Elokuva-arvostelu: Priest (2011)


Minä inhoan antaa elokuville yhtä tähteä, sillä periaatteenani on kuitenkin aina löytää sentään jotain hyvää näkemästäni. Priestin tapauksessa ei vaan pysty muuhun.

Priest on löyhästi Min-Woo Hyungin sarjakuvaan pohjautuva elokuva dystooppisesta maailmasta, jota johtaa rautaisella kädellä kirkko ("Jos vastustat kirkkoa, vastustat itse Jumalaa"). Vuosisatojen ajan ihmiset ovat kamppailleet elintilasta vampyyrien kanssa ja lopulta ihmiset ovat voittaneet sodan soturipappien avulla.

Näistä papeista Paul Bettanyn esittämä on kuuluisimpia, mutta sodan päätyttyä omia sotureitaan pelkäävä kirkko päätti alentaa kirkkaimmat tähtensä maan matosiksi. Kun Bettanyn soturi kuulee vampyyrien hyökänneen hänen veljensä (Stephen Moyer) maatilalle ja kaapanneen tämän tyttären Lucyn (Lily Collins) soturi irtisanotuu kirkon kahleista ja lähtee pelastamaan tyttöä kaikkia sääntöjä uhmaten.

Hännilleen hän saa entiset kollegansa, joita johtaa Maggie Q:n esittämä soturi.

Priest on genrejen sillisalaatti. Siinä on viittauksia Metropoliksen tapaiseen scifiin, Mad Maxin kaltaiseen toimintaan ja kaiken kruunaa yhdistyminen spagettiwesterneihin. Tavallaan tämä on ihan hupaisaa, mutta liiallisen vakavalla naamalla väännettynä ei ainakaan minulle henkilökohtaisesti toiminut.

Priestin käsikirjoitus tuntuu puuduttavan huonolta ja väkisin väännetyltä, eikä se anna yhtään mitään yllätyksenä vaan kaikki tylyn stereotyyppiset tapahtumat on väännetty rautalangasta. Myös henkilöhahmojen kasvu on olematonta. Jonkinlainen ote hahmoista pitäisi saada, jotta elokuva pitäisi otteessaan. Nyt ote kirpoaa heti ensi metreillä, eikä sankari enää sen jälkeen jaksa vakuuttaa. Myös muut hahmot ovat karikatyyrimäisinä pökkelöitä.

Vampyyrit ovat populaarikulttuurissa tällä hetkellä erittäin suosittuja ja siksi Priest on varmaan tehty. Tämän elokuvan vampyyrit eivät kuitenkaan ole mitään kimaltelevia teinihottiksia vaan rumia, iljettäviä hirviöitä, jotka muistuttavat enemmän zombimaisia örkkejä kuin perinteistä kuvaa vampyyristä. Mutta se ei tee elokuvasta huonoa, sen saavat aikaan muut tekijät.

Visuaalisesti Priest muistuttaa hieman Alex Proyasin 1998 ohjaamaa Dark Cityä, mutta on tyylitellympi ja yksinkertaisempi. Priest on jälkituotannossa muokattu kolmiulotteiseksi, mikä tuntuu aivan älyttömältä idealta, sillä 3D ei anna yhtään mitään lisäarvoa elokuvalle. Tällaisen takia tuntuu turhalta kärsiä painavista laseista.

★★★★

Alkuperäinen nimi: Priest
Ohjaus: Scott Charles Stewart
Käsikirjoitus: Cory Goodman, perustuu Min-Woo Hyungin sarjakuvaan
Pääosissa: Paul Bettany, Cam Gigandet, Maggie Q, Karl Urban, Lily Collins, Stephen Moyer
Valmistusmaa: USA 2011
Genre: toiminta / sci-fi
Ikäraja: 13
IMDb

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi