The Hangman's Joke

"Liikuttava dokumentti 80-luvulla vaikuttaneesta hevibändistä" Vuonna 1981 aloitti uransa kanadalainen hevibändi Anvil, joka kylpi pienen hetkisen musiikkimaailman huomiossa, kohahdutti lavaesiintymisellään ja toimi useiden aikalaistensa bändien esikuvana. Ja sitten se unohtui. Huonoja managereita, huonoja levytyssopimuksia ja ennen kaikkea huonoa tuuria. Mutta Anvil ei itse unohtanut itseään. Laulaja ja kitaristi Steve 'Lips' Kudlow sekä hänen ystävänsä, rumpali Robb Reiner olivat päättäneet jo pikkupoikina rokkaavansa koko ikänsä. Kolmen vuosikymmenen ajan miehet ovat tehneet levyjä ja soitelleet keikkoja muutaman hengen yleisöille, ja siinä samalla tehneet töitä pitääkseen itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. Vanhan rokkarin arki on karua ja siitä kertoo Sacha Gervasi , Anvilin alkuperäisiin kuuluva fanipoika, ohjaamassaan dokumentissa Anvil! The Story of Anvil . Tavattuaan viisissäkymmenissä olevat starat ja kuultuaan heidän edelleen tekevän mu

Dokumentteja pitäisi katsoa useammin. Ja dokumenttien tekijöille nostaa hattua useammin. Niin loistavia tutkimuksia monet näistä elokuvantekijöistä tekevät paljastaessaan maailman vääryyksiä ja tuoden niitä selkeän kuvallisessa muodossa meidän tavallisten ihmisten katsottavaksi. Tänä vuonna dokumentti-Oscarin voittanut Inside Job on yksi niistä, jotka näyttävät katsojille tylyjä faktoja kieroilusta ja suoranaisesta pahuudesta ja joiden toivoisi muuttavan maailmaa edes hiukan. Charles Fergusonin ohjaamassa dokumentissa kerrotaan koko maailman talouden sekaisin laittaneesta ahneudesta eli mitä tapahtui vuonna 2008, kun maailmantalous romahti. Viime vuosikymmenen lopun lama alkoi Fergusonin mukaan kourallisen, liiallisen vallan kahvaan päässeen ihmisen ahneuden takia. Hän selvittää syitä aina 80-luvulle asti, jolloin Yhdysvalloissa alettiin vapauttaa taloutta valtionhallinnon sääntelystä. Hän kertoo tämän johtaneen lopulta siihen, että mitään ei enää saanut säädellä, sillä lähes

Sanottakoon nyt ensin, että minähän rakastan luontodokumentteja. Kai se johtuu siitä, että olen entinen biologi ja edelleenkin kai jonkinasteinen viherpiiperö. Uljas villi luonto ja sen eläimet ovat vaan usein mahtavampia kuin hienoinkaan fantasia. Tämän todistaa taas kerran Jacques Perrinin ja Jacques Cluzaudin (aikaisemmissa meriiteissään mm. Siivekäs muutto ) uusi valtameridokumentti Oceans . Vaikka kuvittelisit nähneesi jo kaiken kuvattavan arvoisen valtameristämme, katso Oceans ja mieti uudestaan. Tuijotin nimittäin itsekin silmät ymmyrkäisinä kun miljoonat ja taas miljoonat ravut kiipesivät toistensa niskaan jossakin syvällä meren alla. Siitä tuli mieleen Taru sormusten herrasta ja örkkejä kuhiseva Rautapiha. Yläkuvassa nähtävä ihmisen kohtaaminen hain kanssa on dokumentissa kuvattu huikean kauniisti - sukeltaja nimittäin ui todella pitkään ihan kosketusetäisyydellä merien suuresta ja pelottavasta tappajahaista. Nämä kaksi lipuvat meren syvyyksissä rinnakkain, ihan kai

"Niin paljon on puhuttu sotilaista ja lotista, mutta niin vähän kotirintamalla työskennelleistä naisista. Ja ne naiset pelastivat tämän maan." Elina Kivihalmeen ohjaama ja käsikirjoittama dokumentti Tuntematon emäntä on uskomaton selviytymistarina sodan aikana kotirintamalle jääneistä naisista ja perheistä. Kun Suomen maatalouden työvoimasta 75% määrättiin miesten mukana rintamalle Talvi- ja Jatkosodan aikaan, kodeista jäivät huolta pitämään perheiden äidit ja muut naiset. Nämä naiset pitivät pystyssä oman kotinsa ja sitä kautta kannattelivat elossa koko Suomen maata. Kotona työskennelleiden naisten merkitys on usein unohdettu ja on keskitytty kuvaamaan näkyvämpien sotilaiden ja lottien koettelemuksia. Kuitenkin kotiin jääneiden naisten harteille lankesi valtava vastuu - 10-lapsisten perheiden äidit joutuivat lasten- ja kodinhoidon lisäksi hoitamaan talon kaikki muut työt polttopuiden hankinnasta kyntämiseen. Lapsityövoiman käyttö oli myös tavallista, sillä muuten kai

Tom DiCillon ohjaama dokumentti legendaarisesta The Doorsista ja sen vielä legendaarisemmasta nokkamiehestä Jim Morrisonista on inhimillinen katsaus elämää suuremman rokkitähden elämään. Se sisältää ennen julkaisematonta, Morrisonin itsensä elokuvaopiskelijana kuvaamaa materiaalia, jota dokumentin maailmanensi-illassa Sundancen elokuvafestivaaleilla oltiin epäilty huijaukseksi. Dokumentti seuraa Morrisonin elämää ujosta elokuvaopiskelijasta koko maailman palvomaksi idoliksi ja esittää draaman kaaren nuorukaisesta Liskokuninkaaksi ja aina Pariisin Père-Lachaiselle saakka. Dokumentin kertojaäänenä kuullaan Johnny Depp . Erittäin hyvää tässä dokumentissa on se, että Morrisoniin yleensä kohdistuva henkilöpalvonta ei korostu, vaan tilaa annetaan ihmiselle, joka ei välttämättä ollut kovin helppo tapaus läheisilleen - miehelle, jonka kaikki huume- ja viinasekoilut eivät olleet cooleja, vaan pikemminkin säälittäviä ja suoraan sanoen inhimillisiä. Ja kun ajattelee, miten järkyttävän nu

Suomessa on viime vuosina tehty mielenkiintoisia ja hauskoja musiikkidokumentteja. Lähimuistissa on parin vuoden takainen punk-dokumentti Punk - tauti joka ei tapa , joka esitteli suomipunkin nykytilannetta ja vertasi sitä "entisiin hyviin aikoihin". Hevimieheksi lukeutuvan Kalle Kujalan dokumentti pureutuu humoristisella otteella suomimetalliin ja varsinkin sen vientiin ulkomaille. Rautaa rajan taa on Kujalan esikoisohjaus ja se tietyllä tapaa näkyy elokuvassa - hieman liikaa henkilökohtaista häröilyä vie särmää muuten ihan mukavalta ja viihteelliseltä hevidokumentilta, jossa on myös asiaa. Kujala on selvästikin Michael Moorensa katsonut, sillä hänen dokumenttinsa tyyli muistuttaa kovin amerikkalaisen ammattiveljensä vastaavaa - huumorilla mennään ja naureskellaan valtaapitäville, mutta samalla kaivellaan faktaa. Rautaa rajan taa kertoo Suomen kulttuuriviennistä hevimetallin näkökulmasta. Suomen musiikkiviennissähän suuret nimet ovat hevivoittoisia - Children of B

Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvan painajaismaisen Miranda Priestlyn ( Meryl Streep ) taustalla on kerrottu olevan oikeassa elämässä Voguen päätoimittaja Anna Wintour . The September Issue on dokumentti Wintourista ja muotialan tärkeimmän ja vaikutusvaltaisimman julkaisun, syyskuun jättinumeron tekemisestä. Voguella on maailmanlaajuisesti miljoonia lukijoita, joten päätoimittajan harteilla lepää suuri taakka lehden kasaamisesta ja kompromisseja pitää tehdä suuntaan ja toiseen - näin Wintourin jalkoihin julkaisun ulkopuolelle saattaa jäädä upeita taideteoksia, joiden tekijät ovat antaneet kaikkensa. Ohjaaja R.J. Cutler sai ainutlaatuisen mahdollisuuden seurata muotimaailmaa kulissien takana ja päästä lähelle yhtä maailman vaikutusvaltaisinta naista, Anna Wintouria. Tuloksena on mielenkiintoinen katsaus muotitoimituksen saloihin - en tiennyt, että yhden lehden teko aloitetaan useita kuukausia ennen julkaisua! - mutta vain pintaa raapaisemaan pääsevä dokumentti, johon olisi kaiv

Michael Moore on mielestäni aina osannut tehdä viihdyttäviä, mutta ajatuksia herättäviä dokumentteja. Toki hänen elokuvansa pitää katsoa tietynlaisen Moore-varauksen kera, mutta aina hänen tekeleissään kuitenkin totuuden siemen kulkee mukana. En pysty uskomaan, että hän muuten dokumenttejaan tekisi, ellei niissä olisi yhtään sydän mukana. Pulska ja resupekan näköinen lippispäinen Moore herättää sympatiat kärsiviä kansalaisia kohtaan kuin Hannu Karpo ikään. Uusimmassa dokumentissaan Capitalism: A love story Mooren aiheena on kapitalismi. Hän hyökkää kovin sanoin Amerikkalaisen unelman kimppuun ja ehdottaa, että amerikkalaiset on aivopesty uskomaan saavuttavattomaan unelmaan, ja sen varjolla suuryritysten johtajat ovat voineet ottaa valtaansa koko maan. Hän kritisoi sitä, että 1% Yhdysvaltojen kansasta pitää hallussaan suurinta pääomaa sekä sitä että suuryritysten johtajat hallitsevat myös poliittisia elimiä sekä Wall Streetin ylivaltaa. Amerikkalaisten usko kapitalismiin synnyte

Sundancen elokuvajuhlilla yleisön suosikiksi noussut dokumentti The Cove esitettiin viime viikolla Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaaleilla ja se saa Suomessa yhtenä maailman ensimmäisistä maista myös suuren teatterilevityksen festivaalien lisäksi. Isomman levityksen ensi-ilta on ilmoitettu olevan 9. lokakuuta. Kohutun dokumentin on ohjannut Louie Psihoynos , entinen National Geographicin valokuvaaja. Hänen mukanaan lähes trillerimäisiä piirteitä saavaa elokuvaa on ollut tekemässä niin Industrial Light and Magicin tehostepajan jengiä (kehittämässä naamioituja kameroita salaisen operaation kuvaamiseksi) kuin mestarisukeltajia. Projektin taustalla on Ric O'Barry , joka koulutti 60-luvulla supersuosituksi tulleessa Flipper -tv-sarjassa esiintyneet delfiinit. Sarjasta sai alkunsa delfiinien pyydystäminen huvipuistoihin ja delfinaarioihin ja ajan mittaan delfiineistä tuli maailmanlaajuinen miljardibisnes. O'Barry eli delfiiniensä kanssa vuosia ja oppi kuinka älykkäi