Kotona katseltua: Blood: The Last Vampire (2009) (***)

Olen jostain syystä viime aikoina katsonut paljon vampyyrielokuvia -sekä hyviä että huonoja sellaisia. Viime viikolla arvioimani Friikkisirkus: Vampyyrin oppipoika oli sieltä heikoimmasta päästä, Blood: The Last Vampire on puolestaan omassa genressään ihan mukiinmenevä seikkailu.

Samannimiseen, vuonna 2000 ilmestyneeseen japanilaiseen animeen pohjautuva Blood: The Last Vampire kertoo demoneita metsästävästä, vuosisataisesta puolivampyyri-Sayasta (Gianna), joka soluttautuu koulutyttöä näytellen Toisen Maailmansodan jälkeiseen Yhdysvaltain tukikohtaan tarkoituksenaan tuhota siellä liikkuvat demonit. Hänen tärkeimpänä tehtävänään on kuitenkin löytää Onigen (Koyuki), voimakas demoni, joka aikoinaan tappoi Sayan isän.

Elokuvan visuaaliset efektit jäävät paikoitellen tökeröiksi verrattuna siihen, mitä nykytekniikalla voidaan saada aikaiseksi. Tämän lisäksi hölmön näköiset demonit häiritsevät muuten ihan näpsäkkää miekanheiluttelua, jota siivittää toimiva musiikki. Tarinallisesti Blood: The Last Vampire ei ole kummoinen, mutta se ei ole tämän tyylilajin elokuvissa aina tarkoituskaan, vaan tarina toimii raameina näyttäville taisteluille. Lisäksi Gianna on ihanan tehokas taistelijana.

Pitäisi varmaan katsoa se alkuperäinen anime, sillä voisin kuvitella vauhdikkaan ja toiminnallisen tarinan toimivan paremmin animoituna kuin tällaisena näyteltynä versiona.

Dvd:lln ekstrana mukana on parikymmenminuuttinen making of sekä kooste kulissien takaa, missä mm. Gianna vertaa elokuvan stunttien tekemistä kidutukseen.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: Blood: The Last Vampire
Ohjaus: Chris Nahon
Käsikirjoitus:  Chris Chow, perustuu Kenji Kamiyaman ja Katsuya Teradan alkuperäiskäsikirjoitukseen
Pääosissa:  Gianna, Allison Miller, Liam Cunningham, Larry Lamb, JJ Feild
Valmistusmaa: Hong-Kong / Ranska / Kiina 2009
Genre: toiminta
IMDb

[tekstiä muokattu alunperin Episodissa #8/2010 julkaistusta]

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>