The Hangman's Joke

Pitkään hiljaiseloa elokuvarintamalla pitäneen, henkilökohtaisten asioidensa takia maailman ristiriitaisimman ohjaajan Roman Polanskin ohjaama The Ghost Writer kertoo Richard Harrisin romaaniin pohjautuvan draamatrillerin Britannian entisen pääministerin elämänkerran kirjoittamisen salaperäisyyksistä. Ex-pääministeri Adam Lang ( Pierce Brosnan ) käyttää elämänkertansa kirjoittamisessa apuna haamukirjoittajaa, mutta yllättäen hänen kirjoittajansa löytyykin hukkuneena merestä ja hänen käyttämänsä auto pääministerin saariasunnon ja mantereen väliseltä lautalta. Poliittisten skandaalien saattelemana Lang tarvitsee uuden haamukirjoittajan ja sellaiseksi hän saa Ewan McGregorin näyttelemän maanmiehensä, jota elokuvassa kutsutaan vain Haamuksi (Ghost). Uusi kirjoittaja saapuu pääministerin saariasunnolle Yhdysvaltain rannikolle ja joutuu heti jetlagissaan tutustumaan ensiksikin erikoislaatuiseen pääministeriin, mutta myös tämän äksyilevään vaimoon Ruthiin ( Olivia Williams ) kuten myös

Maaliskuun pojaksi viime vuonna valikoitunut "poitsu" tulee Keira Knightleyn tapaan Brittein saarilta, tosin Skotlannista. Ewan Gordon McGregor syntyi Skotlannin Crieffissä 31. maaliskuuta vuonna 1971 - tänään hän täyttää siis 39 vuotta. McGregor sekoili itsensä koko maailman tietoisuuteen vuonna 1996 Danny Boylen huumehuuruisessa elokuvassa Trainspotting . Jokainen elokuvan nähnyt muistaa hänen monologinsa: "Choose Life. Choose a job. Choose a career. Choose a family. Choose a fucking big television, choose washing machines, cars, compact disc players and electrical tin openers. Choose good health, low cholesterol, and dental insurance. Choose fixed interest mortgage repayments. Choose a starter home. Choose your friends. Choose leisurewear and matching luggage. Choose a three-piece suit on hire purchase in a range of fucking fabrics. Choose DIY and wondering who the fuck you are on Sunday morning. Choose sitting on that couch watching mind-numbing, spirit-crushin

Tositapahtumiin ja Steven Jay Russellista kertovaan kirjaan perustuva I love you Phillip Morris on samalla sekä uskomaton huijaritarina että kaiken voittavan rakkauden tarina. Mestarihuijari Steve Russellia elokuvassa näyttelee Jim Carrey ja hänen suurta rakkauttaan Phillip Morrisia Ewan McGregor . Pikkupoika Steve saa tietää olevansa adoptoitu. Myöhemmin työskennellessään poliisina hän käyttää hyväkseen ammattiaan etsiäkseen biologista äitiään - tämä löytyykin, mutta tulos ei ole aivan se, mitä Steve odotti. Steve on naimisissa hurskaan Debbien ( Leslie Mann ) kanssa ja heillä on yksi tytär. Kun Steve joutuu auto-onnettomuuteen, josta nippanappa selviää hengissä, hän päättää elää loppuelämänsä täysillä - ja juuri sellaisena kuin on. Vaimolleen hän tunnustaa olevansa homoseksuaali, jättää poliisin työt ja alkaa rahoittaa "kallista homosteluaan" huijaamalla rahaa - ajan mittaan tämä johtaa hänet vankilaan, missä hän tapaa suuren rakkautensa Phillipin. Rahoittaakseen yle

Jos elokuvan aiheena on armeijan paranormaaleja taitoja hyväkseen käyttävä yksikkö, ja sen tarina pohjautuu löyhästi tositapahtumiin, elokuva ei periaatteellisesti *voi* olla totaalisen huono. Kun vielä mukana on kaksi aikamme karismaattisimpiin ja lahjakkaimpiin miesnäyttelijöihin kuuluvaa tapausta: George Clooney ja Ewan McGregor , lopputulos ei voi olla hassumpi. Eikä se olekaan. Tai siis onhan se hassu. Myönnän nimittäin hekotelleeni penkissäni useammin kuin kerran. McGregor näyttelee elämäänsä kyllästynyttä toimittajaa Bob Wiltonia, joka sattumoisin kuulee armeijan erikoisyksiköstä, joka käyttää hyväkseen paranormaaleja taitoja sodassa vihollista vastaan. Kun hänen vaimonsa jättää hänet, hän tekee kuten kuka tahansa hylätty ja nöyryytetty mies tekisi - ja menee sotaan aikomuksenaan näyttää vaimolle, ettei hänkään ole mikään turha jätkä. Bob matkaa Kuwaitiin ja odottaessaan päästyä rajan yli Irakiin löytääkin varsinaisen jymyjutun. Kuin kohtalon johtamana hän törmää Clooneyn e

Muutama tuttava (mm. Ofelia ja Hane ) on jo tehnyt hauskan poika- ja/tai tyttökalenterin uudelle vuodelle 2010, ja pitihän se minunkin sitten tehdä :) Päätin ottaa kalentereihini mukaan vain suosikkinäyttelijöitäni ja esitellä kunkin kuukauden kohdalla tämän kyseisen kuukauden aikana syntymäpäiväänsä viettävän suosikkini. Omat versiot ovat tulossa sekä miehille että naisille, molemmat neljässä osassa. Vuoden aloittaa tammikuun Orlando Bloom . Mies ei ole suurimpia suosikkejani, mutta pääsi listalle mukaan siksi, että tammikuulle oli ihan hirvittävän vaikea löytää ketään - eivätkö alkuvuodesta syntyneet ole Hollywoodiin suuremmin lähteneet? Bloomiin kiinnitin (kuten niin moni muukin) huomiota ensimmäisen kerran vaaleatukkaisena ja sinisilmäisenä Legolasina Tarussa sormusten herrasta , mutta sydämeni hän sulatti kunnolla vasta tummatukkaisena nuorukaisena Pirates of the Caribbeanissa . Suloinen ja sympaattisen oloinen engelsmanni, jonka varttumista seuraan mielenkiinnolla. Lisää Orl

Minä olen siitä kummallinen elokuvafani, että en oikeastaan katso ollenkaan varsinaista televisiota. Nuorena katsoin kaikki kivat sarjat, mutta sen jälkeen kun muutin pois kotoa omaan kämppään, telkkarin katselu vaan jostain syystä jäi, ja jo kohta 15 vuotta olen katsellut telkkaria hyvin vaihtelevasti - joskus saattaa mennä viikko, kaksikin, etten avaa sitä muuhun kuin dvd/blu-ray -katseluun. Siksipä en pahemmin ole pystynyt osallistumaan keskusteluihin telkkusarjoista, koska niin harvasta tiedän yhtään mitään :) Joitakin sarjoja kuitenkin katson, dvd:ltä. Tämä onkin minun kärsimättömälle luonteelle oiva tapa, sillä en millään jaksaisi odottaa aina viikkoa seuraavaa osaa, ja toisaalta en kuitenkaan muistaisi katsoa niitä ja tippuisin heti kärryiltä. Lostia olemme katsoneet nyt neljännen kauden loppuun saakka - siihen asti mitä sitä on dvd:llä tarjolla (älkää siis spoilatko...)! Koko ajan oudommaksihan se menee, mutta silti se on koukuttanut niin, että eiköhän se tule loppuun ast

Onpas mennyt aikaa, kun viimeksi ehdin kommentoida katsomiani leffoja. Kiirettä painaa joka suunnalta ja blogien päivitykset ovat jääneet ajatuksen asteelle... Lisäksi meni jonkin aikaa, etten katsonutkaan leffoja vaan telkkarisarjoja dvd:ltä. Ensin katselussa oli Lostin neljäs kausi (tiedän, olen huimasti jäljessä, joten spoilata ei sitten saa ;-), sitten Ewan McGregorin ja Charley Boormanin maailmanympärimatka moottoripyörillä Long way round , joka on vieläkin hieman kesken ja sitten vielä tänä keväänä elokuvaksikin muokattu BBC:n State of Play (joka sekin on vielä hieman kesken) pääosassaan mm. James McAvoy ja Bill Nighy . Viime kerran jälkeen katsottuja leffoja on kuitenkin ehtinyt kertyä läjä. Päivitän aina heti katsomisen jälkeen pika-arvion tänne , mutta sanallisempi juttu tulee sitten vähän myöhemmin. 96. R. Mulligan: Kuin surmaisi satakielen (To kill a mockingbird) (1962) (dvd 3/6) - ***** Elokuvayleissivistyksessä on nyt paikattu Satakielen kokoinen aukko. Yksi