The Hangman's Joke

Paul on, kuten otsikkokin jo ilmaisee, nörttielokuva nörteille. Eli jos et ymmärrä lainkaan, mitä hienoa voi olla Comic-Coniin osallistumisessa, sarjakuvissa tai sci-fi-lelujen ostamisessa ryöstöhintaan, Paul ei ehkä ole tarkoitettu sinulle. Mutta jos Star Warsin Cantina Bandin kuuleminen aiheuttaa sinulle lämpimän tunteen sydänalaan, voin suositella Paulia lämpimästi. Graeme ( Simon Pegg ) ja Clive ( Nick Frost ) ovat brittiläisiä fanipoikia, jotka aikuisella iällä toteuttavat pitkäaikaisen haaveensa matkata maailman suurimpaan fanikokoontumiseen Comic-Coniin. Samalla he haluavat tehdä kiertomatkan USAn ufo-alueiden läpi. Matka sujuu loistavasti siihen asti, kunnes kaikesta tulee liian todellista. Miesten matkailuauton kyytiin nimittäin "liftaa" ihka aito alien, nimeltään Paul (äänenä Seth Rogen -elokuva siis voi sopia Rogen -allergikoillekin, koska miestä ei elokuvassa nähdä). Paul on asustanut Maassa jo monta vuosikymmentä, mutta nyt hänestä on saatu kaikki tarvit

[Teksti julkaistu alun perin Episodissa #5/2010 ja on siitä pidennetty blogia varten] Lomaterapiaa kertoo neljän pariskunnan lomasta paratiisimaisella Bora Boralla. Kontrollifriikin Jasonin ( Jason Bateman ) ja hänen vaimonsa Cynthian ( Kristen Bell ) suhde on kriisissä ja he haluavat eksoottiselle terapialomalle testaamaan avioliittonsa kestävyyttä. Mukaan he tahtovat ystävänsä, vaikka väkisin. Hupilomaksi suunniteltu reissu paljastuu määränpäässä oikeaksi työlomaksi, jota vetää paikan omistaja Marcel ( Jean Reno ). Mikäli suhteessa ei vielä reissuun lähtiessä ollut ongelmia, niitä tulee ainakin nyt! Vitsiä toisen perään väkisin vääntävä Lomaterapiaa sisältää pari hauskaa kohtausta, mutta muuten se yksiulotteisten hahmojensa takia tuntuu vain tekijöidensä tekosyyltä päästä Tahitin paratiisisaarelle. Elokuvassa on upeiden maisemien lisäksi hyvin vähän mitään aitoa tai omaperäistä. Lisäksi siinä ärsyttää suunnattomasti stereotypia, että kaikkien pariskuntien naiset ovat viimei

Golden Globe -ehdokkuuksia useammankin (Paras draamaelokuva, paras miespääosa (draama), paras naissivuosa, paras ohjaaja, paras käsikirjoitus) kahminut - ja niistä käsikirjoituksen palkinnon saanut - Jason Reitmanin ( Juno, Thank you for smoking ) uusi draamakomedia Up in the air kertoo yrityssaneerauksia työkseen tekevästä Ryanista ( George Clooney ), joka elää suurimman osan elämästään lentokoneissa, lentokentillä ja hotelleissa. Ryanin suurin intohimo elämässä on kerätä 10 miljoonaa kanta-asiakasmailia. Kun hän tapaa itsensä kaltaisen reissunaisen ( Vera Farmiga ), jokin liikahtaa Ryanin yksinäisessä sielussa ja yllättäen hän alkaa lämmetä asioille, joita ei kuvitellut kokevansa koskaan. Tarinasta on vaikea kertoa enempää spoilaamatta, joten en siis kerro. Up in the air on todella hieno draamakomedia, joka kertoo tarinansa siirappimaista loppua välttäen. Clooney tekee mahtavaa työtä reissumiehenä ja Farmigan suoritus on aivan samalla tasolla. Hienosti valittu pääosapari!  

Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2 . Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet . Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin . Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista. 89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - **** 90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - **** Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi ( N!xau ). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista