Viikonlopun leffamaratoni, osa 2
Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2. Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet. Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin. Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista.
89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - ****
90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - ****
Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi (N!xau). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista saatikka "sivistyneistä" ihmisistä. Seuraavaksi kertojaääni esittelee katsojalle "sivistyneen" yhteiskunnan ihmiset sotineen ja työkiireineen.
Bushmannien elämä muuttuu, kun jumalat lähettävät heille taivaasta kokispullolta näyttävän taikaesineen. Vähäpätöiseltä vaikuttava esine sekoittaa koko yhteiskunnan, joka ei ole aikaisemmin tuntenut omistamisen käsitettä - ja nyt jokainen tahtoo omistaa taikaesineen. Lopulta heimo päättää, että esineestä on päästävä eroon ja Xi lähtee viemään sitä maailman laidalle heitettäväksi takaisin jumalille. Matkallaan hän tietenkin törmää "sivistyneisiin" ihmisiin ja siitäkös komediaa riittää.
Kakkoselokuvassa Xin lapset joutuvat vahingossa norsunluunmetsästäjien autoon ja Xi lähtee pelastamaan lapsiaan. Samaan aikaan amerikkalainen tohtori (Lena Farugia) haaksirikkoutuu eläintieteilijän (Hans Strydom) kanssa lentokoneella autiomaahan. Komediassa on paljon juoksemista edestakaisin, sinne sun tänne ja ympäri, mutta kokonaisuudesta kehkeytyy hauska kulttuurien(kin) yhteentörmäys, joka naurattaa ihan ääneen.
91. A. Lee: Sense and sensibility (Järki ja tunteet) (1995) (dvd 24/5) - ****
Emma Thompsonin Jane Austenin romaanin pohjalta käsikirjoittama, Ang Leen ohjaama Järki ja tunteet tarjoaa romantiikkaa sitä kaipaaville. Thompson ja Kate Winslet näyttelevät sisaruksia, joiden isä testamenttaa kotitilan naisten velipuolelle. Sisarukset äitinsä ja pienen sisarensa kanssa joutuvat muuttamaan sukulaisten luo, koska rikkaita kosijoita ei ole näkyvissä.
Ihmissuhdekoukeroitaan kutkuttavalla tavalla, ajan tyyliin pidättyväisesti, pyörittelevä tarina on miellyttävä, paikoitellen jännitystä ja hauskuuttakin tarjoileva draama. Hugh Grant, Alan Rickman ja Eric Wise (Thompsonin aviomies oikeassa elämässä) naisten tunteiden kohteina tekevät hyvää työtä, mutta jäävät kuitenkin naistensa varjoon - kuten on tarkoituskin.
92. P. Berg: Hancock (2008) (dvd 24/5) - **
En ole koskaan erityisemmin pitänyt Will Smithistä ja siksi olin jättänyt hänen tähdittämänsä Hancockin lähes huomiotta. Kun sitten jossain silmiini sattui maininta viskiä läträävästä hulttiosupersankarista, päätin, että ehkäpä tämäkin pitäisi siis nähdä, varsinkin kun Smithin vastapuolella pelaa loistava Charlize Theron. Hancock siis on lähes tuhoutumaton supersankari, joka ei ole kovin suosittu - pääasiassa siksi, että hän tuntuu ihmisiä auttaessaan saavan enemmän tuhoa kuin apua aikaiseksi. Sankari törmää sattumalta Jason Batemanin esittämään PR-mieheen, joka haluaa auttaa Hancockia parantamalla hänen imagoaan. Kun sankari tutustuu miehen perheeseen, paljastuu historiasta asioita, jotka heittävät rymistelyvaiheen päälle.
Idealtaan mielenkiintoinen tarina antisankarista lässähtää liialliseen draaman yritykseen puolivälin jälkeen. Lisäksi monet tähän kyseiseen draaman yritykseen liittyvät asiat on rakennettu niin hataralle pohjalle, että ihan ihmetyttää, että systeemi pysyy pystyssä ollenkaan. Paikoitellen ok toimintaa ja muutamaa mustan huumorin ryydittämää kohtausta lukuunottamatta ei ihan iskenyt meikäläiseen.
89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - ****
90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - ****
Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi (N!xau). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista saatikka "sivistyneistä" ihmisistä. Seuraavaksi kertojaääni esittelee katsojalle "sivistyneen" yhteiskunnan ihmiset sotineen ja työkiireineen.
Bushmannien elämä muuttuu, kun jumalat lähettävät heille taivaasta kokispullolta näyttävän taikaesineen. Vähäpätöiseltä vaikuttava esine sekoittaa koko yhteiskunnan, joka ei ole aikaisemmin tuntenut omistamisen käsitettä - ja nyt jokainen tahtoo omistaa taikaesineen. Lopulta heimo päättää, että esineestä on päästävä eroon ja Xi lähtee viemään sitä maailman laidalle heitettäväksi takaisin jumalille. Matkallaan hän tietenkin törmää "sivistyneisiin" ihmisiin ja siitäkös komediaa riittää.
Kakkoselokuvassa Xin lapset joutuvat vahingossa norsunluunmetsästäjien autoon ja Xi lähtee pelastamaan lapsiaan. Samaan aikaan amerikkalainen tohtori (Lena Farugia) haaksirikkoutuu eläintieteilijän (Hans Strydom) kanssa lentokoneella autiomaahan. Komediassa on paljon juoksemista edestakaisin, sinne sun tänne ja ympäri, mutta kokonaisuudesta kehkeytyy hauska kulttuurien(kin) yhteentörmäys, joka naurattaa ihan ääneen.
91. A. Lee: Sense and sensibility (Järki ja tunteet) (1995) (dvd 24/5) - ****
Emma Thompsonin Jane Austenin romaanin pohjalta käsikirjoittama, Ang Leen ohjaama Järki ja tunteet tarjoaa romantiikkaa sitä kaipaaville. Thompson ja Kate Winslet näyttelevät sisaruksia, joiden isä testamenttaa kotitilan naisten velipuolelle. Sisarukset äitinsä ja pienen sisarensa kanssa joutuvat muuttamaan sukulaisten luo, koska rikkaita kosijoita ei ole näkyvissä.
Ihmissuhdekoukeroitaan kutkuttavalla tavalla, ajan tyyliin pidättyväisesti, pyörittelevä tarina on miellyttävä, paikoitellen jännitystä ja hauskuuttakin tarjoileva draama. Hugh Grant, Alan Rickman ja Eric Wise (Thompsonin aviomies oikeassa elämässä) naisten tunteiden kohteina tekevät hyvää työtä, mutta jäävät kuitenkin naistensa varjoon - kuten on tarkoituskin.
92. P. Berg: Hancock (2008) (dvd 24/5) - **
En ole koskaan erityisemmin pitänyt Will Smithistä ja siksi olin jättänyt hänen tähdittämänsä Hancockin lähes huomiotta. Kun sitten jossain silmiini sattui maininta viskiä läträävästä hulttiosupersankarista, päätin, että ehkäpä tämäkin pitäisi siis nähdä, varsinkin kun Smithin vastapuolella pelaa loistava Charlize Theron. Hancock siis on lähes tuhoutumaton supersankari, joka ei ole kovin suosittu - pääasiassa siksi, että hän tuntuu ihmisiä auttaessaan saavan enemmän tuhoa kuin apua aikaiseksi. Sankari törmää sattumalta Jason Batemanin esittämään PR-mieheen, joka haluaa auttaa Hancockia parantamalla hänen imagoaan. Kun sankari tutustuu miehen perheeseen, paljastuu historiasta asioita, jotka heittävät rymistelyvaiheen päälle.
Idealtaan mielenkiintoinen tarina antisankarista lässähtää liialliseen draaman yritykseen puolivälin jälkeen. Lisäksi monet tähän kyseiseen draaman yritykseen liittyvät asiat on rakennettu niin hataralle pohjalle, että ihan ihmetyttää, että systeemi pysyy pystyssä ollenkaan. Paikoitellen ok toimintaa ja muutamaa mustan huumorin ryydittämää kohtausta lukuunottamatta ei ihan iskenyt meikäläiseen.
