The Hangman's Joke

Tositapahtumiin perustuva, Elliot Tiberin muistelmiin perustuva Taking Woodstock on Oscar-voittaja Ang Leen ( Brokeback Mountain, Järki ja tunteet ) uusin ohjaus. Se kertoo maailman legendaarisimman rockfestivaalin järjestämiseen johtaneista sattumista, ja kuinka festivaali vaikutti uinuvan pikkukaupungin elämään ja varsinkin sen nuoren "promoottorin" elämään. Nuori Elliot ( Demetri Martin ) asuisi mieluummin New Yorkissa ja tekisi työkseen sisustussuunnittelua sekä maalaisi. Hän kuitenkin laittaa omat unelmansa kakkossijalle ja palaa kotikaupunkiinsa, missä hänen ikääntyvät vanhempansa kaavailevat hänelle jatkopaikkaa omistamassaan, mutta jo ränsistymään päässeessä ja velkaisessa motellissa. Elliotin äiti ( Imelda Staunton ) on rahanahne ja kiukkuinen vanha rouva, isä ( Henry Goodman ) puolestaan on elämänilonsa hukannut, kuolemaa odottava tassukka. Kun Elliot lukee lehdestä naapurikaupungin evänneen mahdollisuuden järjestää alueellaan rockfestivaalin, hän tekee hur

Viikonloppuna pääasiassa nautiskelin sosiaalisuudesta ja treffasin lauantaina hyvän ystäväni, jonka kanssa vietimme oikein kunnon tyttöjen illan kahden viinipullon (toinen oli tuo oheisen kuvan australialainen kuohuviini Pink, joka supportaa pullollaan rintasyöpäkampanjaa Pink Ribbon), hyvien syömisten ja vielä parempien keskustelujen merkeissä. Olin viikonlopun yksin kotona, kun muu perhe oli mummolassa, joten oli oivallinen tilaisuus ihan vaan nauttia omasta rauhasta. Lauantain viini-illan lisäksi otin sunnuntain lähinnä lukemisen kannalta ja luin loppuun Liisa Huhdan ja Rosa Meriläisen kirjoittaman Feministin käsikirjan. Asiallisesta ja mielenkiintoisesta kirjasta kerron lisää myöhemmin. Viikonlopun elokuvia tuli sitten katsottua vain kaksi: 111. A. Lee: Hulk (2003) (tv 26/6) - * Olen Ang Lee -fani, mutta Hulkin olin tähän mennessä jättänyt tarkoituksellisesti katsomatta. Vaikka aikoinaan olin Marvelin sarjakuvien suurkuluttaja, Hulk ei hahmona koskaan ollut minun suosikkien

Viikonlopun leffaputki "huipentui" lauantaina ja sunnuntaina neljään erilaiseen elokuvaan. Lauantai-iltana katsoin vihdoinkin ystävältäni lainassa olevan kahden levyn paketin, jossa on elokuvat The gods must be crazy 1 ja 2 . Sunnuntaina puolestaan oli romantiikan kaipuu, jota sammutin Ang Leen elokuvalla Järki ja tunteet . Romantiikasta lähes yliannostuksen saaneena sitten päätin vaihtaa toimintaan ja pistin pyörimään Hancockin . Numerot esittelyjen alussa viittaavat vuosilistaani katsotuista elokuvista. 89. J. Uys: The gods must be crazy (1980) (dvd 23/5) - **** 90. J. Uys: The gods must be crazy II (1989) (dvd 23/5) - **** Gods must be crazy -komediat 80-luvulta ovat hauskassa pienimuotoisuudessaan loistavia. Molemmissa seikkailee afrikkalainen bushmanni Xi ( N!xau ). Ensimmäinen tarina esittelee kertojaäänen saattelemana Afrikan Kalaharissa asuvat bushmannit, jotka elävät sulassa sovussa keskenään, täysin vailla riitoja, tietämättä ollenkaan muista kansoista