Kalenteri 2010 - Hollywoodin miehet, osa 1/4

Muutama tuttava (mm. Ofelia ja Hane) on jo tehnyt hauskan poika- ja/tai tyttökalenterin uudelle vuodelle 2010, ja pitihän se minunkin sitten tehdä :) Päätin ottaa kalentereihini mukaan vain suosikkinäyttelijöitäni ja esitellä kunkin kuukauden kohdalla tämän kyseisen kuukauden aikana syntymäpäiväänsä viettävän suosikkini. Omat versiot ovat tulossa sekä miehille että naisille, molemmat neljässä osassa.



Vuoden aloittaa tammikuun Orlando Bloom. Mies ei ole suurimpia suosikkejani, mutta pääsi listalle mukaan siksi, että tammikuulle oli ihan hirvittävän vaikea löytää ketään - eivätkö alkuvuodesta syntyneet ole Hollywoodiin suuremmin lähteneet? Bloomiin kiinnitin (kuten niin moni muukin) huomiota ensimmäisen kerran vaaleatukkaisena ja sinisilmäisenä Legolasina Tarussa sormusten herrasta, mutta sydämeni hän sulatti kunnolla vasta tummatukkaisena nuorukaisena Pirates of the Caribbeanissa. Suloinen ja sympaattisen oloinen engelsmanni, jonka varttumista seuraan mielenkiinnolla. Lisää Orlandoa IMDb:ssä.

 

Helmikuun 21. päivä syntynyt Alan Rickman on yksi suuria suosikkejani. Elokuvissaan karismaa tihkuva, hieno näyttelijä, jonka pehmeä ja tumma ääni vie jalat alta. Ihana kieroilija Hans Gruberina ensimmäisessä Die Hardissa ja nyt vanhoilla päivillään ihastuttanut professori Kalkaros Harry Pottereissa. Alanin urasta lisää IMDb:ssä.

 

Maaliskuun valloittaa suosikkiskottini Ewan McGregor, joka teki minusta pysyvän ihailijansa vuonna 1996 elokuvalla Trainspotting. Sen jälkeen mies on nähty nuorena Obi-Wan Kenobina Star Wars prequeleissa, moottoripyöräilemässä maailman ympäri ja ties missä. Monilahjakkuus vailla vertaa, jonka skottiaksetti puree meikäläiseen kuin kuuma veitsi voihin. Lue Ewanista lisää IMDb:ssä.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>

Elokuva-arvostelu: Kuninkaan puhe - The King's Speech (2010)

Kuva
Tom Hooperin ohjaama Kuninkaan puhe alkaa äärimmäisen vaivaannuttavalla kohtauksella. Siinä Englannin kuninkaan Yrjö V:n toinen poika, Yorkin herttua ( Colin Firth ) astelee hitaasti monituhatpäisen yleisön eteen asetetulle mikrofonille. Fokus on vanhanaikaisessa mikrofonissa. Herttua kävelee mikrofonille, avaa suunsa -tässä vaiheessa jännitys muuttuu käsinkosketeltavaksi - eikä saa sanottua sanaakaan. Herttua - Albert, tuttavallisemmin Bertie - on änkyttänyt noin 5-vuotiaasta saakka, mutta ongelma siitä alkaa syntyä vasta teknisen vallankumouksen, radion yleistymisen jälkeen. Vanhan kuninkaan ( Michael Gambon ) kunto ei ole enää parhaimmillaan ja tuleva kuningas Edward, herttuan vanhempi veli ( Guy Pearce , joka oikeasti on seitsemän vuotta Firthiä nuorempi) huitelee maailmalla miten sattuu ja jättää julkiset velvollisuudet veljensä hoidettavaksi - niin myös puheiden pitämiset koko kansalle. Herttuan vaimo ( Helena Bonham Carter ) etsii apua miehensä ongelmaan puheterapeutilta t
Lisää >>

Tapani Maskulan haastattelusta Filmihullussa 5-6/2010

Kuva
Turun Sanomien elokuvakriitikko Tapani Maskula on ollut pitkän aikaa henkilökohtainen ihmetyksen aiheeni, kun viikottaisen Helsingin Sanomien Nyt-liitteen elokuvatähditykset selaan. Olen monesti miettinyt, millainen ihminen hän oikein onkaan, koska tähditystensä perusteella hänestä saa sellaisen käsityksen, että hän  suurin piirtein "vihaa" kaikkia nykyelokuvia. Olen miettinyt, että onko kyseessä kyllästyminen, vai tehdäänkö nykyisin oikeasti vain niin huonoja elokuvia? Vuonna 1941 syntynyt Maskula on tehnyt pitkän uran elokuvakriitikkona ja työskennellyt Turun Sanomissa jo vuodesta 1980. Osa meistä bloggareista ei ollut tuolloin vielä edes syntynyt ja itsekin olin tuolloin vasta 6-vuotias. Eipä meillä siis ole paljoa nokan koputtamista tuollaisen historian edessä. Wikipedian mukaan Maskula katsoo vuosittain 500- 1 000 elokuvaa, mikä on erittäin kunnioitettava määrä. Itse hädin tuskin pari sataa elokuvaa ehdin vuodessa katsomaan, ja sekin tuntuu jo suurelta määrältä! Tuo
Lisää >>