The Hangman's Joke

Kun ensimmäisen kerran kuulin The Runaways -bändistä tehtävästä elokuvasta, vanha rokkityttö kun olen itsekin, aloin heti odottaa leffaa saapuvaksi teatteriin. Mutta eipä se sitten teattereihin saapunutkaan, vaan suoraan videolle. Onneksi sentään niin, koska muuten odottavan aika olisi ollut liian pitkä. The Runaways kertoo 1975 perustetusta samannimisestä hard rockia soittavasta yhtyeestä, jonka jäsenet olivat kaikki ajalle epätyypillisesti naisia - tai tyttöjä. Elokuva pohjautuu bändin laulajan, Cherie Currien omaelämäkertaan "Neon angel" ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut tuon kirjan pohjalta aikaisemmin pääasiassa musiikkivideoita ohjannut italialaissyntyinen Floria Sigismundi . Kitaraa rämpyttävä, tummatukkainen Joan Jett (jota elokuvassa esittää Twilight -elokuvista paremmin tunnettu Kristen Stewart ) bongaa Los Angelesin yössä kuuluisan tuottajan Kim Fowleyn ( Michael Shannon ) ja menee juttusille. Tuosta jutustelusta saa alkunsa yhteistyö, jossa Joan ja

Stephenie Meyerin supersuositun Twilight -vampyyrisaagan kolmas osa Epäilys (Eclipse) on mielestäni kirjana sarjan mielenkiintoisin. Siinä on sopivasti romantiikkaa, kutkuttavaa kolmiodraamaa ja mukavasti toimintaa. Siinä vaiheessa, kun kirjailijan omat tiukan vanhoilliskristilliset asenteet alkoivat nousta enemmän pintaan, tarina alkoi saada hampaita kiristäviä fiiliksiä, mutta keskenkään lukemista ei voinut jättää. Muistan kirjan luettuani ajatelleeni, että tästä tehty elokuvaversio voisi olla mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaaja David Sladen ( Hard Candy , 30 Days of Night ) käsissä tulos on erittäin viihdyttävä ja mukava - lukuunottamatta niitä ärsytyksen aiheita, jotka ärsyttivät jo kirjassakin, mutta niistähän ei voi syyttää elokuvaa, koska ne ovat mukana jo alkuperäismateriaalissa. Muistan kun ystäväni Tuomas Riskala Iltalehdestä otsikoi oman arvostelunsa sarjan edellisestä osasta Uusikuusta sanoilla "Nössövampyyri pihtaa". Minusta se oli aivan loistava kahd