Tekstit

Näytetään tunnisteella toiminta merkityt tekstit.

Elokuva-arvostelu: Conan the Barbarian (2011)

Kuva
Uusintaversio sotureiden soturista, uljaasta pohjoisen barbaarista nimeltä Conan ei kovin suurta innostusta herättänyt, kun sen tekemisestä ensimmäisen kerran kuulin. John Miliuksen vuonna 1982 ohjaama Conan kun tuntui aivan riittävältä, ja jotain herttaistahan on myös jatko-osassa Conan tuhoaja (1986). Luin nuorena tyttönä Robert E. Howardin Conan-kirjoja muutaman, mutta en niistä muista kovinkaan paljoa enää muuta kuin sen, että olihan se Conan aikamoinen barbaari niissä tarinoissa. Mutta kaikesta huolimatta oikeamielinen soturi. Marcus Nispelin ohjaama Conan the Barbarian aloittaa Conanin tarun hieman eri vinkkelistä kuin mitä Miliuksen versio. Nispelin Conan on jo pikkupoikana soturi vailla vertaistaan. Taistelukentällä syntynyt, isänsä ( Ron Perlman ) kanssa kaksin kasvanut Conan ei luovuta edes ylivoimaisen vihollisen edessä vaikka muut pakenevat. Alkukohtauksessa nähtävä nuoren ja vihaisen Conanin taistelu kylään hyökkääviä vihollisia vastaan onkin varsin näyttävä.

Elokuva-arvostelu: Priest (2011)

Kuva
Minä inhoan antaa elokuville yhtä tähteä, sillä periaatteenani on kuitenkin aina löytää sentään jotain hyvää näkemästäni. Priestin tapauksessa ei vaan pysty muuhun. Priest on löyhästi Min-Woo Hyungin sarjakuvaan pohjautuva elokuva dystooppisesta maailmasta, jota johtaa rautaisella kädellä kirkko ("Jos vastustat kirkkoa, vastustat itse Jumalaa"). Vuosisatojen ajan ihmiset ovat kamppailleet elintilasta vampyyrien kanssa ja lopulta ihmiset ovat voittaneet sodan soturipappien avulla. Näistä papeista Paul Bettanyn esittämä on kuuluisimpia, mutta sodan päätyttyä omia sotureitaan pelkäävä kirkko päätti alentaa kirkkaimmat tähtensä maan matosiksi. Kun Bettanyn soturi kuulee vampyyrien hyökänneen hänen veljensä ( Stephen Moyer ) maatilalle ja kaapanneen tämän tyttären Lucyn ( Lily Collins ) soturi irtisanotuu kirkon kahleista ja lähtee pelastamaan tyttöä kaikkia sääntöjä uhmaten. Hännilleen hän saa entiset kollegansa, joita johtaa Maggie Q :n esittämä soturi. Priest on g

Elokuva-arvostelu: Hanna (2011)

Kuva
Joe Wright on ohjannut upean Sovituksen ( Atonement , 2007), kauniin Ylpeys ja ennakkoluulon ( Pride and Prejudice , 2005) ja keskinkertaisemman The Soloistin (2009) - kaikki draamoja. Hannassa hän ottaa rohkeasti käsittelyynsä toimintaelokuvan ja tuloksena on Tom Tykwerin vuonna 1998 ohjaaman Juokse Lola juokse (Lola rennt) kaltainen rytmikäs ja otteessaan pitävä toimintajännäri. Mikä vielä tekee Hannasta suomalaiselle mielenkiintoisen, on se, että elokuva on osittain kuvattu Kuusamossa ja Kemijärvellä. Hanna ( Saoirse Ronan ) on isänsä Erikin ( Eric Bana ) kanssa Lapin erämaassa asuva teinityttö, josta isä on vuosien varrella koulinut maailmanluokan tappajan. Tyttö osaa useaa kieltä, metsästää riistaa henkensä pitimiksi ja suojelee itseään hyökkäyksiltä. Mutta mitä hän ei osaa, on elää tavallisessa maailmassa tavallisen ihmisen elämää. Koko Hannan eliniän Erikin kohteena on ollut hänen entinen työtoverinsa Marissa ( Cate Blanchett ), jota isä ja tytär lähtevät etsimään tä

Elokuva-arvostelu: The Green Hornet (2011)

Kuva
Green Hornet on ollut hahmona minulle täysin tuntematon suuruus. Vasta kun kuulin, että tästä hahmosta tehdyn elokuvan ohjaksissa olisi ranskalainen Michel Gondry , mies sellaisten elokuvien kuin Science of Sleep ja Eternal Sunshine of The Spotless Mind takaa, aloin kiinnostua tapauksesta. Elokuva jäi kuitenkin teatterikierroksella näkemättä, joten huolimatta sen saamista hyvinkin kriittisistä arvioista piti se kuitenkin ehdottomasti nähdä kotiversiona. The Green Hornet kertoo Britt Reidista ( Seth Rogen ), mediaimperiumin perijästä, joka elämässään pääasiassa hummailee ja sekoilee. Isänsä ( Tom Wilkinson ) kuoleman jälkeen hänen pitäisi ryhdistäytyä, ottaa isänsä paikka tämän silmäterän, The Daily Sentinel -lehden johdossa, mutta nuorukaista kiinnostaa enemmän tiukan isänsä kritisointi kuin tämän elämäntyön kunnioittaminen. Sattumalta Britt ystävystyy isänsä automekaanikkona toimineeseen Katoon (Jay Chou ) ja yllättäen nämä epäsuhtaiset kaverukset päätyvät pistämään pystyyn k

Elokuva-arvostelu: Thor (2011)

Kuva
Kenneth Branagh on ohjaajana parhaiten tunnettu arvostetuista Shakespeare-tulkinnoistaan (mm. Henry V , Paljon melua tyhjästä, Hamlet ). Taustansa vuoksi hän kuulosti hieman epäuskottavalta vaihtoehdolta ohjaamaan myyttistä, joskin Marvelin sarjakuvatehtaan popularisoimaa tarinaa ukkosenjumala Thorista. Lopputulos kuitenkin tekee kunniaa niin ikiaikaiselle jumaltarulle kuin sarjakuvallekin. Kolmiulotteisena julkaistava Thor ottaa pääasialliseksi tarinan kohteekseen isän ja pojan suhteen sekä veljeskateudesta juurensa juontavan hyvän ja pahan kamppailun. Sarjakuvan hengen mukaisesti tarina kulkee sekä visuaalisesti komeassa ja maagisessa Asgardin valtakunnassa että rahvaanomaisessa Maassa. Asgardissa tapahtuvissa kohtauksissa sekä kolmiulotteisuus että koko tarinan henki on parhaimmillaan, kun taas Maassa vietetyn ajan ympärille kiedottu tarina on puolestaan hieman hatara, vaikkakin hauska. Ukkosenjumala Thor ( Chris Hemsworth ) on nousemassa valtaistuimelle isänsä Odinin ( Anth

Fast & Furious 5 (2011) (***)

Kuva
Kymmenen vuoden aikana nyt jo viidenteen osaansa ehtineessä Fast & Furious -sarjassa ei näy hidastumisen merkkejä. Fast & Furious 5 on aikaisemmille osille ominaiseen tapaan bensankatkuinen ja adrenaliinintäytteinen, mutta se -yllättävää kyllä- ei ole menettänyt otettaan eikä kaverihuumorin ryydittämää viehätystään. Jatkoakin vihjaillaan olevan edelleen tiedossa. Fast & Furious 5 jatkuu siitä, mihin edellinen elokuva päähenkilöt jätti. Hyväsydäminen rikollinen Dominic Toretto ( Vin Diesel ) on matkalla vankilaan kärsimään 25 vuoden tuomiotaan, kun hänen ystävänsä, entinen FBI-agentti Brian O’Conner ( Paul Walker ) ja sisarensa Mia ( Jordana Brewster ) saapuvat moottorit ärjyen pelastamaan päivän. Etsintäkuulutettujen karkulaisten matka käy Rio de Janeiron rähjäisiin faveloihin, missä he ryöstävät pari paikalliselle rötösherra Reyesille ( Joaquim de Almeida ) kuuluvaa luksusautoa ja päätyvät tämän suurennuslasin alle. Rioon saapuu myös FBI:n erikoisasiantuntija Hobb

D.J. Caruson I Am Number Four (2011) (***)

Kuva
Pittacus Loren (salanimi, jonka takana ovat kirjailijat James Frey ja Jobie Hughes) nuorille aikuisille suunnattu kirja I Am Number Four ilmestyi loppukesästä ja pomppasi heti New York Timesin bestsellerlistan kärkeen. Jostain syystä kirjan filmatisointioikeudet oli myyty jo vuonna 2009, ja siksipä elokuva ilmestyikin nyt vain puoli vuotta kirjan ilmestymisen jälkeen. I Am Number Four kertoo Maassa asustavasta alienista, joka kulkee nimellä John Smith ( Alex Pettyfer ) ja joka matkustaa holhoojansa Henrin ( Timothy Olyphant ) kanssa kaupungista toiseen, piilotellen pahoilta mogadorianeilta. Mogadorianit ovat tappaneet Johnin planeetan Lorienin asukit lähes sukupuuttoon ja jäljellä on enää kourallinen. Lorienin nuorilla sotureilla on yliluonnollisia kykyjä, mutta monet heistä ovat vielä niin nuoria, että kyvyt eivät ole vielä "puhjenneet". Näitä sotureita piilottelee Maassa yhdeksän ja heitä mogadorianit napsivat nyt järjestyksessä - kolme on jo saatu hengiltä, John on

Kotona katseltua: Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto (2010) (**)

Kuva
Vuonna 2001 tehty Kuin kissat ja koirat sai viime vuonna jatko-osan Kissat ja koirat: Katti Katalan kosto . Siinä perinteiset vihamiehet, etunenässä saksanpaimenkoira Diggs (äänenä James Marsden ) ja kisumirri Catherine (äänenä Christina Applegate ), joutuvat puhaltamaan yhteen hiileen, kun Katti Katala (äänenä Bette Midler ) uhkaa valloittaa maailman. Ja nämä salaiset kissa- ja koira-agentit toimivat täysin ihmisten aavistamatta. Oikeat, puhuvat eläimet ovat erittäin hankala elokuvamuoto, jossa joko onnistutaan tai ei. Katti Katalan kostossa tämä on onnistuttu tekemään ihan siedettävästi - päinvastoin kuin vaikkapa kammottavissa pannukakuissa Marmaduke tai Beverly Hillsin hienostohauva (eh, minä nyt vain satun pitämään koirista niin paljon, että pyrin katsomaan kaikki koiraelokuvat, olivat ne sitten miten huonoja tahansa). Lapsiin hauskat puhuvat eläimet koheltamassa kolahtavat täysin, mutta aikuiskatsojalle pitää tarjota myös jotain muuta kuin pelkkiä söpöjä eläimiä (vaikka nii

Depp ja Jolie Venetsiassa - The Tourist (2010) (**)

Kuva
Florian Henckel von Donnersmarck teki vuonna 2006 upean elokuvan Muiden elämä (Das Leben der Anderen) , joka voitti tuolloin parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin. Palkinto ei tullut suotta, sillä elokuva oli mykistävän hieno kokonaisuus salaisen palvelun agentista, joka uppoutui hieman liikaa salakuuntelemiensa ihmisten elämään. Kun ohjaajalla on takanaan tällainen meriitti ja elokuvan päätähtinä kaksi suurinta näyttelijäsuosikkiani - Johnny Depp ja Angelina Jolie - ajattelin, ettei mikään voisi mennä von Donnersmarckin seuraavassa tuotannossa vikaan. The Touristin tarina kietoutuu kahden epätavallisen ihmisen ympärille - Frank (Depp) on amerikkalainen turisti matkalla junalla Pariisista Venetsiaan, kun hänen pöytäänsä istahtaa hieman liiankin upea Elise (Jolie). Elise on erään talousrikollisen mielitietty jolla on poliisit perässään. Poliisi kun haaveilee nappaavansa tuon rikollisen hänen avullaan. Elisen ystävällisyys Frankia kohtaan saa sekä poliisin että erään toisen riko

Kotona katseltua: The Expendables (2010) (**)

Kuva
Olen tulossa vissiin tosissaan vanhaksi - The Expendables , toimintarymistely, jossa ovat mukana viime vuosikymmenten suurimmat tähdet, eikä kolahda. Sylvester Stallonen uusin ohjaus kertoo useaan otteeseen nähdyn toimintatarinan: Stallonen johtama ryhmä palkkasotureita palkataan Bruce Willisin toimesta kaatamaan pienen trooppisen saaren diktaattori. Saarella on kuitenkin käynnissä jotain sellaista, mikä natsaa karskienkin sotilaiden omaatuntoa vastaan ja he päätyvät räiskimään koko saaren hallinnon kirjaimellisesti maan tasalle. Matkalla nähdään kaunis ja kapinallinen nainen ( Giselle Itié ) ja taustalla häärii naisia kaatava tatuointitaiteilija Tool ( Mickey Rourke ), jolla on olevinaan pehmeä kohtansa. Loogiset aukot tarinassa ärsyttävät: saarella on tiukat passitarkastukset ensimmäisellä kerralla, kun Stallone ja Jason Statham sinne tulevat. Toisella kerralla ei tällaisista välitetä vaan rynnätään suoraan toimintaan. Kuitenkin lenskari on siististi parkissa laiturissa -joka

Klassikko: Seitsemän samuraita (1954) (*****)

Kuva
Akira Kurosawan Seitsemän samuraita on elokuvahistorian suurimpia seikkailuelokuvien klassikoita. Elin monta monituista vuotta ikävän sivistymättömyyden tunteen vallassa, kun en elokuvaa saanut katsotuksi, mutta nyt vihdoinkin tuo ammottava aukko elokuvasivistyksessäni on paikattu. Elokuvan katsomiseen kului kaksi päivää, sillä en ollut tajunnut sen olevan niinkin pitkä - lähes 3 ja puoli tuntia eli sitä ei ihan tyttären yksien päiväunien aikana katsottukaan ;-) Seitsemän samuraita kertoo 1500-luvulle sijoittuvan eeppisen tarinan, jossa pieni kyläpahanen joutuu rosvojen kynsiin ja menettää satonsa sitä mukaa, kun maanviljelijät sitä saavat kerättyä. Kun eräs viljelijä kuulee salaa rosvojen suunnittelevan paluuta seuraavan sadonkorjuun jälkeen, kyläläiset päättävät panna ryöväreille hanttiin. Epätoivoinen köyhä kylä päättää yrittää palkata samurain tai pari suojelemaan kyläänsä. Ruokapalkalla työskentelevien samuraiden löytäminen ei ole kovin helppoa, sillä useimmat ovat ylpeitä

Alienit haluavat aivosi! Skyline (2010) (*)

Kuva
Alienit haluavat aivosi! Terryn ( Donald Faison ) railakkaista syntymäpäiväjuhlista toipuva juhlakansa heräilee outoon valoilmiöön, joka lumoaa katsojansa ja vie mukanaan. Penthousen korkeuksissa juhlijat tajuavat jonkin olevan pahasti pielessä, kun ikkunasta näkyy Los Angelesin ylle laskeutuva mahtava avaruusalus. Kun emoaluksen sisuksista purkautuu pienempiä aluksia tyhjentämään kaupunkia ihmisistä, Jarrod ( Eric Balfour ) ja hänen raskaana oleva tyttöystävänsä Elaine ( Scottie Thompson ) kumppanuksineen päättävät selvitä hengissä. Mutta millä tavalla alieneita pääsisi karkuun? Merellekö vai pelkästään pois LA:sta? Alkaa kissa ja hiiri -leikki, jossa ihmiset sinkoilevat sinne sun tänne ja koittavat paeta teknologialtaan kehittyneempiä elämänmuotoja. Mihin alienit ihmisiä oikeastaan tarvitsevat, jää hämärän peittoon, kuten myös se, miksi niiden pitää tyhjentää kaupunki kokonaan. Ohjaajina toimivilla Strausen veljeksillä on vahva tausta visuaalisten efektien suunnittelijoina. He

TRON: Legacy 3D (2010) (**)

Kuva
Vuonna 1982 tieteiselokuva TRON esitteli Jeff Bridgesin roolihahmon Kevin Flynnin, joka tuolloin kehitteli virtuaalimaailman, johon ihminen pääsi oikeasti sisälle. Nyt lähes 30 vuotta myöhemmin Kevinin poika Sam ( Garrett Hedlund ), tietokone- ja tekniikkaguru myöskin, pääsee sattumalta sisään tuohon isänsä kehittämään maailmaan -ja löytää sieltä kaksi vuosikymmentä kadonneena olleen isänsä (jota palaa näyttelemään ikääntynyt Bridges). Luotuaan virtuaalimaailman sekä sinne vastineen omasta itsestään, hahmon nimeltä Clu, Kevin on joutunut ansaan, eikä pääse enää takaisin omaan maailmaansa. Clu on ottanut vallan ja vaivoin Kevin ja hänen näpsäkkä avustajansa ( Olivia Wilde ) ovat pystyneet välttelemään häntä ja pitämään henkensä. Sam päättää pelastaa isänsä, mutta ihan helppoa se ei ole. TRON: Legacy on mahtipontinen seikkailu, mutta se kuitenkin kompastuu tähän omaan mahtipontisuuteensa. Pelkistettyine sävyineen ja väreineen se näyttää komealta, mutta on auttamattomasti liian pit

Tony Scottin Unstoppable - Pysäyttämätön (2010) (***)

Kuva
Ohiossa muun muassa fenolia ja maalia kuljettanut tavarajuna kulki vuonna 2001 miehittämättömänä yli sadan kilometrin matkan ennen kuin se saatiin pysäytettyä. Suurimmillaan junan nopeus nousi yli 75 kilometriin tunnissa. Löyhästi Ohion junahässäkkään perustuva Unstoppable – Pysäyttämätön on katastrofin ainekset sisältävä toimintajännäri karkuteille päässeestä tavarajunasta – lempinimeltään The Beast, Peto – joka uhkaa tuhota edessään sijaitsevan kaupungin. Chris Pine ( Star Trek ) on Will, nuori ja uraansa vasta aloitteleva veturinkuljettaja. Frank ( Denzel Washington ) puolestaan on 28 vuotta junia kuljettanut, työtään rakastava mies, jonka rautatieyhtiö haluaa korvata nuoremmalla ja halvemmalla työvoimalla – Willillä. Kaksi erilaista miestä päätyvät työpariksi päivänä, joka muuttaa molempien elämän. Kun myrkkylastissa oleva tavarajuna pääsee vahingossa irti ja muodostaa kohti suurta kaupunkia kohti kiitävän lähes kilometrin pituisen ohjuksen, on onni että sen reitille sattuvat

Robert Rodriguezin Machete (2010) (***)

Kuva
Robert Rodriguezin ja Quentin Tarantinon Grindhouse -tuplassa nähdystä feikkitrailerista omaksi elokuvakseen laajennettu Machete on asiallinen mättöraina, jossa hakataan irti pää jos toinenkin. "Mexploitaatioksi" itseään kutsuva Machete on genrelleen uskollinen - äijää kaatuu kuin heinää ja naiset ovat seksikkäitä pimuja, jotka puolestaan kaatavat äijiä omalla tavallaan. Aikaisemmin pääasiallisesti sivuhahmoja ja pahiksia näytellyt, runsaasti tatuoitu Danny Trejo on Machete Cortez, poliisi, joka perheensä raa'an murhan jälkeen päätyy listimään rikollisia omalla terävällä tyylillään. Meksikosta rajan yli loikannut Machete palkataan hoitamaan päiviltä tiukkaa siirtolaislinjaa kannattava senaattori ( Robert De Niro ), mutta palkkamurha epäonnistuu ja Machete saa kannoilleen niin poliisit kuin jotain paljon pahempaakin. Alkaessaan selvittää kuka tai mikä kaiken takana on, Machete törmää rajaloikkareista huolehtivaan Luziin ( Michelle Rodriguez ) sekä maahanmuuttoasi

Kotona katseltua: Blood: The Last Vampire (2009) (***)

Kuva
Olen jostain syystä viime aikoina katsonut paljon vampyyrielokuvia -sekä hyviä että huonoja sellaisia. Viime viikolla arvioimani Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika oli sieltä heikoimmasta päästä, Blood: The Last Vampire on puolestaan omassa genressään ihan mukiinmenevä seikkailu. Samannimiseen, vuonna 2000 ilmestyneeseen japanilaiseen animeen pohjautuva Blood: The Last Vampire kertoo demoneita metsästävästä, vuosisataisesta puolivampyyri-Sayasta ( Gianna ), joka soluttautuu koulutyttöä näytellen Toisen Maailmansodan jälkeiseen Yhdysvaltain tukikohtaan tarkoituksenaan tuhota siellä liikkuvat demonit. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on kuitenkin löytää Onigen ( Koyuki ), voimakas demoni, joka aikoinaan tappoi Sayan isän. Elokuvan visuaaliset efektit jäävät paikoitellen tökeröiksi verrattuna siihen, mitä nykytekniikalla voidaan saada aikaiseksi. Tämän lisäksi hölmön näköiset demonit häiritsevät muuten ihan näpsäkkää miekanheiluttelua, jota siivittää toimiva musiikki. Tarinallisesti

Jackie Chan rocks!

Kuva
Minulla on hienoinen heikko kohta martial arts -elokuviin, vaikka en niitä aktiivisesti seuraakaan. Nuorena olin kovasti innostunut lähes kaikista itsepuolustuslajeista ainakin filosofisella tasolla, joskin itse harrastin aikani vain aikidoa ja sitten aikuisena jonkin aikaa korealaista sin moo hapkidoa. Olen kuitenkin aina ihannoinut upeita martial arts -koreografioita, joita noissa elokuvissa voi nähdä, ja yksi suurimmista suosikeistani on Hong Kongissa 7. huhtikuuta 1954 syntynyt Jackie Chan (syntymänimeltään Kong-sang Chan). Chan näyttelee uudessa Karate Kidissä (josta juttu täällä ) nuorta Dreniä ( Jaden Smith ) opastavaa kung-fu-mestaria ja tämä jo miehen ikään ehtinyt veteraani sulatti sydämeni taas kokonaan. Iästään huolimatta Chan on edelleen ketterä ja koreografioissaan vertaansa vailla. Olen aina ihaillut varsinkin hänen tapaansa käyttää hyväkseen huonekaluja ja vaatteita taistellessaan vastustajiaan vastaan. Rakastan guilty pleasuremaisen voimakkaasti elokuvaa Shanghai N

Vaikka oikeasti se on Kung-fu Kid - Karate Kid (2010) (***)

Kuva
Kun elokuvaa menee katsomaan sillä oletuksella, että leffa ei mitenkään voi olla hyvä, ei voi ainakaan kovasti pettyä. Ja miten mukava fiilis tuleekaan, kun elokuva ylittää odotukset! Näin kävi minulle oman lapsuuteni klassikon Karate Kidin (1984) uudelleenfilmatisoinnin kanssa - odotukset olivat aivan nollassa, mutta lopputulos oli kuitenkin yllättävän positiivinen. 12-vuotias Dre Parker ( Jaden Smith ) muuttaa äitinsä ( Taraji P. Henson ) kanssa Kiinaan sen jälkeen, kun perheen isä on kuollut ja äiti saa työssään mahdollisuuden työskennellä Pekingissä. Detroitista Pekingin elämänrytmiin sopeutuminen ei kuitenkaan ole nuorelle pojanklopille ihan yksinkertaista ja kulttuurien yhteentörmäys on välttämätön. Heti ensimmäisenä päivänä Dre näkee puistossa suloisen viulunsoittajan, Mei Yingin ( Wenwen Han ) ja ihastuu tyttöön suoraa päätä - ja tunne sattuu vielä olemaan molemminpuoleinen. Mei Yingiin on kuitenkin iskenyt silmänsä myös paikallinen öykkäri Cheng ( Zhenwei Wang ), jonka k

Kotona katseltua: Red dawn (1984) (***)

Kuva
[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #7/2010 ja on tästä pidennetty blogia varten] Ensimmäistä kertaa nyt kesällä 2010 Suomessa dvd:llä julkaistu Punainen vaara on kulttimaineeseen noussut oman aikansa amerikkalainen tulkki. Ilmestyskirja Nyt! -elokuvan käsikirjoittaja John Milius ohjasi 1984 tarinan teineistä, jotka puolustavat maataan kommunistien hyökätessä heidän kotikaupunkinsa kautta Yhdysvaltoihin. Vuorille Patrick Swayzen näyttelemän Jedin johdolla pakenevat nuoret (mm. Lea Thompson , Charlie Sheen , C. Thomas Howell ja Jennifer Grey ) opettelevat elämään luonnon armoilla ja muodostavat omanlaisensa sissikomppanian, joka ei luoteja säästele kostaessaan venäläisille ja kuubalaisille näiden tunkeutumisen maahan. Nykyaikana teemaltaan hieman jo huvittava elokuva kuvastaa aikansa ideologiaa. Nuoret näyttelijät (mm. Charlie Sheen esikoisroolissaan) kuitenkin vakuuttavat rooleissaan ja yksiulotteisuudestaan huolimatta Punainen vaara on toimiva ja tyylikäs toimintaelo

Kotona katseltua: Gamer (2009) (**)

Kuva
 [Teksti julkaistu alun perin Episodissa #3/2010] Maailmassa, missä mikään ei enää riitä, on kehitetty keinomaailma, jossa voi erityisesti asennettujen aivoimplanttien avulla pelata lihaa ja verta olevilla ihmishahmoilla. Peli on suurmenestys ja sen luoja Ken Castle ( Michael C. Hall ) maailman rikkain mies. Pelistä on myös kehitetty koko maailman seuraama brutaali versio, johon kuolemaan tuomitut vangit voivat antaa itsensä pelihahmoksi – panoksena henki tai vapaus. Pisimmälle tässä pelissä hengissä on päässyt Gerard Butlerin näyttelemä Kable, jota pelaa nuori Simon ( Logan Lerman ). Mutta päästäisikö systeemi oikeasti vankinsa vapaaksi? Tyylikkään näköinen toimintaelokuva sivuaa virtuaalimaailmoiden mahdollisia ongelmia, mutta muuttuu räjähdysten saattelemaksi, ontosti kolisevaksi hutuksi. Pelaamista harrastaville tarina tarjonnee hieman pureskeltavaa, mutta tavalliselle toiminnan kuluttajalle suurin syy katsoa Gamer on rooliinsa sopivan jäyhä Butler. Tuomio: ★★ ★★★ A