The Hangman's Joke

Katsoin joku aika sitten Boris Sagalin ohjaaman, Richard Mathesonin romaanin pohjalta tehdyn maailmanloppuelokuvan The Omega Man vuodelta 1971, missä Charlton Heston esitti maailman ainoaa elossa olevaa ihmistä, Robert Nevilleä. Jostain syystä karttelin pitkään vuonna 2007 tehtyä uusintaversiota samasta romaanista, vaikka olinkin siitä ihan positiivisia kommentteja kuullut. Yksi syy haluttomuuteeni katsoa kyseinen elokuva saattaa olla siinä, että jostain ihmeen syystä minulla on jokin ihmeellinen antipatia Will Smithiä kohtaan... Smithin nimi elokuvan pääosassa aiheuttaa minulle jostakin syystä samanlaisen reaktion kuin Russell Crowen nimi - molemmat ovat ihan päteviä näyttelijöitä ja Crowen elokuvista olen monista pitänytkin sitten kun vihdoin olen ne katsonut. Pitäisi siis päästä eroon tästä invalidisoivasta päähänpinttymästä ;-) Mutta asiaan. I am legendin päätin lopulta ottaa käsittelyyn ihan muusta syystä, syystä jota joku voi pitää lapsellisena. Siinä on nimittäin kakko

Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2 . Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet . Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin . Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista. 89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - **** 90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - **** Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi ( N!xau ). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista