The Hangman's Joke

"Liikuttava dokumentti 80-luvulla vaikuttaneesta hevibändistä" Vuonna 1981 aloitti uransa kanadalainen hevibändi Anvil, joka kylpi pienen hetkisen musiikkimaailman huomiossa, kohahdutti lavaesiintymisellään ja toimi useiden aikalaistensa bändien esikuvana. Ja sitten se unohtui. Huonoja managereita, huonoja levytyssopimuksia ja ennen kaikkea huonoa tuuria. Mutta Anvil ei itse unohtanut itseään. Laulaja ja kitaristi Steve 'Lips' Kudlow sekä hänen ystävänsä, rumpali Robb Reiner olivat päättäneet jo pikkupoikina rokkaavansa koko ikänsä. Kolmen vuosikymmenen ajan miehet ovat tehneet levyjä ja soitelleet keikkoja muutaman hengen yleisöille, ja siinä samalla tehneet töitä pitääkseen itsensä ja perheensä leivän syrjässä kiinni. Vanhan rokkarin arki on karua ja siitä kertoo Sacha Gervasi , Anvilin alkuperäisiin kuuluva fanipoika, ohjaamassaan dokumentissa Anvil! The Story of Anvil . Tavattuaan viisissäkymmenissä olevat starat ja kuultuaan heidän edelleen tekevän mu

Kun asiassa yhdistyy jopa kolme omaa sydäntä lähellä olevaa asiaa, on se silloin pakko kertoa myös muille. Hifi-kaiuttimia valmistavan Genelecin facebook -sivulla oli linkki videoon, jossa Nightwish-yhtyeen Marco Hietala ja Tuomas Holopainen kertovat uuden Nightwish-levyn teosta ja siitä, kuinka levystä tuleekin samalla elokuva. Kuulostaa vallan mielenkiintoiselta! Nightwish on itselleni yksi niitä bändejä, joiden musiikkia olen kuunnellut ja uraa seurannut ihan ensimmäisestä levystä lähtien. Vuosia sitten rakastin bändin musiikkia suurin piirtein yli kaiken muun (musiikin siis), mutta kuten niin usein käy, pikkuhiljaa innostus laimenee perustykkäämiseksi. Koskaan en kuitenkaan ole lopettanut Nightwishin musiikista tykkäämisestä, vaikka levyjä en viime aikoina olekaan suuresti kuunnellut. Viime levyllä Nightwishin musiikki oli muuttunut jo niin mahtipontiseksi, että tuntui kuin olisi kuunnellut elokuvan soundtrackia - ja siitähän onkin luonnollinen siirtymä sitten tehdä kokonain

Kun ensimmäisen kerran kuulin The Runaways -bändistä tehtävästä elokuvasta, vanha rokkityttö kun olen itsekin, aloin heti odottaa leffaa saapuvaksi teatteriin. Mutta eipä se sitten teattereihin saapunutkaan, vaan suoraan videolle. Onneksi sentään niin, koska muuten odottavan aika olisi ollut liian pitkä. The Runaways kertoo 1975 perustetusta samannimisestä hard rockia soittavasta yhtyeestä, jonka jäsenet olivat kaikki ajalle epätyypillisesti naisia - tai tyttöjä. Elokuva pohjautuu bändin laulajan, Cherie Currien omaelämäkertaan "Neon angel" ja sen on ohjannut ja käsikirjoittanut tuon kirjan pohjalta aikaisemmin pääasiassa musiikkivideoita ohjannut italialaissyntyinen Floria Sigismundi . Kitaraa rämpyttävä, tummatukkainen Joan Jett (jota elokuvassa esittää Twilight -elokuvista paremmin tunnettu Kristen Stewart ) bongaa Los Angelesin yössä kuuluisan tuottajan Kim Fowleyn ( Michael Shannon ) ja menee juttusille. Tuosta jutustelusta saa alkunsa yhteistyö, jossa Joan ja

Tom DiCillon ohjaama dokumentti legendaarisesta The Doorsista ja sen vielä legendaarisemmasta nokkamiehestä Jim Morrisonista on inhimillinen katsaus elämää suuremman rokkitähden elämään. Se sisältää ennen julkaisematonta, Morrisonin itsensä elokuvaopiskelijana kuvaamaa materiaalia, jota dokumentin maailmanensi-illassa Sundancen elokuvafestivaaleilla oltiin epäilty huijaukseksi. Dokumentti seuraa Morrisonin elämää ujosta elokuvaopiskelijasta koko maailman palvomaksi idoliksi ja esittää draaman kaaren nuorukaisesta Liskokuninkaaksi ja aina Pariisin Père-Lachaiselle saakka. Dokumentin kertojaäänenä kuullaan Johnny Depp . Erittäin hyvää tässä dokumentissa on se, että Morrisoniin yleensä kohdistuva henkilöpalvonta ei korostu, vaan tilaa annetaan ihmiselle, joka ei välttämättä ollut kovin helppo tapaus läheisilleen - miehelle, jonka kaikki huume- ja viinasekoilut eivät olleet cooleja, vaan pikemminkin säälittäviä ja suoraan sanoen inhimillisiä. Ja kun ajattelee, miten järkyttävän nu

Heinäkuun 2. päivä saa ensi-iltansa Suomessa dokumentti yhdestä maailman legendaarisimmasta yhtyeestä, The Doorsista, tai pikemminkin yhdestä aikamme legendaarisimmasta laulajasta, Jim Morrisonista . Kävin tänään elokuvan katsomassa lehdistönäytöksessä ja pidin siitä kovasti. Juttua tulossa myöhemmin, mutta sitä ennen - vilkaiskaa traileri. "People are strange when you're a stranger Faces look ugly when you're alone Women seem wicked when you're unwanted Streets are uneven when you're down " The Doors kolahti itselleni joskus lukioikäisenä, vaikka en pahemmin sen tyyppistä "vanhempaa" musiikkia kuunnellut. Mutta jostain syystä rakastuin tähän bändiin. Heidän musiikkinsa on sellaista, että siitä tulee heti bilefiilis. Tuntuu kuin olisi kännissä vaikka ei olisikaan. Ja Morrisonin lyriikat nyt vaan ovat niin uskomattomia, puhumattakaan hänen äänestään.

Tänään on kiireinen päivä ja pitkää juttua en tänään ehdi kirjoitella - jotain kuitenkin tällekin päivälle on tarjolla :) Linkitin tuossa viime viikolla tällä viikolla ensi-iltansa saavasta Nine -musikaalista Marion Cotillardin Oscar-ehdolla olevan biisin Take it all - nyt vuorossa on samasta, ihanien naisten musikaalista toinen biisi, aivan erilainen Kate Hudsonin tyyliä tihkuva Cinema Italiano . Musikaalissa Hudson näyttelee nuorta, seksikästä, tyylikästä ja äärimmäisen itsevarmaa amerikkalaista muotitoimittajaa Stephanieta, joka iskee silmänsä Daniel Day-Lewisin esittämään ohjaaja Continiin. Mikäli videon embeddaus ei toimi, tässä suora linkki videoon Youtubessa >> Leffa-arvioni kyseisestä musikaalista löydät täältä .

Tämän vuoden Oscareissa parhaan laulun kategoriassa kisaa Nine -musikaalista ihastuttavan Marion Cotillardin esittämä Take it all . Satuin sen youtubesta löytämään - tässä nähtäväksi ja kuultavaksi teillekin. Muut ehdokkaat Oscareiden laulukategoriassa ovat: “The Weary Kind” elokuvasta Crazy Heart “Loin de Paname” elokuvasta Faubourg 36 sekä "Almost there" ja “Down in New Orleans” elokuvasta The Princess and the Frog Ja jos embeddaus ei toimi - tässä suora linkki videoon Youtubessa. Nine -musikaalin ensi-ilta on viikon päästä. Kirjoittelin siitä enemmän täällä . Muista myös osallistua Disney-skabaan! Voit voittaa yhden kolmesta Disney-dvd:stä. Kisa päättyy pe 26. helmikuuta >> Kuva © Disney/Pixar

Mikaela tuolla Alan Rickman -jutun kommenteissa mainitsi, että kyseinen mies on esiintynyt mm. Texas -bändin musiikkivideossa. Piti tuo kyseinen video youtubettaa ja sehän oli niin mukava, että päätinpä postata sen tännekin, ilostuttamaan muidenkin maanantaiaamua :) Olkaa hyvät: Texas - In demand, featuring Alan Rickman: Tässä vielä suora linkki tuohon biisiin, mikäli embeddaus ei toimi!

Oma ikäluokkani muistaa varmasti hyvin, kuinka 80-luvun suuren suomalaisen musiikkilupauksen Hanoi Rocksin Amerikan valloitus loppui lyhyeen bändin rumpalin, Razzlen (Nicholas Dingley), saatua surmansa auto-onnettomuudessa Kaliforniassa. Kännissä ajanut Mötley Cruen laulaja Vince Neil menetti tuolloin ajokkinsa hallinnan, törmäsi vastaantulevaan autoon ja Neilin kyydissä ollut Razzle maksoi siitä henkensä. Hanoi Rocks oli tuolloin juuri saamassa jalkaansa ovenrakoon suuren maailman musiikkimarkkinoilla, mutta kuolema sotki kuviot täysin. Eilen uutisoitiin suomalaisen hevilupauksen Children of Bodomin keskeyttävän Lamb of Godin kanssa yhdessä tekemänsä Amerikan kiertueen. Onneksi syy ei ole yhtä dramaattinen kuin Hanoi Rocksin kohdalla, mutta harmillinen. Laulaja-kitaristi Alexi Laiho oli satuttanut olkapäänsä pudotessaan kiertuebussin sängystä tiukassa kaarteessa. Kymmenen kärsimyksen konsertin jälkeen mies joutui luovuttamaan ja lääkäreiden painostuksesta johtuen loppukiertue joudutti