The Hangman's Joke

Viime viikolla parin päivän ajan Lufthansa tarjosi mukavia lentotarjouksia jenkkeihin. Sain kuulla lentotarjouksista melkein liian myöhään, mutta kuitenkin tarpeeksi ajoissa - ja sain varattua perheellemme lennot Dallasiin ensi syksylle, huimat puoli tuntia ennen tarjouksen kiinni menoa :) Ystävämme (perhe, johon kuuluu Sari Teksasin taivaan alla / Pink Pionies / Dreamcather Photos -blogeista sekä kumppanini Movie Babblingsissa ) ovat asuneet Teksasissa yhtä pitkään kuin me Helsingissä eli yhdeksän vuotta. Keväällä 2002 kävimme vierailemassa ystäviemme luona ja teimme porukalla pienen (hmm... 3500km) kierroksen Teksasissa ja myös Meksikon puolella. Vierailusta jäi todella lämpimät muistot ja olemme jo pitkään kaipailleet uusintavierailun tekoa. Viime talvena aloimme todella suunnitella reissua, mutta lentohinnat olivat tuolloin pilvissä ja päädyimme sitten lähtemään New Yorkiin Dallasin sijasta. Mutta nyt Lufthansa lupasi lennättää meidän koko kolmihenkisen perheemme vain vähän reil

"Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa" - lastenlaulu kuvastaa juuri sitä, mitä minä ajattelen matkailusta ja maailman ihmeiden näkemisestä. Olen matkaillut ympäri maailmaa koko ikäni - kouluaikana tosin vain mielikuvituksissani, koska perheemme taloudellinen tilanne ei antanut meille mahdollisuutta matkustaa Ruotsin halparisteilyjä kauemmaksi. Tuolloin yksi suosikkikirjoistani oli ehdottomasti kartasto, jonka kautta matkustin kaikkiin niihin jännittäviin kaukomaihin, joita en koskaan uskonut näkeväni oikeasti. Muistan kun teini-ikäisenä säästin jatkuvasti rahaa siihen, että pääsisin Interrailille, mutta aina ne lopulta kuluivat johonkin "tärkeämpään" (esim. levyihin ja karkkeihin). Vasta aikuisena pääsin toteuttamaan haaveeni reilaamisesta ja 24-vuotiaana pääsin ensimmäistä kertaa lentokoneen kyytiin. Matkailun muodostuessa mahdolliseksi aloin toteuttaa unelmiani maailman näkemisestä, eikä tälle harrastukselle ole lop

On muutamia asioita, joille olen äärimmäisen herkkä. Yksi sellainen tipan väistämättä linssiin tuova asia on saimaannorppa, tuo maailman uhanalaisin hylje, joita asustaa ainoastaan Saimaan vesistössä ja kanta on tällä hetkellä 260 kappaletta KOKO MAAILMASSA. Maailman luonnonsuojelujärjestö IUCN onkin nostanut saimaannorpan uhanalaisuusluokituksen "äärimmäisen uhanalaiseksi". Vaikka blogini keskittyykin pääasiassa viihteeseen, haluan kantaa korteni kekoon myös luonnonsuojelussa ja tässä tapauksessa norppien suojelussa. Norpan pikkaraiset kuutit opettelevat näinä hetkinä elämää omillaan ilman emoa ja ovat uteliaina, mutta vielä tietämättöminä vaarassa tarttua kalastajien verkkoihin ja hukkua niihin. Juuri hetki sitten luin Iltalehdestä tapauksesta, jossa kalastaja oli löytänyt (ja ilmoittanut asiasta, hienoa!) hukkuneen kuutin verkostaan. Tämä asiasta järkyttynyt, tiedostava kalastaja aikoi vaihtaa kalastusvälineensä verkosta katiskaan, mikä on kuuttien kannalta huomattavasti

Cinema Mondo tuo Engelin Kesäkinon avajaiselokuvaksi ranskalaisen Kaiken se kestää (Pour elle) . Draamallisen trillerin pääosassa näyttelevät mm. Troijan Helenana tutuksi tullut entinen malli Diane Kruger ja Viikset (La Moustache) -elokuvassa näytellyt Vincent Lindon . Elokuva kertoo normaalia elämää elävästä perheestä, jonka äiti (Kruger) yllättäen pidätetään murhasta ja hän saa 20 vuoden vankeustuomion. Hänen miehensä (Lindon) on vakuuttunut vaimonsa syyttömyydestä ja pyrkii saamaan hänet vapaaksi, mutta millä hinnalla? Juoneltaan erittäin mielenkiintoisen elokuvan trailerin voi katsoa Youtubesta täällä . Olen menossa piakkoin katsomaan sekä tämän elokuvan että neljännen Terminaattorin Terminator Salvation , jossa John Connoria näyttelee Christian Bale . Näistä molemmista on siis tiedossa juttua lähiaikoina!

Outi Heiskasen kirjoittama Outo lempi - triviakirja elokuvan ystäville on ollut iltalukemisenani jonkin aikaa. Ostin kirjan viime syksynä Akateemisen kirja-alesta ja vähän aikaa sitten aloin pikkuhiljaa kahlata teosta läpi. Kirja keskittyy Hollywood-triviaan, mutta laajalla skaalalla useiden vuosikymmenten ajalta. Paikallisväriä tuovat katsaukset suomielokuvaan. Kirja mm. antaa ohjeet elokuvaveren tekoon, kertoo reseptejä joihinkin elokuvahistorian merkittävimpiin ruokiin ja sukeltaa elokuvakoirien (kuten Lassien, Benjin ja Rin Tin Tinin) historiaan. Se listaa hassuja suomennoksia ja James Bondissa käytettyjä gadgetteja, mutta kertoo myös ennenaikaisesti elämänsä päättäneistä legendoista - pintaa vain hennosti raapaisten tosin, sillä 300 sivua ei kovin suureen määrään tarinaa riitä. Suomen elokuva-arkistossa työskentelevä Heiskanen on ollut itse kiinnostunut leffatriviasta koko ikänsä. Ja se kuultaa kirjasta lävitse, sillä se kevyen luonteensa takia on parhaimmillaan läpiluettuna eik

Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2 . Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet . Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin . Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista. 89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - **** 90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - **** Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi ( N!xau ). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista

Ihana ja lahjakas Angelina Jolie kuvaa parhaillaan vuoden päästä kesällä ensi-iltaan tulevaa action-elokuvaa Salt . Elokuvassa Jolie näyttelee CIA-agenttia, jota aletaan epäillä venäläiseksi vakoojaksi ja joka joutuu käyttämään kaikki taitamansa keinot pelastaakseen maineensa aitona patrioottina. Saltin ohjaa Australiassa syntynyt 59-vuotias Phillip Noyce, joka tunnetaan mm. elokuvista Rasvatyyni (Dead calm) ja Varastetut lapset (Rabbit-proof fence). Jolien ohella elokuvassa nähdään viimeksi Wolverinessa näytellyt Liev Schreiber sekä Chiwetel Ejiofor. Jolie on jännittävä nainen: välillä hän näyttelee erittäin vaativissa draamoissa kuten alkuvuoden Changeling tai Vuosi nuoruudestani (Girl, interrupted), mistä hän voitti sivuosa-Oscarin, välillä hän taas revittelee toimintaleffan sankarina kuten Tomb Raiderit tai Wanted. Parasta tästä vaihtelunhaluisuudesta tekee se, että Jolie on loistava molemmantyyppisissä rooleissa! Hänen treenattu, timmi kroppansa ja tietynlainen "jätkäm

Pikkutyttönä tuli keräiltyä sitä sun tätä - kauniita kiviä, linnun sulkia, bändien kuvia, joskus jopa postimerkkejä. Varsinainen keräilyinnostus on vanhemmiten laantunut, mutta elokuvia tuntuu jostain syystä siunaantuvan koko ajan lisää. Anttilan alelaarit ovat pahoja - sieltä on tarttunut mukaan vaikka mitä. Lisäksi jos dvd maksaa vaikkapa 5 euroa, mieluummin ostan sen itselleni, kuin lähden etsimään levyä vuokraamosta. Monet sellaiset elokuvat, joita olen halunnut katsoa, mutta olen missannut teatterikierroksella, ovat löytäneet tiensä luokseni juuri alelaarien kautta. Nykyisin lisäksi netistä tilaaminen on aivan liian helppoa. Suurin syyllinen on Play.com , joka lähettelee tarjouskirjeitään ja muistuttaa kuinka halvalla kaikkea saa - ja nykyisin sieltä saa teräväpiirtoakin mukavan edullisesti verrattuna meidän kauppahintoihin. Viime vuonna hankimme kotiin PS3:n ja sen jälkeen olen pikkuhiljaa siirtynyt blu-ray-aikaan, koska laatu oikeasti on parempi. Olemassaolevaa dvd-läjääni (lähe

Yksin kotona, toipilaana neljän seinän sisällä - mitäpä sitä leffafani muutakaan tekisi kuin katsoisi elokuvia? :) Kerrankin minulla siis oli aikaa myös ottaa levyhyllystäni käsittelyyn myös katsontalistallani pitkään sopivaa aikaa odottaneita teoksia. Kaikki katsomani (minulle uudet) elokuvat listaan aina tänne (linkki löytyy myös tuosta oikealta). Halukkaat voivat sieltä vakoilla yhteenvetona noita minun katseluja, mutta koitan aina välillä saada ihan kirjoitettuakin ajatuksiani auki. Tähän mennessä torstai-illasta lähtien katsontalistallani ovat olleet seuraavat: Morsianten sota , Veljeni Leijonamieli , Last King of Scotland , Things we lost in the fire ja Vihan hedelmät . 1. Morsianten sota (Bride wars) (2009) pääosassa Anne Hathaway ja Kate Hudson - ** Tämä elokuva ei ole kuulunut katsontalistalleni lainkaan ja tarkoituksenani olikin ollut kiertää se kaukaa. Kun kuitenkin käteeni lähes väkisin annettiin elokuvan teräväpiirtoversio, ajattelin antaa elokuvalle mahdollisuud

Lahjakkaan Heath Ledgerin viimeiseksi jäänyt elokuva The Imaginarium of Doctor Parnassus on saanut ensi-iltansa Cannesin filmijuhlilla. Ledgerin kuolemahan sattui kesken elokuvan filmaamisen tammikuussa 2008, mutta elokuva tehtiin kuitenkin loppuun kunnianosoituksena poismenneelle näyttelijälle, niin, että ei yhtään sen vaatimattomammat näyttelijät kuin Johnny Depp, Jude Law ja Colin Farrell paikkasivat Ledgerin roolin loppuun. Odotukset siis ovat olleet enemmän kuin korkealla. Ensimmäiset arvostelut Cannesista eivät kuitenkaan lupaa mitään mestariteosta, ikävä kyllä. Mm. Hollywood Reporter arvostelee elokuvan "pettymykseksi" näin . Elokuvan ohjaaja Terry Gilliam on ollut hieman huono-onninen projekteissaan. Kun Dr. Parnassus meinasi jäädä tekemättä Ledgerin kuoleman takia, miehen edellinen projekti Don Quijotesta joutui taistelemaan tuulimyllyjä vastaan ja hävisi, koska kaikki mahdollinen meni pieleen. Gilliamille jäi elokuvan teosta käteen vain dokumentti tuotantoryhmän ko

Oma ikäluokkani muistaa varmasti hyvin, kuinka 80-luvun suuren suomalaisen musiikkilupauksen Hanoi Rocksin Amerikan valloitus loppui lyhyeen bändin rumpalin, Razzlen (Nicholas Dingley), saatua surmansa auto-onnettomuudessa Kaliforniassa. Kännissä ajanut Mötley Cruen laulaja Vince Neil menetti tuolloin ajokkinsa hallinnan, törmäsi vastaantulevaan autoon ja Neilin kyydissä ollut Razzle maksoi siitä henkensä. Hanoi Rocks oli tuolloin juuri saamassa jalkaansa ovenrakoon suuren maailman musiikkimarkkinoilla, mutta kuolema sotki kuviot täysin. Eilen uutisoitiin suomalaisen hevilupauksen Children of Bodomin keskeyttävän Lamb of Godin kanssa yhdessä tekemänsä Amerikan kiertueen. Onneksi syy ei ole yhtä dramaattinen kuin Hanoi Rocksin kohdalla, mutta harmillinen. Laulaja-kitaristi Alexi Laiho oli satuttanut olkapäänsä pudotessaan kiertuebussin sängystä tiukassa kaarteessa. Kymmenen kärsimyksen konsertin jälkeen mies joutui luovuttamaan ja lääkäreiden painostuksesta johtuen loppukiertue joudutti

Tunnustaudun animaatiofaniksi(kin). Pixarin ja nykyisen Disney-Pixarin sekä nykyisin myös muiden tuotantoyhtiöiden huikaisevan hienot animaatiot ovat koukuttaneet minut täysin. Toy Storyistä lähtien olen ihastellut noita mahtavasti käsikirjoitettuja tarinoita, joissa on aina jotain koukkuja myös aikuisille katsojille, vaikka kokonaisuutena ovatkin lapsille suunnattuja. Tänä vuonna Disney-Pixarilta tulee animaatio Up - kohti korkeuksia joka kertoo vanhasta ilmapallomyyjästä, joka toteuttaa elämänsä unelman - sitoo talonsa tuhansiin ilmapalloihin ja lentää Etelä-Amerikkaan. Mies ei kuitenkaan pääse nauttimaan matkastaan yksin, vaan mukaan tarttuu vahingossa yltiöpositiivinen pikkupoika. Yhdessä vastahakoinen parivaljakko sitten matkaa kohti seikkailuja. Leffan traileri lupaa paljon ja itse odotan elokuvaa ihan innolla. Trailerin voit katsoa täältä . Up - kohti korkeuksia saa ensi-iltansa jenkeissä nyt toukokuun lopussa mutta tulee Suomessa teatteriin vasta ensi syksynä.

Facebookin Top 5 -listojen innoittamana alan kirjoitella listoja myös tänne, perustelujen kanssa. Tänä aamuna huomasin erään FB-tuttavani tehneen listan leffoista, jotka saavat silmät kostumaan ja se sai sitten minutkin muistelemaan niitä elokuvia, jotka jonkin aspektinsa takia olivat niin vaikuttavia (surullisia tai kauniita, jätetään tällä kertaa pois laskuista ne joita katsoessa kyynelehtii naurun voimasta), että saivat minullekin, kyynikolle, kyyneleet silmiin. Vanhemmiten tosin olen alkanut pehmetä ja kyynel saattaa vierähtää ihan hassussakin kohden myös sellaisissa elokuvissa, jotka muuten eivät vaikuta. Mutta kokonaisuutena niitä sydäntä riipaisevia elokuvia on muutamia, ja tässä niistä mieleenpainuvimmat. 1. Tulikärpästen hauta (Grave of the fireflies) - IMDb Japanilainen animaatio vuodelta 1988 kertoo kahdesta lapsesta Japanissa Toisen Maailmansodan temmellyksessä. Lasten isä on teillä tietymättömillä rintamalla, kun äiti kuolee ilmaiskussa. Nuori poika ja hänen pieni sisk

Eilen illalla Pleikkari sai pyörittää kaksi elokuvaa lähes putkeen. Ensin katsoimme tyttäreni kanssa yhdessä palkitun elokuvan Tyttö ja villihanhet (1996), jossa Anna Paquinin näyttelemä 13-vuotias uusseelantilainen Amy menettää äitinsä kolarissa ja joutuu muuttamaan isänsä luo Kanadaan. Äitinsä kuoleman jälkeen Amy on sulkeutunut ja hieman aggressiivinenkin, kunnes hän löytää maansiirtokoneiden jäljiltä orvoksi jääneen hanhenpesän, ottaa munat hoitoonsa ja adoptoi munista kouriutuvat 16 kanadanhanhea. Tarina kertoo hänen huimasta pelastusoperaatiostaan, jossa hän opettelee lentämään itse, jotta voisi ohjata pesueensa hanhien luontaisille talvehtimisalueille Floridaan. En muista millään, olinko nähnyt elokuvan jo aikaisemmin, mutta se on ainakin ollut katsontalistallani *pitkään*, koska tarinan idea on kiehtova vanhalle luonnontieteilijälle. Katsontakokemus oli kuitenkin kuin uusi. Teräväpiirtona varsinkin Kanadan uskomattoman kauniit maisemat näyttivät niin upeilta, että ihan kurk

Mitä elokuvamaailma olisikaan menettänyt, jos meksikolainen näyttelijä Gael Garcia Bernal olisi seurannut nuoruutensa kutsumusta uravalinnassa? Bernal olisi halunnut lääkäriksi, mutta harrastuksena alkanut näytteleminen vei mukanaan ja kääntyi lopulta ammatiksi. Bernalin vanhemmat olivat näyttelijöitä ja mies kertookin näyttelemisen alkaneen hänen ollessaan 9-vuotias ihan vaivihkaa siinä sivussa, kuin se ei olisi näyttelemistä ollutkaan. Bernal kuitenkin sanoo haaveilleensa näihin päiviin asti lääkärin urasta ajatellen, että voisi tehdä lääkärin töitä päivisin ja iltaisin esiintyä pienimuotoisesti teatterissa. Maailmanlaajuinen menestys ja mielenkiintoiset elokuvaroolit ovat kuitenkin pitäneet miehen ahkerana elokuvarintamalla ja lähteminen lääketieteen opintoihin on jäänyt. Nyt hän onkin sitä mieltä, että on jo liian vanha opiskelemaan uutta ammattia. Meille Bernal-faneille tämä on tietysti positiivinen uutinen, sillä saamme jatkossakin ihailla lahjakasta ja komeaa meksikolaista

Katsoin vapun aikaan elokuvan nimeltä Transsiberian , pääosissa Woody Harrelson , Emily Mortimer Pekingistä Moskovaan junalla matkustavana amerikkalaispariskuntana, Kate Mara ja Eduardo Noriega heidän hyttikumppaneinaan sekä Sir Ben Kingsley venäläisenä poliisina. Elokuva oli jännittävähkö trilleri turistipariskunnan junamatkasta läpi Venäjän, jossa elokuvan mukaan laki on jokaisen omassa kädessä. Harrelson ja Mortimer ovat elokuvassa hauskasti hieman epäsuhtainen pariskunta, jotka kuitenkin erilaisuudellaan tasapainottavat toisiaan loppua kohti. Noriega ja Mara puolestaan tuovat kuvioon seksikkyyttä, vaaraa ja jännitystä. Sir Kingsley venäläisenä poliisimiehenä hieman huvittaa, mutta menettelee. Elokuvan tarina ei kuitenkaan ollut se syy miksi halusin tämän elokuvan nähdä. Olen pitkään haaveillut junamatkasta Venäjän halki aina Pekingiin asti. Otin siis tämän trillerin enemmän "matkailumainoksen" kannalta kuin jännittävänä elokuvaelämyksenä. Matkailu on yksi suuria miele