti hipsuttaessaan loppumatkan sukkasillaan odottavan juhlaväen sekaan. Juhlapaikalla kaikki kuitenkin muuttuu. Michaelin arasti lausuessa rakkaudentunnustuksiaan, Justine alkaa vaipua sisäiseen melankoliaansa, josta ei ole ulospääsyä. Katsojalle tämä on erittäin ahdistavaa katsottavaa, sillä kaiken pitäisi olla hyvin, mutta kun henkinen jaksaminen murenee, ei millään ole enää mitään väliä.
Elokuvan toisella puoliskolla maailmanlopun paino korostuu ja se vetää puolestaan Clairen painonsa alle, vaikka hänen tähtitiedettä harrastava miehensä John (Kiefer Sutherland) koittaa vakuuttaakin kaiken olevan laskelmien mukaan hyvin. Ensimmäisellä puoliskolla tarina kuvaa ihmisen sisältä kumpuavaa, kaiken alleen peittävää ahdistusta, mutta toinen puolisko nostaa katseensa tieteiselokuvan tapaan taivaalle, josta hehkuu kauhu.
Von Trier tutkii samaa teemaa usealta eri kantilta ja ottaa mielenkiintoisesti mukaan maailmanlopun kaiken tuhoavan voiman. Symbolisesti Justine kokee oman henkilökohtaisen maailmanloppunsa ensimmäisen osan päätteeksi ja Claire puolestaan joutuu pelkäämään lopullista, kaiken fyysisen tuhoavaa maailmanloppua. Sama asia eri tavalla kuvattuna.
Melancholia ei ole kevyttä kesäviihdettä, mutta se antaa katsojalleen pohtimista, upeaa kuvastoa, sieluun asti uppoavaa musiikkia ja hienoja näyttelijäsuorituksia. Visuaalisesti ällistyttävällä, kohtalokkaan sinfonian säestämällä alkukohtauksellaan elokuva nousee kauniiden, mutta paikoin painajaismaisten kuvien keskeltä elämään kuin viimeistä päivää. Älä katso tätä väsyneenä tai ahdistuneena.
★★★★★
Alkuperäinen nimi: Melancholia
Ohjaus ja käsikirjoitus: Lars von Trier
Pääosissa: Kirsten Dunst, Charlotte Gainsbourg, Kiefer Sutherland, Alexander Skarsgård, Stellan Skarsgård, John Hurt, Charlotte Rampling
Valmistusmaa: Tanska / Ruotsi / Ranska / Saksa 2011
Genre: draama / sci-fi
Ikäraja: 11
IMDb
