Kotona katseltua: The Runaways (2010) (***)


Kun ensimmäisen kerran kuulin The Runaways -bändistä tehtävästä elokuvasta, vanha rokkityttö kun olen itsekin, aloin heti odottaa leffaa saapuvaksi teatteriin. Mutta eipä se sitten teattereihin saapunutkaan, vaan suoraan videolle. Onneksi sentään niin, koska muuten odottavan aika olisi ollut liian pitkä.

The Runaways kertoo 1975 perustetusta samannimisestä hard rockia soittavasta yhtyeestä, jonka jäsenet olivat kaikki ajalle epätyypillisesti naisia - tai tyttöjä. Elokuva pohjautuu bändin laulajan, Cherie Currien omaelämäkertaan "Neon angel" ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut tuon kirjan pohjalta aikaisemmin pääasiassa musiikkivideoita ohjannut italialaissyntyinen Floria Sigismundi.

Kitaraa rämpyttävä, tummatukkainen Joan Jett (jota elokuvassa esittää Twilight-elokuvista paremmin tunnettu Kristen Stewart) bongaa Los Angelesin yössä kuuluisan tuottajan Kim Fowleyn (Michael Shannon) ja menee juttusille. Tuosta jutustelusta saa alkunsa yhteistyö, jossa Joan ja rumpali Sandy West (Stella Maeve) sekä toisen kitaran varressa Lita Ford (Scout Taylor-Compton) alkavat treenata yhdessä. Fowleyn mielestä bändi kaipaa kuitenkin seksiä, ja porukkaan napataan laulajaksi suloinen 15-vuotias sakkoliha Cherie Currie (Dakota Fanning).

Fowleyn paikoitellen varsin omalaatuisella opastuksella The Runawaysista kehittyy raju ja estoton, mutta samalla ammattitaitoinen tyttöbändi, joka saa levytyssopimuksen Mercury Recordsilta ja keikkamatkan Japaniin. Menestys ei kuitenkaan tule ilman kolhuja, ja nuori Cherie sortuu huumeisiin.

Sigismundin musiikkivideotausta näkyy The Runawaysissa selvästi, sillä musiikki ja sen oheisilmiöt ovat elokuvassa etusijalla. Elokuvassa käydään läpi bändin synty, kasvu, suosion huippu ja lopulta tuho. Hahmot sen sijaan jäävät hieman ohuiksi ja niihin olisi kaivannut enemmän lihaa luiden ympärille. Revolutionary Roadin huikeasta roolistaan miessivuosa-Oscar-ehdolla pari vuotta sitten ollut Shannon tekee itsekkäänä ja laskelmoivana Fowleynä loistavan suorituksen antaen miehen toimille raadollisen sävyn kun ottaa huomioon bändin tyttöjen nuoren iän ja sen, miten heidän elämällään leikitellään.

The Runaways keskittyy pääasiassa Joaniin ja Cherieen, ja ainoa heidän lisäkseen massasta eroava hahmo on juurikin Fowley (harmillisesti esimerkiksi edelleenkin musiikkirintamalla vaikuttava Lita Ford jää kokonaan taustalle). Stewart ja Fanning toimivat erinomaisesti yhteen ja olen erittäin iloinen Stewartin suorituksesta, sillä kaikissa elokuvissa, missä olen hänen näyttelemistään nähnyt tähän mennessä, hän on ollut yhden ilmeen ynseä tyttö. Joan Jettinä hän uskaltautuu revittelemään, antautuu rokkiroolin vietäväksi ja paljastaa pintansa alta aktiivisen, ilmeikkäämmän puolensa. Tälle naiselle pitää antaa rooleja, joissa hänen ei tarvitse olla ainoastaan angstinen teini, sillä niissä Stewartia ei enää oikein jaksa katsella.

Tuomio: ★★★★★

F A C T   F I L E:
Alkuperäinen nimi: The Runaways
Ohjaus: Floria Sigismondi
Käsikirjoitus: Floria Sigismondi, Cherie Currien romaanin pohjalta
Pääosissa: Kristen Stewart, Dakota Fanning, Michael Shannon, Stella Maeve, Scout Taylor-Compton, Alia Shawkat, Riley Keough
Valmistusmaa: USA 2010
Genre: draama / biografia
IMDb
Traileri >>

Oikeasta The Runaways -bändistä voi lukea lisää Wikipediasta Suomeksi täällä >> ja laajemmin englanninkielisellä sivulla >>

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kotona katsottua: Белый Бим черное ухо - Bim Mustakorva (*****)

Kuva
Muistan lapsuudestani vain harvoja elokuvia kunnolla, mutta yksi niistä mieleeni syvälle syöpyneistä on neuvostoliittolainen elokuva vuodelta 1977, nimeltään Bim Mustakorva . Elokuva oli ehdolla seuraavana vuonna vieraskielisen Oscarin kategoriassa, enkä ehdokkuutta lainkaan ihmettele - ajoittaisesta yltiösentimentaalisuudestaan huolimatta Bim Mustakorva kun on äärimmäisen surullinen, joskin kauniilla tavalla kerrottu tarina ihmisen parhaan ystävän uskollisuudesta. Kun vihdoin vuosikymmenten jälkeen näin tämän elokuvan nyt toistamiseen, kyynelkanavat tuli taas putsattua... Bim Mustakorva perustuu Gavriil Trojepolskin samannimiseen kirjaan (jonka myös luin silloin pienenä ja joka löytyy myös kirjahyllystäni). Se kertoo kuinka värivirheellinen setteri Bim päätyy eläkkeellä olevan sotaveteraanin Ivan Ivanovitsin ( Vjatsheslav Tihonov ) kumppaniksi ja herättää leskeksi jääneen miehen taas eloon. Ivanin sodassa sydämeensä saama sirpale saattaa miehen kuitenkin sairaalaan Moskovaan asti
Lisää >>

Skavabölen pojat - suomalaista elokuvaa parhaimmillaan

Kuva
Espoo Cinén järjestämässä lehdistötilaisuudessa näytettiin eilen kotimainen Skavabölen pojat , Zaida Bergrothin esikoisohjaus kahden verivalalla toisiinsa sitoutuneen veljeksen tarinasta sekä perheidyllin hajoamisesta. Elokuva pohjautuu Antti Raivion samannimiseen näytelmään ja sen on elokuvaksi muokanneet ohjaaja Bergroth sekä hänen käsikirjoittajapuolisonsa Jan Forsström . Tarinan keskiössä ovat veljekset Rupert (parikymppisenä Lauri Tilkanen ja 10-vuotiaana Ilmari Järvenpää ) ja Evert (vastaavasti Iiro Panula ja Onni Tommila ), joiden perheen kohtaloa vuosikymmenen ajalta seurataan armeijasta kotiin palaavan Rupertin muistelmien ja takaumien kautta. Poikien vanhempia näyttelevät Leea Klemola ja Martti Suosalo , muissa sivuosissa nähdään mm. Tommi Korpela , Elina Knihtilä , Sulevi Peltola ja Eila Roine . Rupertin muistelo vie katsojan ruskeanvihreään 70- ja 80-lukujen taitteeseen. Poikien lapsuus on kuvattu hauskasti, lapsen näkökulmasta ja ajankuvaltaan todella tuoreen
Lisää >>

Naisista elokuvissa - Bechdelin testi

Olen aina silloin tällöin kirjoitellut tässä blogissa naisen asemasta elokuvassa ja naishahmoista yleensäkin. Jokin aika sitten kirjoittamani jutun jälkeen Cinefiliaan Jutta esitteli minulle aikaisemmin tuntemattoman Bechdelin testin , jonka avulla voi tutkiskella, millä tavalla naishahmot elokuvassa esitellään. Idea oli sen verran mielenkiintoinen, että halusin esitellä sen myös täällä, sillä aloin heti käyttää sitä katsomissani elokuvissa. Itseään kunnioittavan naisen näkökulmasta tulokset eivät ole toistaiseksi olleet kovin mairittelevia... Eli kun katsot mitä tahansa elokuvaa, kysy itseltäsi: Onko elokuvassa vähintään 2 naishenkilöä joilla on nimet? Puhuvatko he keskenään? Onko puheenaiheena jokin muu kuin miehet? Ovat muuten todella harvassa ne Hollywood-elokuvat -varsinkin lapsille suunnatut- jotka läpäisevät tämän testin. Olenkin usein miettinyt (ja kirjoitellutkin siitä), että millaisen kuvan naisen asemasta lapset saavat näiden miespainotteisten elokuvien perustee
Lisää >>